tiistai 25. huhtikuuta 2017

Vinkkejä ammatillisten aikuiskoulutusten etsimiseen (2017)

Opintopolku.fi -palvelusta on hyvä lähteä liikkeelle

Aikuiskoulutusta järjestetään jokaisella koulutusasteella aina peruskoulusta yliopistoon. Erilaisten aikuiskoulutusten etsimiseen on omat keinonsa ja hakukoneensa, esimerkiksi ammattikorkeakoulujen monimuotototeutuksena järjestetyt aikuiskoulutukset löytyvät Opintopolku.fi -palvelusta. Sen sijaan työvoimakoulutuksia (eli työvoimapoliittisia aikuiskoulutuksia) etsitään Te-palvelut.fi -sivustolta.  Tässä blogitekstissä keskityn kuitenkin ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon johtaviin aikuiskoulutuksiin, jotka ovat järjestetty muuten kuin työvoimakoulutuksena.

Valitettavasti tilanne on se, että tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä ainoaa hakukonetta, jolla löytäisi kaikki aikuiskoulutukset. Tämän hetken työkaluista paras mahdollinen on kuitenkin Opetushallituksen Opintopolku.fi -palvelu. Se ei tarkoita kuitenkaan kyseisen portaalin olevan täydellinen. Opintopolun käyttämisessä on omat jipponsa, jotka pitää vain oppia. Tässä blogitekstissä avaan sinulle hieman aikuiskoulutusten etsimisen maailmaa omasta koulutusneuvojan näkövinkkelistäni käsin. Toivottavasti tästä on apua, olitpa sitten utelias uudelleenkouluttautuja tai ohjausalan ammattilainen.

Yksi suurimmista haasteista koulutusten etsinnässä on oikean hakusanan löytäminen. Väitän, että koulutuksia etsiessä kannattaa käyttää tutkinnon virallista pitkää nimeä. Esimerkiksi, jos etsit lähihoitajakoulutusta, käytä hakusanana mieluummin "sosiaali- ja terveysalan perustutkinto" kuin pelkkä "lähihoitaja". (Huom. lainausmerkkejä ei tarvitse laittaa hakukenttään.) Miksi näin? Hakusanalla tuntuu olevan suuri merkitys Opintopolun hakutulosten määrän suhteen. Hakusana "sosiaali- ja terveysalan perustutkinto" tuottaa nyt kirjoitushetkellä hakutuloksia 348kpl. Sen sijaan hakusana "lähihoitaja" tuottaa hakutuloksia vain 336kpl, eli 12kpl vähemmän. Syytä sille en tiedä.

Hakutuloksista pitää osata itse rajata pois epärelevantit tulokset, koska Opintopolku ei sitä tee puolestasi. Esimerkiksi hakusanalla "sosiaali- ja terveysalan perustutkinto" Opintopolku ehdottaa ensimmäisenä hakutuloksena hiusalan perustutkintoa, eli parturi-kampaajakoulutusta. Se on hieman eri kuin lähihoitajakoulutus, vaikka molemmat ovatkin virallisesti sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksia. Vastaavasti hakusanalla "tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto" Opintopolku ehdottaa ensimmäisenä hakutuloksena välinehuoltoalan perustutkintoa, eli välinehuoltajakoulutusta. Tässä tapauksessa haettu koulutus ja ensimmäinen hakutulos ovat hämmästyttävän kaukana toisistaan. Näistä kummallisuuksista ei kannata kuitenkaan masentua, vaan Opintopolun epätäydellisyyttä pitää oppia ymmärtämään.

Jos haluat löytää pelkästään aikuiskoulutukset, käytä Opintopolun hakusanana koko tutkinnon nimeä ja valitse Opintopolun tarjoamista hakusanaehdotuksista se, joka päättyy sanaan "aikuiskoulutus". Esimerkiksi, jos etsit sähköasentajakoulutusta, valitse hakusanaksi "sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinto, aikuiskoulutus". Älä tyydy yksinkertaisempaan hakusanaan, jos et halua kahlata läpi myös "nuorten" koulutuksia.

Hakutulosten vasemmasta reunasta voit tehdä monenlaisia rajauksia hakutuloksiin. Jos haluat nähdä vain tällä hetkellä haussa olevat koulutukset, valitse hakutulosten vasemmasta reunasta "Haku on käynnissä". Sen lisäksi on usein hyödyllistä rajata hakutuloksia sijainnin mukaan, jolloin paikkakunnaksi voi kirjoittaa esimerkiksi "Uusimaa" tai "Helsinki". Tehdyt rajaukset näkyvät listauksen yläosassa sinisinä laatikkoina, joita voi tarvittaessa poistaa ruksia painamalla. Opintopolussa ei ole sellaista täppää, jonka valitsemalla voisi rajata haun koskemaan pelkästään aikuiskoulutuksia. Sen sijaan rajaus pitää tehdä hakusanalla. Kun löydät listauksesta kiinnostavan koulutuksen, voit avata sen tiedot linkistä. Jos päädyt tietoihin tutustuttuasi hakemaan koulutukseen (ja koulutuksen haku on päällä), tietojen oikeasta reunasta löytyy linkki, jossa lukee "Täytä hakulomake". Sen valitsemalla pääset oppilaitoksen kotisivuille, josta hakeutuminen aikuiskoulutukseen tapahtuu.

Voit myös tutustua kaikkiin tietyllä paikkakunnalla (tai alueella) haussa oleviin aikuiskoulutuksiin laittamalla Opintopolun hakukoneeseen hakusanaksi "aikuiskoulutus". Sen jälkeen valitset "Haku on käynnissä" ja kirjoitat paikkakunnaksi esimerkiksi "Turku". Jos haluat rajata hakutulokset koskemaan pelkästään erikoisammattitutkintoja, valitse "Ammatilliset tutkinnot" ja sen alta "Erikoisammattitutkinto". Toisinaan hakutuloksia on hyödyllistä rajata myös aiheen (esim. Tekniikka) ja opetustavan (esim. Etäopetus) mukaan. Rajausvaihtoehtoja on paljon muitakin ja voit itse kokeilla yhdistellä niitä tarpeidesi mukaan. Lähtökohta tietoa etsiessä on kuitenkin se, että aluksi kannattaa etsiä vähemmällä määrällä rajauksia. Näin saat suuremman määrän hakutuloksia, jota voit vähitellen karsia pienemmäksi lisäämällä rajausten määrää. Kaikkein eniten hakutuloksia saat laittamalla hakusanaksi asteriskin eli tähden (*). Silloin Opintopolku näyttää aivan kaikki sinne syötetyt koulutukset.

Toisinaan voi olla tiedossa ammatti (esim. putkimies) ja pitäisi keksiä jotenkin tutkinnon virallinen nimi, jota voisi käyttää Opintopolussa hakusanana. Siinä tilanteessa voit käyttää apuna Ammattinetti.fi -palvelua. Valitse etusivulta "Ammatit" ja hae ammateista hakusanalla "putkimies". Valitse "LVI-asentaja", jolloin pääset ammatin esittelyyn. Tekstin kohdasta "Koulutus" löydät tiedon talotekniikan perustutkinnosta, jossa voi suuntautua putkiasennukseen. Hakusanalla "talotekniikan perustutkinto, aikuiskoulutus" voit etsiä sitten aikuiskoulutuksia Opintopolusta.

Jos haluat selvittää mitä tutkintovaihtoehtoja vaikkapa tekniikan ja liikenteen alalla on sähköasentajalle, ePerusteet -palvelu auttaa siinä. Valitse "Ammatillinen aikuiskoulutus", koulutusalaksi "Tekniikan ja liikenteen ala" ja opintoalaksi "Sähkö- ja automaatiotekniikka". Näin saat listauksen alan ammatillisista perustutkinnoista, ammattitutkinnoista ja erikoisammattitutkinnoista. Klikkaamalla tutkinnon nimeä (esim. sähköasentajan ammattitutkinto) löydät arvokkaita tietoja muun muassa tehtävistä, joissa tutkinnon suorittanut voi työskennellä.

Opintopolku ei sisällä kaikkia aikuiskoulutuksia, koska oppilaitoksilla ei ole velvollisuutta laittaa niitä Opintopolkuun. Jos et löydä etsimääsi Opintopolusta ja epäilet sellaista koulutusta löytyvän kuitenkin, on järkevintä etsiä tietoa suoraan oppilaitosten kotisivuilta. Nayttotutkintohaku.fi -palvelun avulla voit selvittää helposti kaikki oppilaitokset, joilla on oikeus antaa esimerkiksi sähköasentajan ammattitutkintotodistus. Kirjoitat vain tutkinnon nimeksi sähköasentajan ammattitutkinto ja valitset tutkinnon nimen listasta. Listasta näet suoraan oppilaitoksen kotisivujen osoitteenkin. Harmi, kun listasta ei näe oppilaitoksen paikkakuntaa. Siitä tiedosta olisi monesti apua.

Tiesitkö muuten, että Opintopolku kätkee sisäänsä myös muilla kielillä järjestettäviä koulutuksia kuin suomen kielellä? Kokeile laittaa hakusanaksi asteriski (*) ja klikkaa opetuskielen rajauksista suomi pois, jolloin näet muut kielivaihtoehdot. Valikoimasta löytyy englantia, ruotsia, venäjää, kiinaa jne. Toisinaan Opintopolun hakukoneen käyttäminen ei tuota haluttua tulosta, jolloin on hyvä kokeilla myös muita vaihtoehtoja. Studentum.fi on tutustumisen arvoinen palvelu, jonka hakukoneella voit etsiä aikuiskoulutuksia valitsemalla koulutustyypiksi aikuiskoulutuksen. Viimeinen oljenkorsi on käyttää Googlea laittamalla hakusanoiksi tutkinnon tai ammatin nimi, aikuiskoulutus ja paikkakunta. Google johdattaa sinut yleensä oppilaitoksen kotisivuille. Jos et löydä jotain tietoa oppilaitoksen kotisivuilta, voit varmistaa asian suoraan oppilaitoksesta puhelimitse tai sähköpostitse.

Sitten ei muuta kuin koulutuksia etsimään — ja jos tuskastut etsinnässä, soita meille koulutusneuvonnan puhelinpalveluun tai laita vaikka viestiä Facebookin kautta. Ihmetellään asioita yhdessä! Kuinka sinä etsit aikuiskoulutuksia netistä? Kerro ihmeessä vinkkisi tämän blogitekstin kommenteissa, niin muutkin saavat tietää.

/Panu

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Sopimaton työ

Ei ole lainkaan harvinaista, että oma työ alkaa tuntua sopimattomalta. Työ muuttuu koko ajan, sekä työn tekijät että esimiehet muuttuvat, yhteiskunta ja elämäntilanteet muuttuvat. Jossain kohti kaihertaa kivi kengässä. Muutoksessa on tullut kitkaa, emmekä aina huomaa mitä kaihertaville asioille voisi tehdä.

Epätietoisuuteen on apua tilanteen tarkastelusta. Sitä kannattaa tehdä itsekseen ja toisten kanssa. Vuosittaiset kehityskeskustelut ovat yksi luonteva hetki ottaa puheeksi asioita esimiehen kanssa. Työterveydessä on näkemystä työhön liittyvien terveysasioiden huomioimisessa. Uraohjauspsykologi on myös luotettava ja myös tilanteeseen nähden riittävän ulkopuolinen taho, jonka kanssa voi keskustella omasta tilanteesta ja saada ehdotuksia omaan tilanteeseen liittyen.

Moni yrittäjyystarina on syntynyt sopimattoman työn tilanteesta. On tullut vahva ajatus, että pitää tehdä toisin asioita. On ehkä tullut joku uusi idea tai asiakasryhmä, jolle haluaa tarjota osaamistaan omasta lähtökohdastaan nähden. Ehkä työ on muuttunut ahtaaksi ja hankaavaksi, ja mielessä on syntynyt idea miten haluaisi asiat tehdä. Usein esimerkiksi koulutusten kautta on tullut uusia yhteyksiä ihmisiin, on tutustunut uusiin ajattelutapoihin, ja rohkaistunut kokeilemaan itsekin jotain uutta.

Sopimattoman työn tilanteessa on hyvä ynnätä lähtökohtiaan, eli valmiuksiaan, kiinnostuksiaan ja toiveitaan. Voi miettiä oman alan osaamistaan, ja missä ympäristöissä siitä voisi olla hyötyä. Onko avoimia työpaikkoja, joihin osaamiseni sopisi, tai löytyykö niitä lähipaikkakunnilla sijaitsevista yrityksistä? Kun löytää näin vertailukohtaa mihin verrata, niin oma työ näyttää sekä vahvuutensa että heikkoutensa. Monissa keskusteluissa on ilmennyt myös nykyisten työpaikkojen epävarmuus ja nopea muuttuminen. Vaikka viihtyisin omassa työssäni, kontakteja kannattaa pitää yllä odottamattomien yllätysten varalta. Analyysiä omasta tilanteesta voi tehdä vaikkapa Lauri Järvilehdon Upeaa Työtä -nettisivuilta löytyvillä harjoituksilla https://upeaatyota.fi/tyokaluja/

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

TE-palvelut työnhaun tukena - TE-toimiston asiantuntijan tarjoama apu


Miten asiakkuus alkaa TE-palveluissa?

TE-toimiston asiantuntija on asiakkaan taustatuki työnhaussa. Pääsääntöisesti työnhakijaksi ilmoittaudutaan verkossa ja työnhaun voimassaolo on edellytys työttömyysturvan saamiselle. Jos nettiä ei ole käytettävissä, niin TE-puhelinpalveluihin soittamalla voi pyytää ohjeet asioimiskäyntiin: missä ja milloin kannattaa lähteä käymään paikan päällä virkailijoita tavoittelemassa. Toki asiakkaana voi olla kokopäivätyössä olevakin, silloin kannattaa ilmoittaa suoraan että ei hae työttömyysetuutta.

Työnhaun aloituksen jälkeen pääsee suunnittelemaan työnhakua TE-toimiston asiantuntijan kanssa. Meidän virkamiehemme ovat kokeneita, moniin elämäntilanteisiin tottuneita ja keskustelut sivuavat niin asiakkaan työhistoriaa, elämäntilannetta kuin työmarkkinatilannetta. Näissä asioissa TE-toimiston asiantuntija selvittää yhdessä asiakkaan kanssa jatkopolkuja, jakaa tietoa ja ohjeitakin sekä tarvittaessa ohjaa muiden toimijoiden palveluiden piiriin.

Minkälaisin keinoin edistetään asiakkaiden työhön pääsyä?

TE-palveluissa työn löytyminen on keskiössä ja TE-toimiston perustehtävä on työmarkkinoiden toimivuuden edistäminen saattamalla työntekijöitä ja työnantajia työsuhteeseen. Lisäksi TE-palveluissa yritetään neuvoa, tukea ja auttaa, jos joku haluaa ryhtyä palkansaajasta yrittäjäksi tai päinvastoin. Joillekin tie työelämään käy koulutuksen kautta, joten TE-toimisto voi auttaa myös siinä.

Internetin keskustelupalstoilla puhututtaa toisinaan TE-toimiston asiakkailleen antamat karenssit, työtarjoukset, suosittelut kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. TE-toimiston ensisijainen tai työntekijälle mukavin tehtävä ei ole antaa karensseja. Karenssien sijaan TE-toimiston asiantuntijat toivovat keskustelussa tulevan esiin myös muut seikat kuten palkkatuki. Palkkatuki madaltaa työnantajan kynnystä palkata työnhakija työsuhteeseen, koska TE-toimisto maksaa osan työntekijän palkasta määrätyn ajan. Vaikka palkkatuki on kustannus, se lisää työpaikkoja ja mahdollistaa työllistymisen, toivottavasti pidemmäksi aikaa. Työkokeilua usein arvostellaan, että se ei auta työntekijää työllistymään. On hyvä tietää, että lähtökohtaisesti työkokeilua voidaan miettiä vaihtoehdoksi vain silloin, kun asiakkaalla on tarve selvittää ammatinvalinta- ja uravaihtoehtoja tai kun asiakas on palaamassa työelämään oltuaan poissa sieltä pidemmän ajan. Uusi kuukauden pituinen rekrytointikokeilu on sen sijaan keino päästä näyttämään työnantajalle osaamistaan ja työllistymään. Kuntouttavaa työtoimintaa puolestaan voidaan miettiä silloin, jos asiakas ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi pysty osallistumaan työvoimapalveluihin tai työhön. Huomionarvoista on myös se, että kuntouttava työtoiminta ei ole julkinen työvoimapalvelu vaan kuuluu kuntien järjestämisvastuulle. Tilastonsiivoustyökaluina näitä palveluja ei käytetä, vaikka sekin on toki yksi näkökulma tarkastella asiaa.

Mitä sitten kuntouttava työtoiminta on? Joskus iän ja sairauksien tuomien muutosten keskellä työkyky voi muuttua epäselväksi jos on ollut pidempään työttömänä. Täysi työpäivä vaativissa töissä voi olla liian suuri tavoite, joten turvallisempaa on sopia pienempi, saavutettavissa oleva tavoite, joka voi olla juuri kuntouttava työtoiminta. Toimintaa säätelee laki kuntouttavasta työtoiminnasta.  Sopimus laaditaan yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa tarkoituksena tukea asiakasta työelämään pääsyssä, silloin kun tämä ei ole itse löytänyt siihen sopivaa reittiä ja on jo pitkään ollut poissa työmarkkinoilta.

Lopuksi
Tämän tekstin puitteissa ei ole mahdollista esitellä kaikkia TE-toimiston palveluita tai TE-toimiston asiantuntijan työtä yksityiskohtaisesti. Eikä se ehkä olisi mielekästäkään. Johtuen ainakin osittain poliittisen ohjauksen roolista tehtäväkentässä toimintaa määräävä lainsäädäntö muuttuu vuosittain ja samalla saattaa muuttua käytössä olevan palvelutarjottimen sisältö. Ajantasaisimmat tiedot palveluista löytyvät TE-palvelut.fi –sivuilta. Palvelut käydään läpi myös aina kun TE-toimiston asiantuntija ja asiakas ovat yhteydessä toisiinsa esim. puhelimitse tai kasvokkain. Tämän kirjoituksen pääasiallinen viesti lukijalle on, että TE-toimiston asiantuntijan tärkein tehtävä on pyrkiä auttamaan sinua ja etsimään kanssasi vaihtoehtoisia tapoja päästä työelämään tai koulutukseen.

Heli & Marianna

(kirjoitus pohjautuu TE-toimiston asiantuntijoiden ajatuksiin työnsä sisällöstä)

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Alanvaihtotoiveiden taustalla työuupumus?

Uraohjaukseen hakeutumisen syynä on usein asiakkaan toive alanvaihdosta. Uraohjausprosessin alussa psykologi kartoittaa asiakkaan elämäntilannetta kokonaisuudessaan sekä niitä asioita ja motiiveja, jotka ovat asiakkaan alanvaihtoajatusten taustalla. Keskustellessani asiakkaiden kanssa olen huomannut, että alanvaihtotoiveiden taustalla on hyvin monenlaisia elämäntilanteita ja motiiveja. Usein tulee esille pulmallisia tilanteita tai haastavia olosuhteita työpaikalla, jotka asiakas on kokenut niin kuormittavina, että kokee ainoana vaihtoehtona olevan ammatin vaihtamisen. Työn määrä saattaa olla kohtuuttoman suuri tai työpaikan esimiestyössä puutteita. Työnkuva voi olla epäselvä, eikä työntekijä tiedä, mitkä asiat ovat hänen vastuullaan ja mitkä eivät.
Työpaikkakiusaaminen voi viedä työn ilon ja voimavarat. Vähitellen työolosuhteista johtuva stressi ja psyykkinen kuormitus on voinut mennä niin pitkälle, että asiakas on ajautunut työuupumukseen. 

Työuupumuksen oireet ja ilmenemismuodot ovat hyvin yksilöllisiä, mutta tavallisimpia ovat voimakas kokonaisvaltainen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Uupumusasteisen väsymyksen taustalla on pitkään jatkunutta pinnistelyä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei helpotu vapaa-ajalla normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin. Psyykkinen palautuminen ei ehdi tapahtua vapaa-ajalla, joten uupumuksen kierre on vaarassa syvetä. Kyynistyminen tarkoittaa, että epäilee oman työn merkitystä ja kokemus työn mielekkyydestä katoaa. Asenne työtä kohtaan muuttuu: oma työ ei tunnu enää yhtä tärkeältä kuin ennen. Ammatillinen itsetunto koostuu siitä, että kokee pystyvänsä työhönsä. Nämä pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemukset vähenevät työuupumuksen kehittyessä, ja se johtaa usein riittämättömyyden tunteisiin ja jopa häpeään, kun tuntuu ettei ole työtehtäviensä tasalla. Työntekijä alkaa ajatella olevansa huonompi työntekijä kuin muut ja huonompi työntekijä kuin ennen oli. Työuupumus voi ilmetä myös univaikeuksina, ahdistuneisuutena, epäonnistumisen pelkona, tyhjyyden ja ansassa olon tunteena sekä jännittyneisyytenä ja keskittymiskyvyn vähenemisenä. Monelle työuupumus aiheuttaa myös somaattisia oireita, kuten vatsavaivoja, sydämen rytmihäiriöitä tai selkäkipuja. 

Työuupumuksen taustalla on yleensä ristiriita työn vaatimusten ja työntekijän voimavarojen välillä. Tila on kehittynyt työuupumukseksi, koska tilanteeseen ei ole löytynyt ratkaisua työntekijän tai työyhteisön riittämättömien selviytymiskeinojen vuoksi. 

Työuupumus ei mene ohi hoitamatta, vaan voi johtaa syvään masennukseen ja muihin sairauksiin. Tämän vuoksi uraohjauksen psykologi ohjaa asiakkaan lääkärin vastaanotolle, jos keskustelussa asiakkaan kanssa tulee esille työuupumukseen liittyviä oireita. Isoja elämänratkaisuja, kuten irtisanoutumista tai alanvaihtoa, ei kannata tehdä uupuneena, koska silloin ihmisen näköala on väsymyksestä johtuen hyvin kapea ja huomio suuntautuu mahdollisuuksien sijasta uhkiin ja ongelmiin.  Ammatillisen itsetunnon ollessa alentunut on vaikea tunnistaa omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan. Jos uupumusta ei hoida ja hakeutuu vähentynein voimavaroin uuteen työpaikkaan tai uudelle alalle, uupumus voi pahentua ennestään ja johtaa pahimmillaan jopa työkyvyttömyyteen. 

Oma terveys kannattaa pitää urasuunnittelussa aina etusijalla ja hakeutua työterveyslääkärin tai -hoitajan vastaanotolle, jos huomaa, että työhuolet ovat jatkuvasti mielessä vapaa-ajalla eikä työn psyykkisestä kuormituksesta ehdi palautua vapaa-ajalla. Työpaikan työsuojeluhenkilöstön tai luottamusmiehen puoleen voi kääntyä, jos kuormituksen taustalla on työolosuhteisiin tai työn organisointiin liittyviä haasteita. Työuupumuksen ennaltaehkäisyssä auttaa se, että huolehtii omasta palautumisestaan päivittäin. Tauot työpäivän aikana, työajan noudattaminen, riittävä lepo, terveelliset elämäntavat sekä mieluisa ja virkistävä vapaa-ajan tekeminen vastapainona työlle auttavat työelämän haasteiden kohtaamisessa. 


Lisätietoja aiheesta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681 http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/tyouupumus_vaatii_etta_jonkun_on_muututtava  https://www.mehilainen.fi/yrityksille/tyohyvinvointi/tyontekijan-hyvinvointi/tyouupumus

- Milla -

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kliseiset kannustukset

Työn sankari ei luovuta koskaan.” ”Kesälomat ovat luusereita varten.” ”Taukoja ei pidetä.” ”Vuoden työntekijä-mitalit jaetaan teho-osastolla”. Nämä olivat vielä kymmenisen vuotta sitten kliseisiä ja sarkastisia kannustuslauseita, joista jokainen ymmärsi, miten työtä ei kannattaisi tehdä. Miten on nyt?

Työhyvinvointi on kokonaisuus, jonka muodostavat työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi.  Sitä lisäävät hyvä ja motivoiva johtaminen, työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito. Työhyvinvoinnin kasvaessa työn tuottavuus ja työhön sitoutuminen kasvaa ja sairauspoissaolojen määrä laskee. Työhyvinvoinnin edistäminen kuuluu sekä työnantajalle että työntekijöille.

Paras tapa tehdä töitä on tehdä töitä itselle sopivalla tavalla. Nykyään halutaan mallittaa työn teko tehokkuuden mittapuulla. Kaikissa töissä tehokkuutta ei mitata samalla mittarilla. On hyvä tietää, mitkä mittarit ovat – korostetaanko määrää vai laatua vaiko kehittämistä tai jotain muuta?   

Olen ollut työssä jo silloin, kun tietokoneet olivat huoneen kokoisia ja vasta kehittymässä.  Muistan kollegapsykologien sanoneen, että ”ei meille psykologeille koskaan tule tietokoneita työvälineeksi!”.  Vaan tässäpä ollaan!  Jotta pystyy suoriutumaan tehokkaasti nykyajan työstä, pitää omata jonkin verran teknisiä taitoja. Tekniikka pitää itse opetella, tekninen tuki ei kouluta ketään. Siksi on hyvä omata myös sen verran sosiaalisia taitoja, että voi pyytää apua työkavereilta. Työntekoonkin on istutettu vertaistuen malli. Olemme kuin muurahaisia, jotka auttavat toinen toistaan keon rakentamisessa.

Työn teko vaatii nykyään entistä enemmän joustavuutta ja ajan hermolla pysymistä. Arvot ovat avainsana – jokainen työntekijä voi paremmin, jos hän saa toimia arvojensa mukaisessa työssä. Omat arvot on hyvä tunnistaa. Voi kysyä itseltään, onko elämän kiinnekohtana arvojen asemoimiseen esimerkiksi oma ammattitaito vaiko elämäntapa tai ehkä näiden yhdistelmä?

Katselin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä televisiosta Niskavuori-elokuvia. Mielenkiintoista ajan kuvaa, Hella Wuolijoen piirtämää, kunkin elokuvan käsikirjoittajan ja ohjaajan näkemyksien kautta filmattua. Yksi Niskavuori-elokuva korosti raskaan työn raatajan kunniaa, kuinka omin voimin ja omilla käsillä aviopuolisot loivat ahkeruudellaan omaisuutta ja arvonnousua yhteisössä. Toinen Niskavuori-elokuva kertoi Suomen kaupungistumisen alusta, jolloin kunniakkaimpia asemia olivat kansanedustajan ja ministerin paikat. Asema yhteiskunnassa oli se, mitä arvostettiin. Työelämän sankareita olivat uraa luoneet ja verkostojensa kautta edenneet.

Ihminen on eteenpäinpyrkivä laumaeläin. Ihmiselle on tyypillistä asettaa tavoitteita tai ainakin haaveilla niistä. Muistatko, mitä sinä unelmoit tekeväsi isona?  Julkkis on nykypäivän lasten haaveammatti. Kaikista ei kuitenkaan voi tulla Teemuselänteitä tai Saaraaaltoja. Jos ajattelet näitä kahta julkkista, mikä heitä yhdistää? Miten he ovat päässeet huipulle?  Olisiko se määrätietoisuus, harjoittelun kautta saavutettu osaaminen ja unelmaa kohti kulkeminen. He ovat varmasti sinnikkäästi aina uudestaan kirkastaneet haavekuvaansa. He eivät ole lakanneet uskomasta itseensä. Silti, kumpikaan ei todennäköisesti olisi onnistunut ilman tukea, jota voi saada läheisiltään, perheeltään, ystäviltään. Molemmat ovat suhtautuneet kunnioittavasti kannustajiinsa, faneihinsa ja tsemppaajiinsa.

Tänä kuluvana KIKY-sopimusvuotena työelämän tehokkuutta pyritään lisäämään monin tavoin. Kannustetaan siis toisiamme- positiivisuuden voimalla!

Elise

 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

How I made it.. Severi, Portugali

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES Suomi Facebook -sivulla.



Severin työharjoittelu Portugalissa toi kokemuksia ja varmuutta.

 

 
Tein vuonna 2012 puolen vuoden työharjoittelun Portugalissa, Porton yliopiston teknillistieteellisen tiedekunnan kansainvälisten asioiden yksikössä. Palkaton työharjoittelujakso palkittiin puolen vuoden työsopimuksella, joten vietin Portossa kokonaisuudessaan vuoden. Koulutukseltani olin työharjoittelun alussa viittä vaille filosofian maisteri pääaineena englannin kieli; paperit otin ulos työharjoittelujakson jälkeen, koska työharjoittelun Erasmus-tuen saamisen edellytyksenä oli harjoittelun sisällyttäminen tutkintoon. Harjoittelupaikasta sain alunperin tiedon yliopistoni työpaikkaportaalista. Rohkaisen kuitenkin vastaavista Erasmus-harjoitteluista kiinnostuneita olemaan aktiivisesti yhteydessä potentiaalisiin työnantajiin, sillä siten omaa kiinnostusta pystyy tuomaan selkeämmin esille, ja paikan ollessa jo haussa saattaa hakemuksia tulla joka tapauksessa sadoittain.
 
Harjoittelupaikan saamista edesauttoi kaksi omaa vaihto-opiskelukokemusta Australiassa ja Japanissa sekä opiskeluaikanani kerryttämä laaja kokemus yliopistohallinnosta ja kv-asioista mm. ylioppilaskunnan hallituksessa ja opiskelijajäsenenä Englannin laitoksella, tiedekuntaneuvostossa ja kansainvälisten asioiden työryhmässä. Aiempaa portugalin kielen taitoa minulla ei ollut lainkaan, mutta pääsin heti harjoittelun alussa tiedekunnan vaihto-opiskelijoille järjestämälle kielikurssille, joka kustannettiin puolestani kokonaan ja jolla käyttämäni aika vähennettiin viikkotyötunneistani. Työ sinänsä ei vaatinut portugalin taitoa, mutta halusin oppia kielen, joten otin aktiivisesti vastaan tehtäviä, joissa sen käyttämiselle altistuin. Pitkäjänteinen työ kielen oppimisen suhteen palkittiin ja vuoden toisella puolikkaalla pystyin jo hoitamaan sähköpostiliikennettä ja opintoneuvontaa melko sujuvastikin portugaliksi. Yleisesti Portugalissa puhutaan paljon paremmin englantia kuin esimerkiksi Espanjassa. Ilman kyseistä täsmä kielitaitoa pärjää siis suhteellisen hyvin, mutta pitkäjänteisesti maan työelämään haluavien on ehdottomasti hyödyllistä osata myös portugalia keskustelutaitoisesti.
 
Kokonaisuudessaan kokemukseni oli erittäin positiivinen: Porton kaupunkiin ihastuin totaalisesti tunnelmallisen maailmanperintöalueeksi luokitellun keskustan, kauniin Douro-joen ja pitkän rantaviivan myötä, portugalilaisten kollegoiden tapa ottaa minut vastaan uutena ulkomaalaisena työntekijänä oli ystävällisyydessään jotain, josta Suomessa on vaikea haaveilla, ja Portugalissa kartuttamani työkokemus auttoi osaltaan saamaan oman alan työpaikan lopulta Suomesta. Miinuspuolina mainittakoon maan surkea taloustilanne ja suomalaisen näkökulmasta korkeahko rikollisuus, jotka lopulta vaikuttivat päätökseeni palata takaisin Suomeen. En kuitenkaan vaihtaisi kokemustani pois, sillä pidemmät ulkomailla vietetyt jaksot ovat äärimmäisen rikastuttava ja elämään roppakaupalla mielenkiintoa tuova voimavara.
 
Drop’pin@Eures (https://ec.europa.eu/eures/droppin/fi)
 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kannattaako keski-iässä enää opiskella?

Jäin miettimään usein kuulemaani otsikon kysymystä. Ensinnäkin, mitä keski-iällä edes tarkoitetaan. Suomisanakirja määrittelee keski-iän ajaksi, jolloin ihminen ei ole nuori eikä vanha, vaan elää keskimääräisen eliniän kolmatta neljännestä, ikävuosia 45–60. Työelämässä keski-ikä yleensä määritellään alkavaksi jo kymmenen vuotta nuorempana. Kela määrittelee 45 vuotta täyttäneet jo ikääntyviksi ja 55 vuotta täyttäneet ikääntyneiksi. Keski-ikä voisi näin ollen tarkoittaa 35–45-vuotiaita, parhaassa työiässä olevia, joilla on vähintään puolet työvuosista vielä edessä päin. Tavallisimmin otsikon kysymyksen kuulee, kun neli-viisikymppiset pohtivat mahdollista opiskelua ja vallankin pitempiä tutkintoon johtavia opintoja.

Keski-iässä tai ikääntyessä, kun lapset ovat jo isompia tai aikuisia, vapautuu aikaa ja voimavaroja itsensä kehittämiseen. Moni opiskelee silloin työn ohessa tai opintovapaalla syventääkseen osaamistaan, edetäkseen kiinnostavampiin tehtäviin tai siirtyäkseen uudelle alalle. Työelämän osaamisvaatimukset ovat kasvaneet ja kehityksessä mukana pysyminen edellyttää lisäopintoja ja -osaamista. Työn puuttuessa osaamisen ylläpitäminen ja parantaminen on vähintään yhtä tärkeää.

Työn saannin kannalta koulutustasolla on merkitystä monella alalla. Työttömyysasteet ovat tilastollisesti sitä alhaisempia, mitä korkeampi koulutustaso on. Näin on siitäkin huolimatta, että korkeakoulutettujen ja jatkotutkinnon suorittaneiden työttömyys on aiempiin vuosiin verrattuna jonkin verran lisääntynyt. Jos ammatilliset kiinnostukset suuntautuvat käytännön töiden sijasta asiantuntija-, esimies-, opetus- tai tutkimustehtäviin, pitkät opinnot tarvitaan.

Työelämä on muuttunut niin, että käytännön ammatit ovat vähentyneet. Kokonaan ilman ammatillista koulutusta on vaikea nykyään enää päästä töihin. Työssä oppiminen on osa opintoja. Palkkatyöhön uutta ammattia oppimaan on vaikea päästä oppisopimuksellakaan aloilla, joille valmistuu runsaasti ammattilaisia oppilaitoksista.

Opinnot edellyttävät usein taloudellisia uhrauksia, mitä elämäntilanne ei aina salli. Joutuu miettimään, mistä voisi tinkiä, että pärjäisi. Kiinnostus, motivaatio ja toive paremmasta tulevaisuudesta kannustavat etsimään ratkaisuja taloudellisiin haasteisiin ja muihin opintojen edellyttämiin käytännön järjestelyihin.

Päätän jutun muutamaan esimerkkiin. Luin viisikymppisestä naisesta, joka haki, pääsi ja lähti opiskelemaan lääkäriksi. Kuulin nelikymppisestä hoitajasta, joka pääsi ja lähti ammattikorkeakouluun opiskelemaan poliisiksi. Mieleeni palasi kirkkoherra, joka eläkkeelle jäätyään jatkoi opintoja ja väitteli teologian tohtoriksi. Tunnen runsaasti 30–60-vuotiaita ammatillisia tai korkeakouluopintoja suorittavia eri alojen ammattilaisia, naisia ja miehiä. He ovat vastanneet otsikon kysymykseen ”kyllä”. Vastaus on yksilöllinen: elämäntilanteesta, uratavoitteista, kiinnostuksista, voimavaroista ja taloudellisista mahdollisuuksista riippuva.

Sari