keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Haluan ammatin, jossa työllistyy

Kuulen usein yllä mainitun toiveen. Valtakunnallisessa uraohjauksen psykologipalvelussa toimiessa huomaa havainnollisesti, miten erilaiset työllistymisnäkymät eri puolilla maata monissa ammateissa ovat. Erot kuuluvat asiakkaiden kertomista kokemuksista ja näkyvät esimerkiksi ammattibarometrista, josta löytyvät eri alueiden TOP15 työvoimapula- ja ylitarjonta-ammatit. Työllistymisnäkymiä voi vertailla ammateittain ja alueittain. Tiedot päivitetään kaksi kertaa vuodessa.

Tässä on muutama esimerkki eri aloilta keväältä 2018. Etelä-Suomessa ja Kainuussa lähihoitajista on pulaa, mutta monilla Keski- ja Länsi-Suomen alueilla heistä on ylitarjontaa. Sairaanhoitajista on pulaa lähes koko Suomessa. Lastentarhanopettajia on Etelä- ja Pohjois-Suomessa liian vähän. Talonrakentajista on pulaa Etelä-Suomessa, kun taas Kainuussa heitä on liikaa. Rakennusinsinööreistä ja työnjohtajista on pulaa lähes koko Suomessa. Kiinteistöhuollon työntekijöistä on pulaa Etelä-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, mutta paljon ylitarjontaa Keski-Suomessa. Sihteereistä on koko Suomessa ylitarjontaa, kun taas kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijoista on pulaa monella alueella.

On kiinnostavaa kuulla, kun uusimaalainen korkeakoulutettu nuori kertoo löytäneensä heti valmistuttuaan vakinaisen työpaikan Itä-Suomesta ja toinen eri alalta valmistunut itäsuomalainen pääkaupunkiseudulta. Kolmas pohtii, rohkenisiko lähteä toivetyöhön Lappiin satojen kilometrien päähän sukulaisista ja ystävistä. Moni tekee aluksi määräaikaisia töitä eri paikkakunnilla ja saa vasta kokemuksen kartuttua pitempiaikaista työtä jostakin. Vaihtoehtoja on enemmän tarjolla, jos voi tarkastella tilannetta kotiseutua tai opiskelupaikkakuntaa laajemmalta alueelta, koko maasta ja ehkäpä ulkomailtakin. Samalla seudulla pysytteleminen tai esimerkiksi kotikuntaan takaisin muuttaminen voi edellyttää ammatin vaihtamista, että töitä löytyisi.

Työnhakuun kuuluu epävarmuus. Hyvätkään työllistymisnäkymät eivät takaa työnsaantia eivätkä huonot näkymät estä jokaisen työllistymistä. Kyse on työnantajan ja työnhakijan tarpeiden ja toiveiden kohtaamisesta.
 
Sari

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Uraoppaasta vinkkejä työnhakuun

Luin Ritva Katteluksen ja Tom Jokisen kirjoittaman kirjan Uraopas – Työelämän lyhyt oppimäärä (Gaudeamus, 2017). Molemmat  kirjoittajat ovat yliopistokoulutuksen käyneitä henkilöitä, jotka ovat työskennelleet viestinnän, yrityselämän, yhdistysten ja rekrytoinnin piirissä asiantuntijatehtävissä Suomessa ja kansainvälisesti. He ovat tehneet asiantuntijauraa siten, että ovat olleet näköalapaikalla ja harkinneet työelämän ilmiöitä monelta tasolta ja syvällisesti. Kirjassa on paljon asiaa helppolukuisesti esitettynä ja varsin hyvin otsikoituna. Kirjan sisällysluetteloa on kolme aukeamallista ja sivuja yhteensä 250.  Kirja ei tunnu pitkältä, ja lukeminen onnistuu oikein hyvin silmäillenkin. Sisällysluettelosta voi valita tarpeiden mukaan luettavaa.

Kirjan tekstin sävy ja tarkkuuden taso ilahduttaa. Ei liian yksityiskohtaista, mutta sisällöiltään niin runsasta että väittäisin jokaiselle löytyvän jotakin. Perinteistä työhta ja ansioluetteloa käsitellään tässä vain seitsemän sivua, mikä on varsin tarpeeksi: se asia on asiantuntijatyötä hakevalla jo hallussa. Sen sijaan ns. uusia työmarkkinoita itsensä työllistämisineen ja hieman poikkeuksellisempia uratarinoitakin tässä sivutaan, esimerkiksi startup –yrittäjyyttä sekä poliitikon ja sijoittajan uria.

Kirjassa kannustetaan tarkkasilmäisesti arvioimaan omaa uraa kehittymisen näkökulmasta ja kiinnittämään huomiota myös viestintään työelämän eri tilanteissa. Voi arvioida millaisen yhtenäisen tyylin tuo rekrytointitilanteissa esiin pukeutumisineen, työhakemuksen ulkoasuineen ja vahvuuksineen. On varmasti omasta alasta kiinni, miten tarkkaa viestintää ja esimerkiksi sosiaalisen median taitoja hakijoilta toivotaan. Toisaalta tässä kirjassa ei jumituta yksityiskohtiin, ja on helppo hypätä yli sellaiset teemat mitkä eivät itseä kosketa.

Kirjan takakannessa suositellaan teosta erityisesti korkeakoulutetuille nuorille. Nuorena on tosiaankin se hetki, jolloin kannattaa miettiä, mihin asioihin haluaa urallaan keskittyä. Toisaalta en välttämättä tätä kirjaa hankkisi esimerkiksi rippi- tai valmistujaislahjaksi. Usein siinä vaiheessa monilla on ihan riittävä haaste saada se ensimmäinen työpaikka. Vaan mitä sen jälkeen? Jos ehtii etsiä töitä ja hieman tuskastuakin prosessiin, niin silloin ehdottomasti suosittelisin tarttumaan tähän kirjaan. Jospa löytyisikin jotain mitä ei ole ottanut huomioon tai miettinyt omassa työnhaussaan? Tästä saa oivia vinkkejä miten päästä alkuun sellaisissakin vaihtoehdoissa, mitä ei ole vielä harkinnut. Nettilinkit ovat hyviä ja ainakin vielä ovat toiminnassa.

Kirjan loppupuolella mielessäni särähti reilun sivun mittainen kappale ”Vaihda riittävän usein”. Itse en allekirjoita näitä paria sivua tässä kirjassa. Siinä suositellaan että työpaikkaa on vaihdettava vähintään 5 vuoden välein ja mielellään kannattaisi vaihtaa alaakin. Hieman maltillisemmalla muotoilulla voisinkin olla samaa mieltä.  Lievennyksenä sääntöön toki esitetään että tämä voisi olla esimerkiksi työtehtävien vaihtoväli saman organisaation palveluksessa. Mielestäni 5 vuotta ei ole kovin pitkä aika samassa työpaikassa. Siinä toki ehtii oppia työn ja sen sisällöt, sekä pääsee perille hyvin työpaikan toimintatavoista, näkymistä ja omista kehittämisen tavoitteista. Siinä ajassa ei kuitenkaan ehdi vielä päästä ekspertiksi omalla alallaan. On monenlaisia työpaikkoja ja organisaatioita, ja voi olla että pidemmästäkään sitoutumisesta ei ole haittaa uralle. Urat voivat edetä monella tavalla alasta ja työmarkkinatilanteesta riippuen, joten aikarajaa en nimeäisi valintojen kannattavuudelle. Allekirjoitan kyllä täysin kirjassa olevaa näkökulmaa ajatella avarasti ja osaamis- ja tavoitepohjaisesti omaa työuraa, ja että kannattaa miettiä millainen työtoveri ja alainen haluaa olla eri työelämän tilanteissa. Todellakin, tämän kirjan myötä havahtuu siihen, että omassa työurassa on paljon mietittävää. Ilman muuta vahvuuksien, osaamisten ja tavoitteiden mietintä tuo lisää mielekkyyttä työhön. Se tuo myös turvaa sillä hetkellä kun miettii oman uransa B-suunnitelmaa: mitä tekisin jos en tätä työtä. Monella oman työelämänsä murroskohdassa olevalle B-suunnitelma on tärkeä: kun osaaminen omalla ammattialalla on ajan tasalla tai alanvaihto valmiiksi harkittuna, on helpompi lähteä työsuhteen loppuessa etenemään kohti valmiiksi mietittyjä polkuja. Suosittelen lämpimästi kirjaa asiantuntijatyötä tekeville ja hakeville.

Heli

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Muuttaisinko työn perässä? Tervetuloa Lounais-Suomeen!

Oletko vailla työtä tai pohditko ammatinvaihtoa? Meillä Lounais-Suomessa on lukuisia mielenkiintoisia vaihtoehtoja tarjolla. Usein Lounais-Suomesta puhuttaessa nostetaan esiin telakkateollisuus ja Uudenkaupungin autotehtaan työpaikat, mutta pula työntekijöistä on alueella huomattavasti laajempi. Alueelle ennustetaan syntyvän seuraavan viiden vuoden aikana jopa 30 000 uutta työpaikkaa, sillä teollisuuden tilauskanta on hyvä ja kasvunäkymät erinomaiset. Uusia osaajia kaivataan toki edelleen myös meri- ja autoteollisuuteen, mutta positiiviset kasvunäkymät heijastuvat myös esimerkiksi rakentamiseen, sosiaali- ja terveysalalle sekä palvelualoille.

​​​​Muutto toiselle paikkakunnalle työn perässä tietysti mietityttää. Kotiudunko tai kotiutuuko perheeni uudelle alueelle, löydänkö mielekkäät harrastusmahdollisuudet ja turvallisen verkoston ympärilleni? Tämän voi tietää varmaksi vasta kun on muuttanut ja saanut tuntumaa elämästä uudella alueella. Työn perässä voi kuitenkin olla kannattavaa muuttaa ja usein uudet työkaverit auttavat kotiutumisessa. Suosittelen ainakin tutustumaan Lounais-Suomen mahdollisuuksiin ja pohtimaan voisiko alue tarjota sinulle mielekkäitä, uusia vaihtoehtoja. Työpaikkojen lisäksi löydät Lounais-Suomesta monipuoliset opiskelumahdollisuudet, laadukkaan kulttuuritarjonnan, kauniin saariston ja tietysti mukavia ihmisiä J

Olen itse muuttanut takaisin Lounais-Suomeen 12 vuotta sitten ja omalta kohdaltani voin sanoa, että kyllä kannatti. Työmatkoihin käytetty aika vähentyi huomattavasti ja myös muut siirtymät esimerkiksi kodin ja harrastusten välillä lyhenivät. Arkena jää enemmän aikaa olla perheen kanssa ja nauttia vaikkapa erinomaisista ulkoilumahdollisuuksista.

Tutustu tarkemmin Lounais-Suomen tarjoamiin mahdollisuuksiin osoitteessa:
http://www.töihintänne.fi/

Jos olet työtön työnhakija ja päätät hakea työtä kauempaa, kannattaa hyödyntää TE-toimiston matka-avustus, jota voit hakea työnhausta aiheutuviin matkakustannuksiin. Jos vastaanotat työpaikan kauempaa ja työmatka-aika ylittää päivittäin kolme tuntia, voit hakea liikkuvuusavustusta Kelasta tai työttömyyskassoilta. Katso tarkemmat tiedot alla olevien linkkien kautta.
http://www.te-palvelut.fi/te/fi/erikoissivut/kustannukset_ja_avustus/index.html
http://www.kela.fi/liikkuvuusavustus
http://www.tyj.fi/fin/ansiopaivaraha/liikkuvuusavustus/

Marianna

 

 

 

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Varautumisen monet konstit

Hätävara, saumanvara, liikkumavara, vierasvara, luonnonvara, voimavara, neuvotteluvara, pelivara, maavara, valinnanvara, joustonvara, kasvunvara


Varautuminen saatetaan mieltää pelokkuudeksi, joskus jopa hätävarjelun liioitteluksi. Voi tuntua tyylikkäältä elää rohkeasti ja varautumatta. Varautuminen on kuitenkin tarkemmin ajateltuna oikein jalo taito viisaasti käytettynä. Käsitöissä ja rakentamisessa on oltava materiaaleilla tietty väljyys – esimerkiksi housut ilman kunnollisia saumanvaroja ratkeaisivat, ja talo saattaisi murtua jos ei olisi ajateltu materiaalien elävän lämpötilanmuutosten vuoksi. Maavara on autoissa ihan käytännöllinen juttu.
Mitenhän varaudumme moniulotteisemmissa asioissa? Joustaako kalenteri, onko neuvotteluissa sopimisen varaa, riittävätkö voimat ja rahat? Toimintatapamme ja tunne-elämämme ovat usein aaltoilevia: välillä olemme tiukoissa päätöksentekohetkissä, toisena aikana epäonnistumme, sitten on unelmoinnin ja levon hetkiä. Olemme yksilöitä, myös varautumisen suhteen. Oman elämän rytmi, temperamentti ja persoona ilmenevät siinä. Myös ihmissuhteissa tilanteet vaihtelevat, ja osaamme esimerkiksi ennakoida joissain tilanteissa tuttujen ihmisten toimintaa.  Varautuminen on parhaillaan joustavaa tulevaisuuden odottelua. Voi miettiä erilaisia visioita, joita on helpompi käytännössä kohdata kun on jo miettinyt, miten niissä toimisi. Varautuminen ilmentää omaa mielenmaisemaa siinä, onko se myönteistä tulevaisuuteen suuntaamista, vai kääntyykö se helposti murehtimiseksi. Luonnollisesti jokaisella voi olla omia pelkoja, vaikka monessa muussa asiassa olisikin myönteinen.

Varautuminen voi tapahtua aika spontaanistikin, suorastaan elämää leppoistaen. Voimme leväten säästää voimia, ja tehdä päivistä mielekkäämpiä. Voimme harventaa kaupassa käyntiä suunnittelulla. Voimme suunnitella loman väljästi, jotta jää varaa lähteä spontaanisti uimahalliin, tai sen sijasta jäädäkin sohvalle lukemaan kirjaa ilman erityisjärjestelyjä. Voimme jättää ostamatta jotain, mitä emme välttämättä tarvitse. Minkä asian sinä haluaisit jättää tänään vähemmälle, niin että liikkuma- tai voimavaroja jäisi enemmän?

Heli

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Onko minusta siihen?


Kuinka paljon hukkaan heitettyjä unelmia tuo ajatus "Onko minusta siihen" on aiheuttanut! Mikä hyvänsä "se" onkaan, on varmaa että yrittämättä se ei ainakaan onnistu.
On mahdollista, että henkilöstä ei oikeasti olisi siihen mitä hän tavoittelee. Hänellä ei ehkä ole tarpeeksi aikaa, rahaa, tarvittavia lahjoja tai luonteenpiirteitä, tukiverkkoja tai motivaatiota.
On yhtä mahdollista, että hänestä hyvinkin olisi juuri tähän. Oliko hän ehkä aiemmin ajatellut, että koulunpenkillä on tylsää, että korkeakoulutus on vain huippuälykkäille, yliopisto teoreettisemmille, mutta todellisuus olikin toinen. Hän saattoi arvella, että esiintyminen suurelle väkijoukolle on ihan mahdotonta, mutta suoriutui siitä sittenkin. Etukäteen laskeskellen näytti ehkä siltä, ettei tulisi toimeen opintotuella, mutta jälkikäteen huomaa, että tiukkaa teki, mutta siitäkin selvittiin.
Vastauksen tietää vasta jälkeenpäin, ja vain onnistuttuaan. Jos ei ole onnistunut, on mahdotonta tietää onko se tulevaisuudessa mahdollista vai eikö se ikinä tule onnistumaan. Rohkeutta vaaditaan, mutta ei uhkarohkeutta.
- Satu -

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Päätöksenteon ABC


Ensimmäisen ammatin valitseminen aiheuttaa usein ahdistusta. Sopivalta tuntuvia vaihtoehtoja tuntuisi olevan monia tai välttämättä mikään vaihtoehto ei tunnu tavoittelemisen arvoiselta. Päätöksentekemistä haluaa siirtää. Tilanne voi kuormittavana johtaa myös äkkinäisiin päätöksiin, jolloin tavoite on enemmän ahdistuksen ja pahan olon välttämisessä kuin harkitussa lopputuloksessa. Ahdistus ja epävarmuus ovat tunteita, joita etenkin niihin tottumaton haluaa välttää. Epävarmuus on kuitenkin osa päätöksentekoa.

Peruskoulun tai lukion jälkeisen koulutusalan valinta voi olla monelle ensimmäinen kerta tehdä isolta tuntuvia päätöksiä. Ajatus koko työuran käsittävästä ammatista ja paineet oikean valinnan tekemisestä saattavat tuntua kohtuuttoman suurilta. Aikaisemmin opintoihin liittyvät valinnat ovat olleet rajatumpia ja ne on voinut tehdä yhdessä kavereiden kanssa tai vanhempien avustuksella. Nyt valitsemiskohteena ei olekaan enää yksittäinen oppiaine vaan kokonainen ammatti ja kymmenet elleivät sadat eri vaihtoehdot.
 
Tiedonhankinta, vertailu ja karsiminen osana päätöksentekoa

Vaihtoehtojen suuri määrä ei tarkoita välttämättä valinnan vaikeutumista. Päätöksentekoon liittyvän työmäärän lisääntyminen sen sijaan on todennäköistä. Moni hyppää ajatuksissaan suoraan viimeiseen vaiheeseen, eli päättämiseen, ja ohittaa tiedonhankinnan, vertailun ja karsimisen vaiheet kokonaan. Ensimmäiseksi siis riittää, että hankkii tietoa vaihtoehdoista.

Apuna vertailussa osana päätöksentekoa on hyvä tutkailla vaihtoehtoja järjellä, mutta myös tunteen ja intuition kautta. On hyvä miettiä askeleita opintoja pidemmälle ja hahmottaa, minkälaista työtä oikeastaan haluaisi tehdä. Sopivia vaihtoehtoja voi olla useita, sillä kenellekään ei ole olemassa vain yhtä niin sanotusti oikeaa ammattia. Vanhemmat eivät joudu tekemään jälkikasvunsa työtä, joten he eivät myöskään voi valita ammattia lapsilleen. Myöskään kavereiden perässä ei ammatinvalintaa kannata tehdä. Jokainen toimii työelämässä yksilönä ja joutuu kohtaamaan oman ammattinsa haasteet ja mahdollisuudet.

Joskus, kun ajatus omalta tuntuvasta alasta ei tunnu selkiytyvän, päätyy valitsemaan vaihtoehdon, joka tuntuu yleispätevältä. Korkeakouluopinnoissa tällaisena vaihtoehtona pidetään toisinaan tradenomin tutkintoa. Tradenomi on yleisnimike, jonka alle mahtuu opintoja esimerkiksi liiketaloudesta, tietojenkäsittelystä, myynnistä ja markkinoinnista sekä kirjasto- ja tietopalvelualasta. Kyseessä on siis monipuolisia mahdollisuuksia tarjoava tutkinto. Pelkkä koulutuksen nimi ei kuitenkaan vielä kerro kaikkea opiskeltavista teemoista ja kursseista. Kannattaa siis tutustua tarkasti kurssisisältöihin ja vertailla niitä keskenään. Tämä voi auttaa motivaation hahmottamisessa, jolloin valinta helpottuu. Jos kiinnostus vertailua tehdessä laskee, voi olla parempi miettiä vielä muita vaihtoehtoja.
 
Ala, jonka parikymppisenä valitsee, ei automaattisesti määritä koko työuraa. Alkuun voi miettiä, onko parempi jäädä paikoilleen vai haluaako kehittää itseään. Itsensä kehittäminen vaatii ponnistuksia ja epämukavuusalueelle menemistä. Pelko epäonnistumisesta pääsykokeissa on mahdollinen uhkakuva, mutta yrittämättä tilanne ei ainakaan muutu. Pääsykokeisiin valmistautumalla ja osallistumalla saa lisätietoa alasta ja voi tarvittaessa myös testata näin motivaatiotaan.
 

Hannele

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Lääketieteen moniosaajan Lotta Armfeltin haastattelu

 
Mitkä ovat ammattinimikkeesi ja miksi valitsit kyseiset ammatit?
Olen ammatiltani sekä lääkäri, että eläinlääkäri. Valitsin kyseiset ammatit, koska molemmissa ammateissa pääsee auttamaan muita. Eläinlääkärin ammatista haaveilin jo lapsena, sillä pääsin seuraamaan äitini työskentelyä hänen toimiessaan eläinlääkärinä. Hain lukion jälkeen opiskelemaan eläinlääketiedettä, mutta en päässyt sisälle. Aloitin opinnot Turun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa, jossa opiskelin pääaineena biokemiaa sekä sivuaineina biologiaa, kemiaa, fysiikkaa ja psykologiaa. Näiden opiskelu herätti kiinnostukseni myös lääketieteeseen ja hain opiskelemaan lääketiedettä Turun yliopistoon.
Oliko opiskelemaan pääseminen vaikeaa ja miten kauan kahden lääketieteen tutkinnon suorittamiseen meni aikaa?
Opiskelemaan pääseminen oli vaikeaa. Pääsykokeissa korostuu matemaattinen osaaminen ja jouduin tekemään paljon töitä päästäkseni sisälle. Kun olin päässyt opiskelemaan lääketiedettä Turun yliopistoon, en malttanut kuitenkaan luopua unelmastani eläinlääkärin ammatin suhteen ja kaksi vuotta lääketiedettä opiskeltuani pääsin opiskelemaan eläinlääketiedettä Helsingin yliopistoon. Suoritin molemmat kuuden vuoden tutkinnot kymmenen vuoden aikana niin, että suoritin eläinlääketieteen opintoja kaksi vuotta päällekkäin lääketieteen opintojen aikana. Päällekkäiset opiskeluvuodet olivat raskaita sillä reissasin Turun ja Helsingin väliä useita kertoja viikossa. Monesti aloitin aamun lääketieteen harjoitusten parissa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja ajoin keskipäivällä Helsinkiin eläinlääketieteen harjoitusten pariin. Valmistuin lääkäriksi vuonna 2012 ja eläinlääkäriksi 2016.
Minkälaista työtä teet tällä hetkellä?
Työskentelen tällä hetkellä lääkärinä kahdessa paikassa. Kahtena päivänä viikosta toimin lääkärinä pitkäaikaistyöttömille tarkoitetussa Party-hankkeessa ja kahtena päivänä otan asiakkaita vastaan Turun työttömien terveyspisteessä. Lisäksi teen kunnan eläinlääkärin sijaisuuksia ja minulla on oma eläinlääkäripalveluja tarjoava yritys: Eläinlääkintäpalvelut Lotta Armfelt. Yrityksen kautta teen pääosin kotikäyntejä pieneläinpotilaiden luokse, sekä tallikäyntejä talleille ja tuotantotiloillekin ajoittain. Asiakkaita on noin 100 km:n säteellä Salosta.
Mitkä ovat työsi positiivisia ja mitkä negatiivisia puolia?
Parasta kummassakin työssä on se, että voi helpottaa jonkun oloa. Välillä auttaminen voi olla henkien pelastamista, välillä voi antaa apua kipuun ja tuskaan ja välillä vain tuoda toivoa ja lohtua vaikeaan tilanteeseen. Toimiminen molemmissa ammateissa on myös hyvin vaihtelevaa. Jonain päivänä autan esimerkiksi masentunutta ihmistä, seuraavana päivänä lehmää vasikoimaan tai leikkaan kissaa. Lääketiede ja eläinlääketiede ovat aloina mielenkiintoisia, jatkuvasti tulee uutta tietoa ja aina oppii itse uutta. Koen myös, että molemmat lääketieteen alat tukevat toisiaan ja ovat syventäneet tietämystäni monessakin asiassa. Lisäksi muut opintoni luonnontieteistä ja psykologiasta täydentävät osaamistani.
Negatiivisena puolena molemmissa ammateissa on suuri vastuu. Aina ei ole varmaa vastausta olemassa esimerkiksi parhaimman hoitomuodon osalta vaan on valittava tarjolla olevista vaihtoehdoista sen hetkisen tiedon pohjalta soveltuvin. Raskasta on myös, jos hoito ei tehoakaan eikä pysty auttamaan. Haluaisin myös hoitaa potilaita hyvin kokonaisvaltaisesti ja tähän ei aina ole sellaisia mahdollisuuksia kuin toivoisin. Välillä tämä johtuu siitä, että potilaat tai potilaiden omistajat haluavat mieluummin pikaratkaisuja, välillä taas organisaatioiden asettamista rajoitteista. Yrittäjänä olo on myös minulle vaikeaa, koska teen työtäni huomattavasti enemmän auttamishalu kuin taloudellisen tuloksen teko edellä.
Toimiiko Suomessa muita sekä lääkärinä että eläinlääkärinä?
Tunnen muutaman muun, joilla on molemmat tutkinnot, mutta melko harvinaista taitaa olla se, että myös harjoittaa molempia ammattejaan.
Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi työn osalta?
Haluan jatkaa ehdottomasti kumpaakin alaa myös tulevaisuudessa, sillä pidän niin paljon molemmista ammateistani ja auttamisesta. Käytännön potilastyön haluan aina säilyttää osana työnkuvaa. Pidän tärkeänä, että sekä eläinlääkärin että ihmislääkärin työssä otetaan tarkasteluun kokonaisvaltainen hyvinvointi ja tähän haluan panostaa enenevässä määrin tulevaisuudessa. Tekisin jatkossa mielelläni myös entistä monipuolisempaa työtä, johon voisi kuulua esimerkiksi luennointia tai kirjoittamista ammatteihini liittyvistä aiheista.
Miten vapaa-aikasi kuluu?
Vapaa-aikani kuluu paljolti kolmen oman hevoseni kanssa, joiden kanssa puuhaamme kaikkea kivaa. Hevosten hoitaminen vie myös paljon aikaa. Vapaa-ajalla aikaa kuluu myös luonnossa liikkumiseen ja erilaisten liikuntaharrastusten parissa.
 
Haastattelijana toimi Marianna