keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Unelma eli Asparagus setaceus


Kuva: Forest Starr & Kim Starr
Unelma on voimakastuoksuinen saniaisen näköinen kasvi, joka löytyy monesta kodista sekä juhlakimppujen täytteistä. Kuten kasvia, myös uraunelmia pitää kastella ja hoitaa sopivissa määrin. Unelmille pitää uskaltaa päästää päivänvaloa, mutta suora auringonpaahde voi vioittaa hentoja ajatusversoja. Joillakin ihmisillä unelmat ovat hyvin piilotettuna, mutta voi olla todella virkistävä ja energisoiva kokemus kaivaa ne esiin. Milloin sinä olet kastellut viimeksi työhön liittyviä unelmiasi?

Nauramme monesti lapsuuden toiveammateille. Ehkäpä meillä olisi kuitenkin jotakin opittavaa lasten mielikuvituksesta ja haaveilukyvystä. Yksi tapa virittäytyä lapsenomaiseen mielentilaan, on avata mieli kaikille aisteille ja ympäristölle ja katsoa sitä urasilmälasien läpi. Hmmm, onpa tuossa kahvipaketissa ihana etiketti. Millaistakohan olisi suunnitella pakkauksia ja tuotteita? Juna ei ole myöhästynyt pariin viikkoon, onkohan minun ratavälilleni tullut uusi henkilö huolehtimaan radan toimivuudesta? Millaisenkohan koulutuksen liikenneohjaaja tarvitsee?

Vaikka Unelma on yleinen huonekasvi, se on myös sukua ruokaparsalle. Uraunelmienkin rakennusaineena ovat arkiset asiat. Joskus voi olla vaikea nimetä omia unelmia. Tällöin voi lähteä liikkeelle miettimällä ihan jokaviikkoisia kivoja asioita. Millaisia asioita tykkään tehdä? Milloin minusta tuntuu, että saan olla oma itseni? Millaisissa tilanteissa onnistun parhaiten? Milloin unohdan kaiken muun ja keskityn vain käsillä olevaan asiaan? Nämä asiat ovat todennäköisesti läsnä myös unelmatyössäsi.

Nuorena Unelma kasvaa tuuheaksi ja moniversoiseksi pensaaksi ja vanhana se alkaa köynnöstää. Lapsuudessa ja nuoruudessa unelmia, haaveita ja tulevaisuudenuskoa on enemmän. En kuitenkaan usko, että ihminen kadottaa taitoaan unelmoida, tuota taitoa pitää vain hoitaa asianmukaisella tavalla. Pienetkin teot kohti omannäköistä elämää saattavat poikia uusia huippujuttuja. Ennen kuin huomaatkaan, saatat jo poimia unelmatyösi marjoja tai ihailla sen tuottamia kukkia. Toisaalta iloa voi tuottaa myös vuodesta toiseen samanlaisena vihertävä elinvoimainen ja happirikas työ.

Anna
 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Luonnon juhlaa


Elämme itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuotta. Juhlatilaisuudet nostattavat mieltämme arjesta irti. Juhlan voi löytää arjen keskellä erityisistä hetkistä, jotka ovat meille arvokkaita. Jos mietin vuotta, vuodenaikoja niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että elämme parhaillaan kauneinta vuodenaikaa. Suomi-neito on heräämässä talviunilta ja kesä on usein lupauksia täynnä. Me suomalaiset osaamme nauttia luonnosta. Kesällä valmistutaan ammatteihin ja mennään naimisiin. Monille se on myös vuoden ahkerinta työaikaa: maataloustyöt ja puutarhatyöt ovat kesällä tehtävä näillä leveysasteilla.

Nyt on myös kesän parasta aikaa, koska nyt on tärkein aika vaikuttaa siihen millaisia tulevat kuukaudet ovat. Millaisia odotuksia sinulla on kesäkuukausien varalle? Onko lomaa tai suunnitelmia tuttavien tapaamisesta? Miten lataat aurinkokennojasi talven varalle? Hyödynnätkö mielelläsi luonnon antimia vai nautitko kävelylenkeistä enemmän? Jos et ole vielä tutustunut Suomen kauniisiin kansallispuistoihin, niin tämä on otollinen vuosi tehdä se. Mikäpä olisi sen kansallisromanttisempaa kuin esimerkiksi Kolin maisemat? Siellä ollaan todella suomalaisuuden äärellä, katselemassa maisemaa jota niin monet taiteilijatkin ovat ikuistaneet. Hyviä vinkkejä tutustumiskohteista löytyy luontoon.fi –sivuilta. Myös Suomen Latu (www.suomenlatu.fi) järjestää monenlaista luontoliikuntatoimintaa johon voi mennä aloittelijanakin mukaan. Ja mikä parasta, luonnossa mieli hiljentyy. Tämä on ilmaista ja sellaista josta ei voi rahalla maksaa.

Metsäkävelyjä voi suorittaa myös virtuaalisesti, esimerkiksi mielenterveysseuran sivuilla http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/ymp%C3%A4rist%C3%B6-ja-luonto/hyv%C3%A4n-mielen-mets%C3%A4k%C3%A4velyt . Kesällä voi kokeilla liikunnan kesäkursseja, joita monilla paikkakunnilla järjestetään. Myös hiljaisuuden retriittejä, mindfullnessia ja joogakursseja löytyy eri puolilta Suomea. Luonnossa harrastamalla palautuu kaksin verroin tehokkaammin arjen rasituksista kuin sohvalla viihdettä kuluttaen. Kutsun sinut tänä vuonna kokeilemaan, miten paljon voimaa voi luonnosta saada.  

Heli

                          

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kaduttaako?


Elämän kuluessa tulee eteen yhä uusia valintatilanteita. Päätöksentekotilanteessa olevat empivät ratkaisun edessä, ja miettivät, katuvatko myöhemmin jos eivät uskalla ottaa ratkaisevaa askelta. Katuvatko, jos uskaltavat, mutta kaikki meneekin pieleen…

Urapsykologi ei voi taata, ettei asiakas koskaan tule katumaan. Sen sijaan pyrimme auttamaan asiakkaita miettimään vaihtoehtoja monelta kantilta ja eläytymään tilanteisiin ennalta. Kun tunnet itsesi ja tapasi toimia, miten luultavasti kokisit sen, että yritit, mutta et onnistunut? Miten sinnikäs olet, pyrkisitkö vain selvittämään epäonnistumisen syyt ja vaikuttamaan niihin mihin voi vaikuttaa, yrittäen uudestaan uusin voimin ja paremmin valmistautuneena? Ehkä voisi kokeilla myös uutta tapaa suhtautua tavoitteisiin, ponnisteluun ja onnistumisiin tai epäonnistumisiin. Osa meistä rajaa ennalta ponnisteluiden määrän: "Haen opiskelupaikkaa korkeintaan kaksi/kolme/seitsemän kertaa, mahdollisimman hyvin valmistautuen, ja jos en sittenkään pääse opiskelemaan, muutan suunnitelmaa."

Jos on joskus katunut katkerasti tekemäänsä valintaa, saattaa valintojen tekeminen tuntua vaikealta myöhemminkin. Hyödyttäisikö miettiä, mitä siinä oikeastaan katuu: syyttääkö itseään siitä, ettei uskaltanut yrittääkään, vai siitä, että uskoi itsestään liikoja ja yritti ihan mahdotonta asiaa. Toimiko väärin jotakuta toista kohtaan, tai tekikö valintoja saadakseen hyväksyntää tärkeiltä ihmisiltä, jättäen omat toiveet ja tarpeet taka-alalle…

Liiallinen itsesyytösten määrä ei ole hyödyksi, kannattaa olla myötätuntoinen itseään kohtaan ja taaksepäin katsoessaankin katsoa ystävällisin silmin tekemisiään. Kokemuksista oppii, ja sitten suunnataan katse eteenpäin, ei kyynistyneenä vaan mahdollisesta virheestä viisastuneena.

Satu

PS.  Lue myös aikaisempi blogikirjoitus Ei ole virheitä, on vain tapahtumia ja elämää

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Työn arvostuksella tuloksiin


Arvonanto eli arvostaminen on eräänlainen vuorenhuippu, jolla monenlaiset ajatustemme polut kohtaavat. Arvoihin ja arvostamiseen liittyy elämämme historia, tapahtumat, kokemukset ja tunteet. Jos ajattelemme eri ammattien arvoa, niin laitamme ammatteja omien kriteeriemme mukaiseen arvojärjestykseen. 

Havahduin miettimään arvostuksia eilen, kun huomasin perustelevani kirjastoalan osaamisvaatimuksia eräälle henkilölle, joka ihmetteli miksi kirjastotyössä tarvitaan koulutusta kun siinähän vain järjestellään kirjoja hyllyyn. Samana iltana istuin kunnankirjastomme nojatuoleilla kirjaston tarjoamassa kirjoittajakoulutuksessa, jonka tarkoituksena oli alkaa tallentaa paikallista kulttuuriperintöä tekemällä tietokantaa internetiin. Tilaisuudessa istui harrastajakirjoittajia, joita yhdisti kotiseutuhenkisyys ja talkooasenne. Keskustelimme mistä kukakin haluaisi kirjoittaa ja kirjaston henkilökunta vetäisi joko valokuvakansiostaan tai muistinsa lokeroista kirjojen ja aineistojen nimiä sekä pitkän liudan kotipaikkakunnan kulttuurihenkilöitä ja muistuttivat keräämästään kotiseutukokoelmasta. Tämä ei ollut vain kirjojen järjestelyä tai mitä tahansa puuhastelua vaan oman alansa osaajien aivoriihtä, jossa puhuttiin niin sodan vaiheet, yhteiset kulttuurikokemukset ja hauskat sattumukset paikkakunnalla jokainen tuoden oman osaamisen osaksi yhteistä kokemusta paikkakunnan asukkaana. Tämä ilta tuntui arvokkaalta ja tärkeältä. 

Moni Uraohjauksen puoleen kääntyvä soittaja miettii työnsä merkitystä. Joillakin voi olla arvoristiriitoja omassa työssään, ehkä toivoisi muutoksia työn sisältöön tai tekotapaan. Joskus arvostuksen puute voi liittyä väsymiseen tai muihin kokemuksiin, jotka luovat ristiriitaisia tunnemuistoja liittyen työympäristöön. Väsymystä aiheuttava asia voi olla myös kotiin tai ihmissuhteisiin liittyvä asia, joka vie voimavaroja niin ettei niitä riitä työhön. Tämän vuoksi kannattaa harkita tarkkaan mistä on kysymys. Ammatin arvostus on osa ammatti-identiteettiä. Ammatti-identiteetti kertoo minusta itsestäni tämän työn tekijänä, miten teen ja mistä osaamiseni koostuu. Ammatti-identiteetti on myönteinen kokemus jos siihen liittyy itsensä arvostamista ja pystyvyyden kokemista. Työelämä kiireineen asettaa päivittäin haasteita näille työn arvon kokemuksille. Voi olla tyytymättömiä asiakkaita, voi olla niin kiire ettei ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi, voi olla yt-neuvottelut tulossa, voi olla että tavallinen huonosti alkanut aamu tai satunnainen epäonnistuminen tekee tyytymättömäksi. Silloin on tärkeä muistuttaa itselleen, mistä kyllästyminen johtuu. Ohimenevät asiat kyllä korjaantuvat, mutta jos alamme uskoa siihen että työ on viallista ja arvotonta niin sillä on seurauksia työntekoomme ja jaksamiseemme. 

Mistä sinun myönteinen kokemuksesi omassa ammatissa toimimisesta koostuu? Miksi lähdit opiskelemaan alalle ja mitä hyötyä siitä on ollut? Mitä olet oppinut omalla alallasi, mitä hyötyä sinun työstäsi on ollut toisille? Nämä ovat tärkeitä asioita hahmottaa töitä hakiessakin. Ne luovat myönteistä mielialaa työhaastatteluun mennessä. Myönteinen visiointi siitä mitä osaa ja mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä, luo onnistumisia huomiseen. Onnistumisiin on hyvä tähdätä uskoen yrittämisen kannattavan, sillä tiedämme tikanheitostakin että vain yrittäminen ja harjoittelu voi tuoda napakymppejä. 

Heli

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Työpaikka rekrytointikokeilun avulla


Vuoden 2017 alusta on työnhakijoiden ja työnantajien käytettävissä ollut uusi palvelu nimeltään rekrytointikokeilu. Maksimissaan kuukauden mittaisen rekrytointikokeilun aikana pääset työnhakijana näyttämään osaamisesi ja soveltuvuutesi työnantajalle, jolloin kynnys varsinaisen palkkauspäätöksen tekemiseksi helpottuu. Jos työnantaja päätyy rekrytointikokeilun jälkeen solmimaan kanssasi työsuhteen, niin rekrytointikokeiluaika vähentää vastaavan ajanjakson verran varsinaista koeaikaa. Rekrytointikokeilun aikana sinulle maksetaan samaa työttömyysetuutta kuin työttömänä ollessasi. Matka- tai muita kulukorvauksia ei kokeilun ajalta ole mahdollista saada.
Käytännössä voit ehdottaa työnantajalle rekrytointikokeilua aina kun olet potentiaalisiin työnantajiin yhteydessä. Lain mukaan työnantajalla pitää olla tarve uudelle työntekijälle kun he sopivat rekrytointikokeilusta eli ilmaista työvoimaa kokeilun avulla ei ole tarkoitus pyörittää. Työnantajalla voi aidosti olla tilanne, että he tekevät palkkauspäätöksen, jos tehtävään ja työyhteisöön sopiva työntekijä löytyy, vaikka aktiivista hakua ei olisikaan käynnissä.

Rekrytointikokeilun ajalle tehdään rekrytointikokeilusopimus työnhakijan, työnantajan ja TE-toimiston kanssa, jossa määritellään muun muassa kokeilun kesto (maksimissaan kuukausi), sovitut päivät (esim. ma, ke ja pe) sekä kellonajat jolloin työnhakijan on tarkoitus kokeiluun osallistua. Lisäksi sopimuksessa määritellään mitä työtehtäviä työnhakijan on tarkoitus tehdä. Rekrytointikokeilun ei tarvitse kestää kuukautta, vaan se voidaan sopia esimerkiksi viikon tai muutaman päivän pituiseksi, jos se sopii myös työnantajalle. Rekrytointikokeilun aikana työnhakija on vakuutettu TE-toimiston puolesta.
 
Rekrytointikokeilu on vapaaehtoinen ja siihen osallistuva voi keskeyttää kokeilun ilman seuraamuksia. Rekrytointikokeiluun osallistuminen ei kuitenkaan poista työttömän velvollisuutta ottaa vastaan tarjottua palkkatyötä kokeilun aikana tai sen jälkeen. Työnantajan pitää toimittaa TE-toimistoon tieto, miksi työsuhdetta ei syntynyt rekrytointikokeilun jälkeen, jos niin käy.
Rekrytointikokeilu on käytettävissä vuosien 2017 ja 2018 ajan. Se on oiva keino työnhakijalle päästä näyttämään osaamistaan potentiaaliselle työnantajalle. Se sopii erityisesti työnhakijoille joiden ammatillinen osaaminen ja muut työmarkkinavalmiudet ovat kunnossa. Hyödyntäisin itse rekrytointikokeilua myös vastavalmistuneena, jolloin ei vielä ole osoittaa työnantajalle näyttöä omasta osaamisestaan. Vaikka ammatillinen osaaminen ei vastavalmistuneena yleensä ole vahvaa, niin rekrytointikokeilun avulla pääsee näyttämään koulussa opitut taitonsa ja pystyy osoittamaan, että on motivoinut tekemään töitä, oppimaan uusia asioita ja tulemaan toimeen muiden kanssa.

Rekrytointikokeilun osalta toimi seuraavasti:

1.      Hae aktiivisesti töitä, ja jos löydät potentiaalisen työnantajan, jolla on tarve palkata uusi työntekijä, niin ehdota rekrytointipäätöstä pohtivalle työnantajalle rekrytointikokeilua. Suurin osa työsuhteista solmitaan ilman rekrytointikokeilua, mutta tilanteessa, jossa huomaat työnantajan empivän palkkauksesi osalta voit hyödyntää rekrytointikokeilua.

2.      Jos työnantaja tarttuu tähän mahdollisuuteen, niin ota yhteyttä omaan TE-toimistoosi rekrytointikokeilusopimuksen tekemiseksi. Voit halutessasi printata sopimusluonnoksen suomi.fi –sivustolta: Sopimus rekrytointikokeilusta.

3.      Vakuuta työnantaja osaamisellasi! Parhaimmassa tapauksessa rekrytointikokeilun jälkeen sinulla on uusi työpaikka.
 
 

 

 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Opiskelemaan haun kokemuksista oppii.

Kun on hakenut ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin eikä ole päässyt, niin kokemuksista voi oppia ja toimia seuraavassa haussa toisin kuin edellisillä kerroilla. Kannattaa harkita, auttaisiko parempi tai erilainen valmistautuminen pääsykokeisiin. Joitakin auttaa, että aloittaa ennakkoaineiston lukemisen, ennakkotehtävien tekemisen tai aiempien vuosien pääsykoetehtävien harjoittelun aiemmin ja käyttää niihin enemmän aikaa ja energiaa. Virkeänä ja keskittyneenä oppii helpommin ja muistaa paremmin kuin väsyneenä opetellessa tai ajatusten harhaillessa milloin missäkin. Toisia auttaa yhdessä muiden kanssa opettelu ja vaikkapa valmennuskurssi. Panostaminen yhden tai kahden tärkeimmän hakukohteen pääsykokeisiin on hyödyllisempää kuin ajan ja voimavarojen hajottaminen liian moniin pääsykokeisiin.

Nykyään aiempaa useampiin koulutusohjelmiin valitaan osa opiskelijoista pelkän ylioppilastutkinnon perusteella. Jos tulos jäi vain vähän vaille parempaa arvosanaa, tulosta voi yrittää korottaa. Koulutusohjelmien valintaperusteista näkee pisteytyksen: montako ainetta huomioidaan ja miten arvosanat pisteytetään. Suurimman hyödyn saa, jos pystyy korottamaan niitä aineita, joista saa eniten pisteitä. Vähimmällä vaivalla nousevat itselle helpot aineet. Joihinkin koulutusohjelmiin pääsee yhden aineen hyvällä tuloksella.

Hakutulokset kannattaa tutkia tarkkaan. Niistä saa usein vihjeitä siihen, mitä parantaa tai tehdä eri tavalla ensi kerralla. Soveltuvuusarviointien tuloksetkin ovat tärkeitä hyödyntää. Usein ajatellaan, ettei niihin voi valmistautua, mutta osaan voi. Kun miettii jo etukäteen, mikä alassa kiinnostaa ja motivoi, mitä omia vahvuuksia alalla voi hyödyntää ja kehittää ja millaista alan opiskelu ja työ on, on helpompi vakuuttaa valitsijat omasta soveltuvuudesta. Hyvällä mielellä, itseen luottaen, virkeänä ja valmistautuneena onnistuu varmemmin.

Tavoitteen suuntaan etenemiseksi löytyy usein kiertoteitä. Opinnot voi aloittaa avoimen ammattikorkeakoulun tai avoimen yliopiston puolella. Niihin pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä ja suoritukset luetaan osaksi tutkintoa, kun tutkinto-oikeus on saatu. Samalla varmistuu alan valinta ja opintojen sopivuus ja sujuminen. Myös monet kansanopistot järjestävät korkeakouluopintoihin valmistavia opintoja, joissa voi tutustua alaan ja suorittaa perusopintoja. Lähialan ammatteihin ja koulutuksiin tutustumalla voi löytyä yhtä kiinnostavia aloja, joille on helpompi päästä.

Monen alan perustöihin pääsee suorittamalla ammattiopistossa perustutkinnon. Kahdessa vuodessa kiinnostavan alan ammattiin ja tienaamaan pääsy on houkutteleva ajatus ja mahdollisuus. Jatko-opintoihin voi hakeutua myöhemmin ja käyttää hakiessa sitä tutkintotodistusta, josta saa eniten pisteitä. Työn ohessakin voi opiskella ja työhön kuuluu perehdytystä ja henkilöstökoulutusta.

Paikalleen vuodesta toiseen samaa toistamaan ei tarvitse jäädä. Kannattaa mennä uudella tavalla eteenpäin.

Sari

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Päätä jo!


Ahdistus nousee jo ajatuksesta, että pitäisi tehdä päätös. Oli sitten kyseessä opiskelupaikka, ammatinvaihto tai uusi työpaikka. Nykyinen tilanne on aina tuttu ja siksi turvallinen, vaikkei ihanteellinen olisikaan. Sisäinen kamppailu muutoksesta on jatkuvasti käynnissä ja ajatukset vaeltavat haavemaailmasta uhkakuviin. Tilanne ei tunnu ratkeavan. Tilannetta voi kuitenkin pyrkiä helpottamaan. Yleensä siihen auttaa perehtyminen ja vaihtoehtojen vertailu. Päätöksen ei myöskään tarvitse syntyä tänään. Monesti ajan kuluminen auttaa ajatuksia jäsentymään.

Yleensä on hyvä aloittaa motivaation tarkastelusta. Miksi oikeastaan tavoittelee muutosta? Muutos vaatii aina ponnisteluja ja on tärkeä selvittää itselle, mikä ajaa kohti muutosta. Työpaikan olosuhteet ovat saattaneet saada työpaikanvaihtotoiveet heräämään. Työpaikkaa voi olla mahdollista muuttaa. Jos työssä tai työpaikassa on kuitenkin jotain hyvää, minkä haluaisi säilyttää, voi yrittää miettiä muita vaihtoehtoja. Voisiko esim. työtehtäviä muuttaa tai toisiko työnkierto työhön kaivattua vaihtelua.

Ammatinvaihdon osalta syy voi olla terveydellinen. Silloin joutuu monesti käymään läpi myös luopumisen tunteita, jos oma ala on tuntunut itselle hyvältä ja sopivalta. Motivaatiota kohti uutta alaa saattaa joutua herättelemään aluksi ulkoisin perustein. Myöhemmin myös sisäinen motivaatio voi herätä, kun tietoa on tarpeeksi. Sama koskee myös opiskelupaikan valintaa. On hyvä perehtyä opintojen sisältöön ja alan työllistävyyteen ja tutkailla jo ennalta alan työpaikkailmoituksia. Näin voi testata motivaatiotaan alaa kohtaan. Jos motivaatio ei perehtymisestä huolimatta tunnu kantavan, voi olla hyvä miettiä muita muutoskohteita. Ehkä mielessä hiertävät työ- ja ammattiasioita enemmän toisenlaiset huolet, haaveet tai välttämättömät muutostarpeet.

Vaihtoehtojen rajaaminen päätöksenteossa voi tuntua aluksi hankalalta. Esimerkiksi ammattien kirjo on niin laaja, että tuntuu helpommalta luovuttaa ja palata samaan vanhaan. Kaikkia ammatteja ei kuitenkaan tarvitse tuntea voidakseen tehdä päätöksiä. Poissulkemalla väärältä tai sopimattomilta tuntuvia vaihtoehtoja mahdollisten vaihtoehtojen määrä kaventuu. Ammattinetti mahdollistaa eri aloihin ja ammatteihin tutustumisen. Aina on myös mahdollista tutustua alan koulutuksiin ja oppilaitoksiin ja vertailla näitä keskenään.

Päätöksentekoprosessissa edistyminen vaatii myös epävarmuuden sietämistä. Kaikkea ei voi millään tietää ja ennakoida vaikka kuinka hyvin valmistautuisi. Yhtään varmaa työpaikkaa ei voi luvata. Silti prosessia on mahdollista organisoida ja tarkkailla. Jos jossain vaiheessa perehtymistä huomaisikin, että alun perin hyvältä tuntunut ajatus ei toimikaan, sen voi vaihtaa. Kukaan toinen ei voi tehdä päätöksiä puolestasi eikä kenellekään meistä ole olemassa vain yhtä sopivaa ammattia.

Hannele