keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Suomalaisen työelämän arvot osaksi omaa elämää

Luin tänään Suomen hallituksen Työelämä 2020 –hankkeen viestintäsivuja. Osana kyseistä hanketta on kerätty vuonna 2013 sekä työpajoissa että sosiaalisessa mediassa eri tilanteissa olevilta ihmisiltä kokemuksia ja käsityksiä työelämän arvoista.  Tämän perusteella saatiin selville ajankohtainen ja paras käsitys siitä, mille arvoille ihmiset uskovat parhaan työelämän vuonna 2020 rakentuvan.  Nettisivuilla on neljän menestyneen urheilun parissa toimineen henkilön haastatteluja, mitä nämä arvot tarkoittavat heille. Löydät haastattelut täältä. Esitellyt arvot ovat sinnikkyys, rohkeus, tarkoitus ja luottamus.

Urheilijoiden arvohaastattelun kuunteleminen herättää monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisin ajatukseni liittyy siihen että työ on elämää. Se miten ihminen nimeää arvonsa jotka liittyy työhön, harrastukseen tai elämään, ovat samansuuntaisia, jopa samoja. Arvot liittyvät ihanteisiin, tavoitteisiin ja omiin toimintatapoihin. Parhaimmillaan arvoista saa voimaa ristiriitojen hetkellä.

Näistä haastatteluista tulee mieleen myös mahdollisuus arvioida näitä neljää arvoa omassa elämässä. Mitkä ovat esimerkkejä omasta toiminnasta, joissa nämä neljä arvoa tulevat esille? Mikä harrastus on opettanut näitä taitoja. Näkyvätkö nämä arvot siinä, miten toimii ystävien ja työtoverien parissa tai suhteessa esimieheen?

Kannustaisin harkitsemaan näitä arvoja myös ennen työ- tai opiskelupaikkahaastattelua. Koska nämä ovat yleisesti tunnustettuja arvoja, niitä on helppo ymmärtää ja hyväksyä. Näin ollen osana omien vahvuuksien esittelyä, näillä voi hyvinkin saada myöntyvää nyökyttelyä osakseen. Käsittelen tässä vielä yksitellen edellä mainittuja arvoja, miten näitä voisi tuoda haastattelutilanteessa esiin.

Sinnikkyys: Palauta mieliin opiskelusta tai työstä muutama esimerkki, joissa olet vastoinkäymisistä ja ajan kulumisesta huolimatta osoittanut sinnikkyyttä. Mitä sellaista teit näissä tilanteissa, mikä auttoi suunnitelman päätökseen viemistä. Keksitkö kenties uuden ratkaisun, pyysitkö apua toisilta vai luotitko omaan osaamiseesi.

Rohkeus: Rohkea on silloin kun jännittää ja on epävarma, mutta tekee silti asioita. Rohkeassa toiminnassa on usein mukana joku houkutinvoima: tehtävä on niin tärkeä että kokee kutsumusta tämän asian tekemiseen mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta. Milloin olet ollut opiskeluissa ja työelämässä tällaisessa tilanteessa? Millaisia ennakkoajatuksia sinulla liittyi tilanteeseen, millaisia toisten tulkinnat olivat? Mitä hyötyä rohkeudesta oli sinulle itsellesi, muuttiko se toimintaasi jatkossakin?

Tarkoitus: Mitä yhteiskunnallista tarkoitusta koet työlläsi olevan? Mistä huomaat että työ on tehty riittävän hyvin, oletko kenties saanut palautetta että siitä on ollut apua toisille? Millainen merkitys palkalla on tyytyväisyyteesi? Millaisissa hetkissä työn tarkoituksen miettiminen on tuonut lisää puhtia työn loppuun saattamiseen.

Luottamus: Mitä ajattelet työn laadun tärkeydestä? Mieti muutama tilanne joka liittyy hyvään yhteistyöhön työtilanteissa. Sinulta on ehkä pyydetty apua, esimies on arvostanut mielipidettäsi työn järjestelyjen suhteen tai sinulle on annettu huomattavaa vastuuta työssäsi. Luotatko itseesi työntekijänä, onko työpaikan ihmissuhteissa luottamus ja yhteistyön henki läsnä? Millaista ilmapiiriä toivot työyhteisöltä. Mitä toivot esimieheltäsi?

Nyt kun olet miettinyt näitä arvoja lävitse, arvioi tuottamiasi vastauksia työnantajan näkökulmasta. Mitkä omista vastauksistasi voisivat liittyä myönteisellä tavalla hakemaasi työ- tai opiskelupaikkaan. Miten näitä arvoja haluaisit toteuttaa jos pääset uusiin tehtäviin mukaan? Olisiko sinulla itselläsi jotain kysyttävää työpaikan arvotaustasta ja toimintatavoista? Työhaastattelussa on hyvä tilaisuus arvioida haastattelun ilmapiiriä ja tulevan esimiehen suhtautumista sinun osaamiseesi ja toisaalta niihin asioihin joiden kohdalla uudessa työssä sinulla on vielä opittavaa. Työhaastattelussa parhaimmillaan päästään kohtaavaan yhteistyötilanteeseen, jossa arvioidaan puolin ja toisin työn soveltuvuutta sinulle. Työ saa sopivimman tekijän ja parhaassa tapauksessa myös sinä tehtäviä joissa kasvat parhaimmillesi.

Heli

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Ethän anna stereotypioiden ohjata alanvalintaasi

Helsingin Sanomissa oli jokin aikaa sitten juttu, jossa eri alojen ammattilaiset puolustautuivat omaan ammattikuntaansa liitettyjä stereotypioita vastaan. Esimerkiksi graafikon työhön liitetään usein mielikuva, että he laskuttavat turhasta. Jutussa haastateltu graafinen suunnittelija kertoi, miten paljon työtä asiakkaan antama toimeksianto vaatii ja mihin työstä laskutettava summa perustuu. Kansanedustaja puolestaan kertoi työnsä sellaisista puolista, jotka eivät näyttäydy julkisuudessa.

Moni ensimmäistä ammattiaan valitseva tai alanvaihtoa pohtiva sulkee vaihtoehtoja itseltään pois ammatteihin liittyvien mielikuvien vuoksi. Uraohjauskeskusteluissa haluan haastaa asiakkaita pohtimaan vaihtoehtoja laajemmin. Tietty ammattiala tai koulutus ei välttämättä ole sitä, minkälaisen mielikuvan se ensimmäisenä herättää tai minkälaisia stereotypioita siihen yleisesti liitetään. Neuvon asiakkaita hankkimaan tietoa koulutusalasta tai ammatista päätöksensä tueksi. Alanvalinta tai ammatin vaihtaminen ovat niin isoja ratkaisuja elämässä, ettei niitä kannata tehdä pelkkiin mielikuviin perustuen.

Tänä päivänä netistä löytyy valtava määrä tietoa. Ammattinetti-sivustolle on koottu kuvauksia eri ammattialoista ja ammateista sekä tietoa siitä, minkälaisia koulutusvaihtoehtoja kullekin alalle pääsemiseen on. Ammattinetistä löytyy myös alanvaihtajien tarinoita. Ammattiliittojen sivuilla on kuvauksia siitä, minkälaisissa työtehtävissä jäsenet työskentelevät. Oppilaitosten sivuilta löytyy tarkat kuvaukset koulutusohjelmista, joista voi tutkia, minkälaisia opintoja tutkintoon sisältyy. Näiden lisäksi googlettamalla löytyy tietoa. Saatat löytää esim. blogin, jossa sinua kiinnostavassa ammatissa työskentelevä kertoo työstään. YouTubessa on paljon eri ammattien esittelyjä videomuodossa. Alanvalintaan liittyvässä tiedonhaussa kannattaa hyödyntää myös omia sosiaalisia verkostojaan. Ehkä tuttavapiiristäsi löytyy joku sinua kiinnostavalla alalla työskentelevä, joka voisi kertoa kokemuksistaan.

Pohtiessaan jonkun ammatin soveltuvuutta itselle päätös on paljon helpompi tehdä silloin, kun sen pohjaksi on hankkinut riittävästi tietoa. Kun on muodostanut käsityksen siitä, minkälaisia opintoja alan koulutus sisältää ja minkälaisia työtehtäviä ammattiin konkreettisesti kuuluu, on helpompi punnita, olisiko vaihtoehto itselle sopiva.

- Milla -

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Psykologinen joustavuus - kuinka käsitellä vastoinkäymisten herättämiä tunteita ja ajatuksia

On luonnollista tuntea pettymystä, kun ei ole useista hauista huolimatta päässyt töihin tai koulutukseen. Suru menetetystä mahdollisuudesta, suuttumus omien tavoitteiden estymisestä ja kateus valituksi tulleita kohtaan ovat normaaleja inhimillisiä tunteita, joita vastoinkäymiset meissä helposti herättävät. On hyödyllistä huomata näitä tunteita, nimetä ne ja antaa niiden mennä. Tunteiden viemänä ei tarvitse toimia.

Vastoinkäymiset herättävät usein myös epäilyjä omasta pystyvyydestä. ”Minusta ei taida ollakaan tähän.” ”Turha yrittää.” ”Ei onnistu kuitenkaan.” Nämäkin ajatukset on hyvä huomata, tunnistaa ja antaa mennä. Hyödyttömien, lannistavien ajatusten viemänä ei tarvitse toimia.

Helposti herää myös ajatuksia epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vääryyden kohteeksi joutumisesta. ”Kaikki ovat minua vastaan.” ”Muita suositaan.” Katkeruuden, kyynisyyden ja vihan tunteet ja niihin liittyvät ajatukset on tärkeä huomata ja antaa mennä, etteivät ne vie yhä kauemmas itselle tärkeiden tavoitteiden ja arvojen suuntaan toimisesta.

Epämiellyttäviä tunteita ja ajatuksia tulee ja menee. Mitä enemmän niitä yrittää estää tulemasta, sitä enemmän ja useammin ne tulevat. Ei tarvitse taistella tunteita ja ajatuksia vastaan, vaan voi opetella elämään niiden kanssa ilman, että ne päättävät puolestasi, kuinka toimit. 

On mahdollista opetella huomaamaan, millaisia tunteita tässä ja nyt tuntee ja millaisia ajatuksia mielessä liikkuu. Voi arvioida, onko niistä hyötyä itselle tärkeiden arvojen ja pitemmän ajan tavoitteiden saavuttamisessa. Ellei ole, niiden kannattaa antaa mennä. Emme voi hallita tunteita ja ajatuksia, mutta voimme valita, kuinka toimimme. Puhutaan psykologisesta joustavuudesta, jota voi harjoitella ja kehittää.

On tärkeää erottaa, kulkeeko kohti itselle tärkeitä arvoja epämiellyttävistä ajatuksista ja tunteista huolimatta vai poispäin niistä epämiellyttävien tunteiden ja ajatusten välttelemiseksi. Välttely lisää epäonnistumisen kokemuksia ja saa luovuttamaan. Psykologinen joustavuus lisää selviytymiskykyä, kannustaa ja ohjaa tarvittaessa omien tavoitteiden tarkistamiseen realistisemmiksi, vaihtoehtoisten etenemisteiden etsimiseen ja toisin toimimisen mahdollisuuksien löytämiseen haastavissa tilanteissa.

Lue lisää ja harjoittele: www.joustavamieli.com, www.oivamieli.fi, www.itsemyotatunto.com. 

Sari

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Etkö tiedä mitä haluat? Tässä viisi neuvoa, joiden avulla voit pohtia elämäsi työtä


Joillekin se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta: toi on ihan mun juttu. Moni päätyy mutu-tuntuman, kokeilujen ja sattuman kautta tekemään itselleen sopivaa hommaa. Yleinen ongelma tällä mahdollisuuksien aikakaudella on kuitenkin tämä: mitä minä oikein haluan? Viisasten kiveä ei ole, mutta on keinoja joiden avulla asiaa voi lähteä selvittämään. Tässä viisi neuvoa, joiden avulla on helpompi nähdä mitkä toiveet kumpuavat itsestä.

1.      Omien arvojen pohdinta. Yksi tapa lähestyä asiaa on miettiä, mitkä asiat noin ylipäänsä ovat tärkeitä omassa elämässä. Jos voisin muuttaa joitakin asioita tässä yhteiskunnassa, mitä muuttaisin? Milloin koen vahvasti, että nyt on tehty vääryyttä minua tai muita kohtaan? Entä milloin tulee hyvä fiilis, kun sai kerrankin tehdä jotain oikein. Omien arvojen selkiyttäminen voi olla tie sen miettimiseen millaista työtä voisi tehdä, jotta sen kokisi mielekkääksi ja merkitykselliseksi joka päivä.

2.      Suhde työelämään. Millainen on oma suhtautumiseni työn tekemiseen? Onko oma vapaus tärkeintä, vai kenties säännölliset tulot? Onko tiukkojen rajojen vetäminen työn ja vapaa-ajan välille tärkeää vai olisiko upeaa päästä tekemään ns. elämäntyötä, jolloin työntekokaan ei välttämättä tuntuisi niin raskaalta. Kuinka tärkeää on työyhteisö ja työkaverit? Millaiselta alalta voisi löytyä samanhenkisiä ihmisiä?

3.      Positiivisten kokemusten muistelu. Yksi tapa on miettiä kaikkia hyviä ja positiivisia juttuja elämässä sekä tietysti onnistumisia. Voisiko näistä saada hyödyllistä tietoa omista haluamisista? Milloin on seesteinen ja rauhallinen olo, eivätkä murheet vaivaa? Millaisissa tilanteissa olen onnistunut tai menestynyt? Mitä onnistuminen on vaatinut, millaisessa ympäristössä onnistun, mitä ihmisiä onnistumiseen liittyi? Miten voisin lisätä vastaavanlaisia onnistumisia elämässäni?

4.      Tulevaisuuden visiointi. Millaista elämää haluan elää viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä? Perhe ja työ, harrastukset, ajankäyttö sekä taloudellinen tilanne – miltä nämä näyttävät silloin? Jotta noihin tavoitteisiin voisi päästä, mitä pitäisi tapahtua sitä ennen? Miten minun pitäisi toimia? Mitä edellytyksiä se vaatisi?

5.      Vaihtoehtojen selailu. Joskus tarvitsemme vain lisää tietoa, jotta voimme tehdä päätöksen. Varsinkin jos omien arvojen pohtiminen ja tulevaisuuden kuvittelu on vaikeaa, joskus voi olla helpompaa vertailla valmiita ratkaisuja ja homma voi lähteä avautumaan sitä kautta. Hyvä paikka selata ja lukea ammateista on www.ammattinetti.fi. Sopivaa riippumattotekemistä on tulostaa ammattinetistä lista ammatteja ja ruksia sieltä ne mitkä tuntuvat kiinnostavilta. Voit myös tehdä TE-psykologien kehittämän ammatinvalintatestin osoitteessa asiointi.mol.fi/avo tai tehdä oman listan erilaisista ammateista tai vaikkapa selata työpaikkailmoituksia, laittaa ylös mielenkiintoisen kuuloiset nimikkeet ja selvittää mitä niiden takana on.

Edellämainittujen asioiden pohtiminen ja tekeminen voi olla hyödyllistä, vaikka et olisikaan valitsemassa koulutusta tai vaihtamassa urasi suuntaa. Arkisessa puurtamisessa voi hämärtyä, mihin suuntaan olikaan omassa elämässään menossa ja joskus on hyvä tehdä tilannetsekki omien toiveiden toteutumisesta.
 
- Anna -

keskiviikko 16. elokuuta 2017

ASAP!


Lyhenne ASAP tarkoittaa nettiviestinnässä sanontaa ”mahdollisimman nopeasti”, as soon as possible. Nykymaailma jossa kaikki on mahdollista ja käden ulottuvilla, houkuttaa kiirehtimään. Se luo illuusiota, että asiat ovat klikkauksen päässä. Myös ideoiden toteuttaminen saattaa tuntua olevan yhtä helposti saavutettavissa. Tällaisessa ympäristössä korostuu entisestään toiminnan suunnittelun taito ja sen siunaus. Kaikki hyvä tässä maailmassa ei nimittäin olekaan klikkauksen päässä.  Jotta saadaan vaikkapa öljyvärimaalaus valmiiksi, työvaiheita on eikä niitä voi ohittaa laadun kärsimättä. Esiintyväksi taiteilijaksi voi tulla jopa yhdessä yössä, mutta tyylin ja esimerkiksi säveltämisen, sovittamisen ja soittamisen taito on vuosikymmenten harjoittelun tulos. Samalla tavoin hyviä ideoita kannattaa haudutella, nautiskella niiden kehittymisestä ja odottaa hedelmän kypsymistä.

Kehittelyyn, suunnitteluun ja pidempään työskentelyyn voi parhaillaan liittyä flow –kokemus, jossa huomaat oppivasi ja osaavasi enemmän kuin järkevästi ajatellen olisi mahdollista. Uppoutumisesta nauttii, ajantaju katoaa ja syntyy jotain luovaa uutta. Ajatuksella itse tehtyyn suoritukseen voi olla tyytyväinen kun se on valmis. Tämä flow ja tyytyväisyys ei ole mahdollista saavuttaa ASAP-mallilla.          

Uraohjauksessa mietitään yhdessä tavoitteiden asettamista. Monta ajatusta käydään lävitse, käännellään ja sijoitellaan mielen karttaan uudelleen. NLP:ssä (neurolingvistisen prosessoinnin ajattelutapa) on tapana sanoa että kartta ei ole maasto. Monessa mielessä tämä pitää paikkaansa. Maaston suhteen voimme tehdä jonkin verran valintoja, mutta karttaa voi kynällä piirrellä mieleisekseen. Siihen voi tehdä sellaisia merkintöjä jotka helpottavat ja kannustavat arkisissa töissä ja opinnoissa.

 

Heli

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Netistä ensiapua ahdistukseen


Joskus elämä pääsee yllättämään meidät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Elämän paineet kasautuvat ja yhtäkkiä huomaamme ettemme selviä niistä yksin. Hankaliin kokemuksiin on luonnollista hakea tukea netin kautta, sieltä löytyy monenlaisia tietoja ja kokemuksia erilaisista tilanteista. Haluan esitellä tässä ammattilaisten kokoamia ja moderoimia sivuja, joista löytyy kootusti laadukasta tukea. Sivuilta löytyy vinkkejä sopivimmista tahoista, joiden puoleen voi huolinensa kääntyä jotta varsinainen asian käsittely ja tilanteen hoitaminen pääsee käyntiin.    
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS on kehittänyt nettiin Mielenterveystalo.fi  -sivun, joilta löytyy tietoa ihan oireidenkin perusteella erilaisista pulmatilanteista. Sivuilla on hakutoiminto, jolla voi etsiä oman paikkakunnan mielenterveyspalveluja. Oirenavigaattoripalvelun avulla voit arvioida itse oireiden kokonaisuutta ja saat suosituksia miten niihin voisi löytää helpotusta. Sivuilta löytyy myös joukko itsearviointikyselyjä, esimerkiksi liittyen masennukseen, ahdistukseen ja syömisen pulmiin. Palvelun etu on se, että sitä voi käyttää kotona oman tilanteen arviointiin ja sieltä löytää paljonkin tietoa näin halutessaan, näin on helpompi ottaa yhteyttä avun hakemiseksi. Jos saat lääkäriltäsi lähetteen, voit saada nettiterapiaa sivustoilla tietoturvallisessa yhteydessä.

Apua.info -nettisivuilla on paljon linkkejä esimerkiksi yhdistysten sivuille. Siellä on luettavissa myös selviytymistarinoita haastavista elämäntilanteista. Sivuille on koottu listana neuvontapuhelimien numeroita. Mielenkiintoisena löytönä sivuilta voisin mainita miellyttävien toimintojen listan. Tällainen harjoitus auttaa löytämään arjesta voimavaroja, tällainen lista on hyvä olla huonon päivän varalle itsensä piristämiseksi.

Tukinet.net - sivulta saa kahden kesken käytävää keskusteluapua ammattilaisten kanssa omaan elämäntilanteeseen liittyvissä pulmakohdissa. Tarjolla on myös vertaistukiryhmiä ja luettavissa on selviytymistarinoita. Nämä palvelut ovat täysin ilmaisia ja luottamuksellisia.
Myös Väestöliitosta löytyy netin kautta luottamuksellista ja laadukasta keskusteluapua sivuilta www.vaestoliitto.fi. Väestöliiton palveluissa näkökulma liittyy perheiden eri elämänvaiheisiin sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen. Sivuilla on mielenkiintoisia artikkeleja eri teemoihin liityen ja nuorille omat sivut.
Netistä on löydettävissä monenlaisia auttamispalveluja, varsinkin yksityisten yritysten puolella valikoima on laajaa. On hyvä selvittää apua tarjoavan yrityksen taustaa ja henkilöiden koulutusta ennen sitoutumista maksullisiin palveluihin. Erityisesti terapeutti- tai ohjaaja -nimikkeellä työskentelee monenlaisella taustalla ihmisiä. Kannattaa tutustua aiheeseen liittyvään Väestöliiton blogikirjoitukseen.

Heli

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Paras mahdollinen ura?


Kovin moni aloittaa keskustelut uraohjauksessa naurahtamalla, ettei tämä kovin ihanteellisesti ole mennyt tämä minun urani… on ollut katkoksia, en ole päässyt opiskelemaan mitä halusin, enkä työllistynyt kuten olisin toivonut. Niinhän se monilla menee, ja silti ura voi olla ihan kelvollinen, ja sitä voi suunnitella mahdollisimman hyväksi. Jäin kuitenkin miettimään millainen se paras mahdollinen ura sitten olisi, jos joskus sellaisen kohtaisi.

Ilmeisesti ihanteellinen ura olisi pitkä. Se olisi alkanut varhain: kyseinen henkilö olisi heti tiennyt mitä hän haluaa opiskelemaan, hän olisi saanut opiskelupaikan ensi yrittämällä ja opiskelu olisi sujunut ripeästi. Jo opintojen aikana kuvitteellinen ihannehenkilömme olisi työllistynyt joko kesien ajaksi tai palkallista harjoittelua tekemään sellaiselle työnantajalle, joka olisi antanut hyvän alun uralle. Siellä opiskelija olisi otettu mukaan porukkaan, hänelle olisi annettu hyviä vinkkejä uraa ajatellen, ja hän olisi osannut yhdistää pänttäämiään tietoja ja taitoja työssä eteen tulleisiin asioihin. Näin hän olisi motivoitunut entisestään ja saanut suosittelijoita, jotka olisivat auttaneet häntä ensimmäiseen varsinaiseen työpaikkaansa. Työura olisi jatkunut lähestulkoon keskeytymättä eläkeikään asti - tottahan hän olisi viettänyt vuoden, parin mittaisen sapattivapaan, jonka aikana hän kuitenkin olisi tehnyt jotain ansiokasta, kuten kirjoittanut kirjan tai hionut huippuunsa tuotteen, jota alettaisiin tuottaa hänen perustamassaan yrityksessä. Eläkkeelle siirryttyään hän luonnollisesti olisi tuotteliaampi kuin koskaan omalla alallaan, ja kysytty vieras television keskusteluohjelmissa.

Pituuden lisäksi ihanteelliseen työuraan liittyisi varmaan poikkeuksellinen laatu. Hän olisi ollut jo opiskelijana parhain arvosanoin etenevä ja useita opiskelijakilpailuita voittanut. Työpaikalla hänet olisi nopeasti "keksitty" ja hän olisi suoriutunut kaikista hänelle annetuista tehtävistä niin hyvin, että hän olisi edennyt vauhdilla hyvinkin vaativiin tehtäviin. Tämä luonnollisesti olisi vaikuttanut myönteisellä tavalla hänen ajattelunsa kehittymiseen ja monipuolistanut hänen taitojaan, jotka kukoistaisivat mentorien opastuksessa.

Paras mahdollinen ura olisi myös kansainvälinen. Ihanneurahenkilömme olisi tietenkin jo lapsuudessaan viettänyt perheensä kanssa aikaa eri maissa, ja puhuisi kahta tai kolmea kieltä äidinkielenään, minkä lisäksi hän luonnollisesti olisi opiskellut muitakin kieliä. Yhtä luontevasti hän osallistuisi työnantajiensa tarjoamiin mahdollisuuksiin ulkomaankomennuksille. Hän omaksuisi nopeasti kunkin maan toimintakulttuurin, ja osaisi kameleontin tavoin sopeuttaa toimintansa asiakkaiden ja työtovereiden mukaan.

Huh, jo kuviteltuna alkaa kuulostaa melkoiselta, eikö? Mahtaisiko kuviteltu uratimanttimme olla onnellinenkin? Eiköhän hänellä olisi mielenkiintoisia, työstä palautumista tukevia harrastuksia. Hänellä olisi puoliso, joka olisi jo opiskeluaikoina ollut hänen rinnallaan, rohkaisten tarttumaan kaikkiin tilanteisiin jotka häntä kiinnostaisivat. Sopivassa vaiheessa uraa perheeseen olisi tullut lapsiakin, jotka olisivat uraäitinsä tai uraisänsä tärkein asia elämässä. Perhe matkustaisi yhdessä ja ottaisi kaiken irti niistä hetkistä, jotka he saisivat viettää keskenään - olisihan ideaaliuraa tekevällä äidillä tai isällä niin paljon muitakin, jotka vaatisivat heidän aikaansa ja panostaan. Taloudellisia huoliahan perheellä ei olisi, ihanneuraan liitettäneen myös hyvät ansiot palkkiona kaikesta menestyksestä.

Se, mitä itse kukin pitäisi ihanteellisena urana, kertoo tietenkin sekä vallitsevan kulttuurin arvoista että omista henkilökohtaisista arvoista. Tällainen kuvitelma nousi minun mielestäni, kun yritin yhdistää yhden ihmisen uraan kaikki ne asiat, joita olen käsittänyt monien arvostavan. Minkälainen ihanneura sinun mielestäsi olisi ollut?
 
Satu