keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Jos en olisikaan tällä alalla...

Uraohjauksessa asiakkaamme pyrkivät yhdessä ammattilaisen kanssa suunnittelemaan työuraansa tietoisesti. Silloin otetaan huomioon elämäntilanne, koulutustausta, aiemmat työtehtävät, kyvyt ja kiinnostukset sekä tavoitteet. Ihan toimiva menetelmä, vaikkei elämää aina voikaan täysin suunnitella, sillä yllätyksiä ja esteitä voi tulla tielle. Suunnittelu auttaa kuitenkin ottamaan tilaisuudesta vaarin ja suuntaamaan ponnistelut tiettyyn kohteeseen, mikä kovastikin tehostaa tuloksia.

Joskus voi kokeilla toimia toisinkin. Facebookissa kiersi syksyllä hauska mutta myös hyödyllinen pyyntö: kertokaa, ystäväni, missä työssä te näkisitte minut, jos en olisi nykyisissä tehtävissä. Itse sain ehdotuksia laidasta laitaan:

Opettaja
Toimittaja, kirjailija, tiedottaja
Lämminhenkisen kirjakahvilan pitäjä
Burleskitanssija
Tulkki tai kielenkääntäjä
Matkaopas
Gallerian pitäjä
Vanhusten hoivakodin perustaja ja omistaja
Konsultti
Luomuviljelijä, puutarhuri tai hortonomi
Maajussille morsian -ohjelman juontaja

Kiitokset ystävilleni, nytpä on vaihtoehtoja, jos psykologin tehtävät joskus jättäisin! Tottahan osa ehdotuksista on hupaisiksi tarkoitettukin, mutta vitsissä aina totta toinen puoli? Sokeasti tuttavien neuvoja ei kannata seurata, koska itse on aina vastuussa tekemistään ratkaisuista, mutta mielenkiintoista ainakin on välillä kurkistaa itseään toistenkin silmin. Mitä arvelet itse kuulevasi, jos kysyt samaa?
- Satu -

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Palkat puheeksi?

Suomessa ei ole ollut tapana puhua oman palkan suuruudesta. Aihe kuitenkin kiinnostaa kovasti: iltapäivälehtien palkkavertailut saavat vuodesta toiseen paljon lukijoita. Toisten palkkojen suuruus kiinnostaa, koska haluamme tietää, saammeko itse sopivan kokoista palkkaa. Myös alaa valitessa on järkevää selvittää paitsi työllistymismahdollisuudet, myös odotettavissa olevat ansiot.

Pitäisikö julkaistujen keskiansioiden lisäksi rohkaistua puhumaan omasta palkasta kahvipöydissäkin? Mitä tapahtuisi, jos näin tapahtuisi? Perusteluita löytyy puolesta ja vastaan.  

Kyllä, koska…
- Osalla aloista kerrotaan mielellään tehtäväkohtainen palkka, ei kokonaisansioita, jolloin palkat eivät ole vertailukelpoisia - kaikilla aloilla pitäisi verrata kokonaisansioita keskenään. Avoin keskustelu selventäisi asiaa.

- Monilla on harhakäsityksiä toisten palkoista, kumpaankin suuntaan. Tuttavien ja työkavereiden palkkojen tietäminen voisi johtaa oikeampaan käsitykseen. Tämä voisi auttaa omassa palkkaneuvottelussa, etenkin jos huomaa olevansa palkkakuopassa. Työelämässä on voimassa tasapuolisen kohtelun vaatimus ja (palkka-)syrjinnän kielto, eli yhtä vaativasta tehtävästä pitää maksaa yhtä suurta palkkaa. Jos samoista tehtävistä maksetaan toiselle sukupuolelle vähemmän kuin toiselle, syntyy syrjintäolettama, mikä on työnantajalle todella vakava asia. Näitä asioita ei saada korjattua, jos palkoista ei puhuta.  

- Palkkojen määräytymisen perustelusta tulisi välttämätöntä. Nytkin on olemassa monenlaisia palkkausjärjestelmiä, mutta usein palkansaaja kokee, ettei voi juurikaan vaikuttaa palkkansa suuruuteen. Avoin keskustelu lisäisi ymmärrystä siitä, mistä työntekijälle oikeastaan maksetaan.

Ei, koska…
- Ihmiset ovat ilkeitä ja kateellisia, minkä vuoksi odotettavissa olisi katkeria kommentteja. "Mitä tuokin muka tekee palkkansa eteen?"  "Hyvähän sinun on sanoa, kun palkkasi on noin suuri." "Kokeilisitpa elää tällä minun palkallani." jne.
- Monelle yksityisyys on tärkeää. Mitä vähemmän puolitutuilla on tietoa henkilökohtaisena pidetyistä asioista, sen parempi. Palkkaa pidetään yksityisasiana siinä missä painoakin.

Kaikille bruttopalkan ja nettopalkan erot eivät ole selviä. Vertailussa on yleensä bruttopalkka, joskus lehtijutuissa tosin haastateltava kertoo paljonko palkasta jää käteen verojen ja veroluonteisten maksujen jälkeen. Iso ero bruttopalkoissa ei välttämättä olekaan niin iso ero nettopalkoissa. Hyvätuloinen saattaa lisäksi joutua maksamaan kaikesta täyden hinnan, ja pienituloisempi saa tasoitusta mm. pienemmillä lasten päivähoidon maksuilla. Oltaisiinko valmiita puhumaan enemmän myös tästä? Muuten palkkakeskustelu voi jäädä hedelmättömäksi tai olla jopa vahingollista.
Tässä muutama linkki palkkavertailusivustoille ja lehtiartikkeleihin (Linkit etsitty 4.12.2017. Uraohjausväki ei vastaa linkitettyjen sivustojen palkkatietojen oikeellisuudesta). Palkkatietoja löytyy myös mm. ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen sivuilta ja työpaikkailmoituksista. Lisää oma palkkavertailulinkkisi kommenttina!


- Satu -

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Ajattelun kehittyminen vaatii mielikuvituksen ruokkimista


Ajaessani työpaikalle kuuntelin autoradiosta keskustelua uudesta ”Tuntemattoman sotilaan” Aku Louhimiehen ohjaamasta elokuvaversiosta. Yksi keskusteluun osallistunut henkilö sanoi, ettei ole nähnyt ensimmäistäkään versiota kyseisestä elokuvasta eikä ole lukenut Väinö Linnan teosta. Höristin korviani, sillä eikö kuuluisi yleissivistykseen tuntea joko tuo elokuva tai kirja? Kun kahvitauolla luin Kauppalehti Optiosta juttua paljon lukevasta kirjailija-ohjaaja Juha Hurmeesta, mieleeni palasi tuo kysymys yleissivistyksestä. Jutun mukaan Juha Hurme keskittyy klassikkoihin, ”sillä ajan tuhlaaminen surkeaan kirjallisuuteen tuhoaa kyvyn ajatella”. Hurme tietenkin liioittelee.

Vanhanaikaisen tietosanakirjan (Factum) mukaan ajattelu on mielikuvien tasolla tapahtuvaa toimintaa. Ajattelu tapahtuu kielellisten käsitteiden varassa, joka korkeimmassa muodossaan perustuu loogisiin päätelmiin. Ajattelun muotoja ovat myös unelmointi, haaveilu ja kuvitelmat. Ajattelusta on saatavilla monenlaista uutta tietoa. Tieto, että ajattelu kehittyy ajattelemalla, on vieläkin totta.

Olin todella ilahtunut, kun viikonloppuna löysin kauan purkamattomana olleesta muuttolaatikosta lukion aikaisia psykologian kirjojani. Avasin erään harjoituskirjan ajattelu-kohdasta. Luin tuttua asiaa siitä, kuinka yksilön kehityksessä lapsesta aikuiseksi ja kulttuurin kehityksessä luonnonkansasta sivistyskansaksi ajattelu kehittyy samoin: konkreettisesta siirrytään abstraktiin ajatteluun, kokonaisvaltaisesta ja jäsentymättömästä jäsentyneisiin kokonaisuuksiin ja maagisesta tosiasioihin pitäytyvään ajatteluun.

Mutta mitä tarkoitetaan nykyään yleissivistyksellä? Perinteisen määritelmän mukaan sivistys on kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä. Edesmenneen arvostetun professori Jaakko Hintikan mukaan yleissivistyksessä on kyse tiedoista ja taidoista, joita yksilö nyky-yhteiskunnassa tarvitsee. Yleissivistys on ennen kaikkea tiedon soveltamista ongelmatilanteissa ja taitoa esittää oikeita kysymyksiä.

Jyväskylän yliopistossa yksi psykologian sivuaineistani oli filosofia. Sain kuulla emeritusprofessori Reijo Wileniuksen luentoja. Hänestä on Tiina Tikkasen haastattelu Opettaja-lehdessä (15/2015). Wileniuksen mukaan sivistys on sitä, että ihminen löytää omat voimavaransa ja ulottuvuutensa ja ryhtyy miettimään, millä tavalla hänen koko ihmisyytensä pääsee esiin tässä elämässä ja mitä hän voi antaa toisille. Ihmisen olemus on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen. Henkistä ovat ikuiset arvot; tosi, hyvä, oikea ja kaunis. Arvot selventyvät konkreettisessa toiminnassa.  Wilenius toteaa, että esimerkiksi opettajan ammatista tulee antoisaa siinä vaiheessa, kun oppilaat alkavat vaikuttaa opettajaan dialogin kautta.

Ajattelu on kehittynyttä, kun osaa tarkastella asioita ja ilmiöitä monesta näkökulmasta. Ajattelu vaatii rauhoittumista. Kiire on ajattelulle haitaksi. Kiire aikaistaa kasvua ja lyhentää lapsuutta on Wileniuksen mielestä ”inhimillisen kasvun vihollinen”. Lapsen tietoisuutta pitäisi ruokkia leikillä ja saduilla, koska kehitys käsitteelliseen ajatteluun kulkee mielikuvien kautta. Wilenius toteaa vielä, että ”ihmisen onni ja onnettomuus riippuvat siitä, toteutuuko hänen sosiaalinen puolensa, löytääkö hän elämässä mielekkyyttä ja tajuaako hän oman asemansa maailman kokonaisuudessa.”

Satu ”Vihreä hirvi”

Olipa kerran hirvi, joka oli vihreä. Vihreä hirvi oli hyljeksitty, se ei päässyt muiden hirvien suosioon. Hirvi kasvoi suureksi ja eli rauhallisesti elämäänsä. Vuodesta toiseen, keväästä syksyyn. Aina syksyisin se ihmetteli, mihin kaikki muut hirvet hävisivät. Lopulta se oli oikein onnellinen ja iloinen hirvi, sillä se sai aina vain jatkaa elämäänsä. Muista hirvistä monet joutuivat syksyisin hirvestyksen aikana hirvenmetsästäjien saaliiksi. Osasiko vihreä hirvi tätä ymmärtää, sitä satu ei kerro. Sen pituinen se!

Elise

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Miten tuunaisin työtäni?

Viime vuosina työelämätutkijoita on puhututtanut työn tuunaaminen (job crafting). Työn tekemisen asenteisiin, tapoihin, innostumiseen vaikuttaminen on jatkuva prosessi, joka parhaimmillaan tuo työn imua eli hyvinvointia lisäävää innostuneisuutta, ja sitoutuneisuutta työn päämääriin.                 
Työterveyslaitoksella on hanke nimeltä Sykettä työhön. Hankkeen sivuilta löytyy teemoittain erilaisia keskustelunaiheita, joita on ajateltu että hankkeessa mukana olevat työnantajat voivat hyödyntää. Vaikka työpaikkasi ei olisi hankkeessa mukana, voit itse käydä pohtimassa eri teemojen viriketehtävien avulla löytyykö niistä kohtia, joihin haluat omassa työssäsi tehdä muutoksia. Kirjoituksia ja tehtäviä löydät täältä. Työterveyslaitoksen Työn imu-testin täyttämällä saat palautteen omasta työn imusta, saamaasi keskiarvoa verrataan toisiin kyselyn täyttäneisiin. Työn imu –testin löydät täältä. Jos innostut työkirjatyyppisestä työskentelystä, jossa seuraat viikoittain tavoitteissasi edistymistä, siihen löytyy työkaluksi Työn tuunaajan inspiraatiokirja.

Sen lisäksi että kiinnittää huomiotaan oman työn sisältöihin, voi ajatella omaa elämäänsä ja ammattitaitoa pitkällä tähtäimellä. Opinnoissa ja töissä eletyt kokemukset ovat selkärepussa mukana. Eri roolit ja kiinnostuksen kohteet ovat kehittäneet meissä erilaisia taitoja, jotka ovat pääomaamme siitä riippumatta, mitä nykyiseen työtehtävään sisältyy. Työelämän muutoksissa voi tulla lisää työtehtäviä, tai voi joutua luopumaan tehtävistä joista on nauttinut. Kannattaa yrittää ajatella laajemmin ja pidemmälle, mihin suuntaan oma ammattiala on menossa, ja millaisia työtapoja ja työympäristöjä muilla samankaltaista työtä tekevillä on. Yhteydet oman työpisteen ja työpaikan ulkopuolelle omaan ammattikuntaan vahvistavat ammatti-identiteettiä ja työn mahdollisuuksia laajemmin.

Osaamisen kehittäminen tuo uutta näkökulmaa omaan työhön. Voit hyödyntää muitakin kuin vain oman työnantajan tarjoamia koulutuksia. Itsensä kehittäminen ei välttämättä vaadi matkustamista tai pitkien tutkintojen suorittamista, vaan webinaareissa voi verkostoitua kotisohvalta käsin.  

Jos omaan työhön innostuminen loistaa poissaolollaan, voit olla ’bore out’ eli leipiintynyt. Silloin työ kyllästyttää ja saattaa tuntua vastenmieliseltä pysyvämmin. Ajautumista leipiintymiseen kannattaa tarkkailla ja ymmärtää siihen johtaneita polkuja. Leipiintyminen on kuormittavaa ja selkeä riski kokonaisvaltaisen jaksamisen kannalta. Voit kuunnella tästä teemasta televisiohaastattelun.

Mitä ajattelet omasta työstäsi tällä hetkellä? Oletko enemmän työn imussa työtäsi tuunanneena, vai koetko kenties leipääntymisen uhkaa? Millaisten taitojen käyttö työssä innostaa?

Heli

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mitä tehdä, kun ei terveydellisistä syistä pysty jatkamaan nykyisessä työssä?

Monilla uraohjauksen asiakkailla on työurallaan sellainen tilanne, että terveydentilan vuoksi ei pysty enää jatkamaan työssään. Tilanteeseen liittyy usein epävarmuudesta johtuvaa psyykkistä kuormitusta sekä epätietoisuutta siitä, miten edetä. Kokosimme tähän ohjeita:

1. Hakeudu lääkärin vastaanotolle
Aivan ensimmäiseksi kannattaa keskustella lääkärin kanssa tilanteesta. Työsuhteessa oleville työterveyslääkäri on ensisijainen taho. Lääkäri arvioi sairauden tai vamman laatua ja sen aiheuttamia työrajoitteita. Yleensä ensiksi pohditaan, olisiko nykyisessä työssä erilaisilla tukitoimilla tai työnkuvan ja työajan muutoksilla mahdollista jatkaa.

2. Keskustele esimiehesi kanssa
Lääkärin arvion jälkeen on hyvä ottaa asia puheeksi esimiehen kanssa. Keskustelut terveydentilaan liittyvistä asioista ovat luottamuksellisia ja esimies on näistä asioista vaitiolovelvollinen. Esimiehellä on vastuu työntekijän työkyvyn ylläpitämisestä, joten hänen on asemansa vuoksi reagoitava asiaan ja etsittävä ratkaisuja. Kannattaa miettiä jo ennen keskustelua, millaisia muutoksia tarvittaisiin ja ehdottaa niitä keskustelussa esimiehelle rauhallisesti perustellen. Voi myös kysyä, olisiko työnantajalla tarjota terveydentilalle paremmin sopivaa työtehtävää.

3. Työterveysneuvottelu
Usein on hyödyllistä järjestää työterveysneuvottelu työntekijän tilanteesta. Aloitteen työterveysneuvotteluun voi tehdä esimies, työntekijä tai henkilöstöhallinnon tai työterveyshuollon edustaja. Joskus aloite voi tulla myös työsuojeluvaltuutetulta, luottamusmieheltä, muusta terveydenhuollosta tai kuntoutustaholta. Työterveysneuvottelu toteutetaan työntekijän suostumuksella. Siinä ovat läsnä työntekijä, työnantajan edustaja (yleensä lähiesimies) sekä hoitava työterveyslääkäri. Tavoitteena on yhteistyössä auttaa työntekijää sovittamalla työtä hänen työkykyynsä sopivaksi ja etsiä keinoja siihen, millaisin käytännön toimin voidaan tukea työntekijän työkykyä. Tilanteen ratkaisemiseksi voidaan kutsua mukaan henkilöstön tai työsuojelun edustaja, ylempi esimies tai muita tahoja. Työntekijällä on oikeus kutsua neuvotteluun valitsemansa tukihenkilö (esim. luottamusmies). Terveydentilatietoja käsitellään vain työntekijän suostumuksella. Kaikki työterveysneuvotteluun osallistuvat ovat salassapitovelvollisia.


4. Ammatillisen kuntoutus
Jos työpaikalla tehtyjen tukitoimien, työhön liittyvien käytännön järjestelyjen ja mahdollisen työnkuvan muokkauksen jälkeen oireilu ja terveydelliset ongelmat edelleen jatkuvat ja ammatinvaihto on terveyssyistä välttämätöntä, on syytä miettiä ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia. Jos nykyisessä työssä ei pysty enää jatkamaan, lääkärin kanssa pohditaan alanvaihtoa ja uudelleenkouluttautumista. Lääkäri arvioi työrajoitteet ja niiden vaikutuksen työkykyyn ja kirjoittaa B-lausunnon. Sen perusteella voi hakea ammatillista kuntoutusta, joka voi olla esimerkiksi koulutusta, kurssitusta tai työkokeilua. Kannattaa miettiä, millaista työtä pystyisi tekemään, mitä haluaisi tehdä ja miten hankkisi tarvittavan uuden osaamisen. Ammatillisesta kuntoutuksesta vastaavat työeläkelaitokset ja Kela.


5. Täytä hakemus
Ammatillista kuntoutusta haetaan täyttämällä hakemuslomake. Siinä kuvataan omin sanoin terveysrajoitteiden vaikutus työntekoon ja työssä selviytymiseen. Lisäksi kerrotaan, mihin ammattiin aikoo vaihtaa ja millä keinoin. Hakemukseen liitetään lääkärinlausunto ja työnantajan selvitys työssä tehdyistä muutoksista, joilla työssä selviytymistä on tuettu. Hakemus lähetetään siihen vakuutusyhtiöön, jossa on työeläkevakuutettuna. Hakemuksen voi lähettää, vaikka ei vielä tietäisi, mikä uusi ammatti itselle sopisi. Työeläkelaitokselta saa tarvittaessa ohjausta alanvalintaan.

Oman työeläkelaitoksen voi selvittää www.tyoelake.fi-sivuston verkkoasiointipalvelusta valitsemalla etusivulta linkki ”Siirry työeläkelaitoksesi palveluun”. Sivustolta löytyy lisätietoa ammatillisesta kuntoutuksesta ja hakemuslomakkeet ohjeineen. Tiedon omasta työeläkelaitoksesta saa myös kysymällä Kelasta, omasta työterveyshuollosta tai palkanlaskijalta.
Milla ja Sari

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Ajat muuttuvat – fyysikkokin voi lakata kynsiään

Luin jutun (HS 15.10.2017) fysiikan tohtori Anna Parikasta, joka tutkii tähtitiedettä Kölnin yliopistossa Saksassa. Hän tekee töitä muun muassa NASA:n lentävässä tutkimuslaitoksessa Sofia-observatoriossa ja tutkii tähtien syntyä ja sitä edistäviä olosuhteita. Hän kertoo, kuinka joutuu aina uuden observatoriokampanjan alkaessa todistamaan pätevyytensä ja osaamisensa. Ennakkoluulot ovat vahvoja. Eihän naiset osaa tehdä tiedettä eivätkä ainakaan luonnontieteellisillä aloilla. Parikka kertoo NASA:n tukikohdan portilla vartijan kysyneen, onko hän sairaanhoitaja. Parikka toteaa, ettei enää jaksa todistella osaamistaan, vaan hoitaa työnsä hyvin ja yrittää olla välittämättä muusta.

Agronomi, Eviran tutkija, maa- ja metsätaloustieteen tohtori Johanna Muurinen kertoo samassa jutussa, että yliopistossa hänet otettiin vakavasti vasta, kun hän aloitti väitöskirjan teon. Naisroolimallien puuttuminen estää tyttöjen ja naisten etenemistä tiedeuralle matemaattisissa aineissa. Viittaukset naiseuteen vievät uskottavuutta. Tieteenteon ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa. Kasvamassa on onneksi uusi sukupolvi, jolle on luonnollista, että tytötkin tekevät tiedettä.

Rallikuski Emma Kimiläinen kertoi televisiossa (TV1 Perjantai 13.10.2017) uransa alkutaipaleelta, millaisia reaktioita kilpakumppaneissa ja heidän vanhemmissaan hänen menestyksensä kilpailuissa herätti. Oli nöyryyttävää ja suututtavaa hävitä tytölle. Onneksi suhtautuminen on alkanut jo muuttua. Enää ei tarvitse olla yksi jätkistä, hän totesi.

Jenna Keinänen, Eveliina Heiskanen ja Jasmin Tuominen ovat rekkakuskeja. He kertovat lehtihaastattelussa (Itä-Savo 15.10.2017), että toisinaan saa kuulla vähättelyä. Kun mies tekee virheen, se on vain virhe. Kun nainen tekee virheen, hän ei osaa. Motivoivaa on nähdä asiakkaan yllättynyt ilme, kun ahtaaseen pihaan peruuttaneen ison rekan nupista nousee nuori nainen. Alalla saa kohdata ennakkoluuloja. Vaikka kielteisiä kommentteja kuulee paljon, myönteisiä kuulee sitäkin enemmän. On palkitsevaa onnistua haastavissa tehtävissä. Tukkirekan ajaminen metsässä paikkoihin, joihin ei normaalisti mentäisi henkilöautollakaan, ja lastaaminen sekä ajaminen pois metsästä on haastavaa. Onnistuminen palkitsee. Osaaminen ja itseluottamus tulevat tekemällä.

Ennakkoluulot kumpuavat usein epätietoisuudesta. Mielikuvat ammateista ja niiden vaatimuksista voivat olla vanhentuneita samoin kuin käsitykset tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten oppimisesta ja pärjäämisestä.

Lue myös juttu (YLE 12.10.2017) kahdeksasta yleisestä ammatista, joita leimaa väärä mielikuva. Siinä kerrotaan, millaista on lähihoitajan, kokin, opettajan, hitsaajan, IT-alan ammattilaisten, myyjän ja lastentarhanopettajan työt sekä kesätyöt ja muut kausityöt. https://yle.fi/uutiset/3-9867209?origin=rss

Sari

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Menestyminen vaatii harjoittelua

Television taitoja mittaavat kisailut tarjoavat viihdettä laulamisen, leipomisen, kokkaamisen ja erilaisten esiintymisten muodossa. Kilpailijoiden pääsy osallistujiksi ei ole sattumaa tai hetken panostus. Usein takana on vuosien harjoittelu ja rohkeuden kerääminen. Rohkeus osallistua ja luottamus omaan osaamiseen ovat vaatineet lukuisia epäonnistumisia. Jokainen keikka, leivonnainen, ruoka-annos tai lavan haltuunotto ei ole onnistunut toivotusti. Epäonnistumisista huolimatta kisaaja on halunnut oppia lisää ja hän on kääntänyt epäonnistumiset voitokseen oppimalla niistä.

Työpaikan tai alanvaihto ei välttämättä vaadi vuosien panostusta. Rohkeutta kuitenkin vaaditaan. Totuttu ja turvallinen tekeminen on helppo valinta, joka ei vaadi ylimääräistä ponnistelua. Kehittymiseen vaaditaan uskallusta mennä eteenpäin. Ääripäiden, eli jäämisen ja lähtemisen väliin jää kuitenkin laaja liikkumatila. Menestyminen työnhaussa vaatii perehtymistä varteenotettaviin vaihtoehtoihin, työhakemusten ja CV:n laadintaa ja muokkausta sekä yhteydenottoja työnantajiin ja verkostoihin. Työhakemusta ei tarvitse kirjoittaa yhdeltä istumalta. Vaihtoehtojen vertailu ei myöskään tarkoita, että päätös lähteä olisi vielä tehty.

TV-ohjelmat luovat yksinkertaistettua mielikuvaa onnistumisesta ja eteenpäin menemisestä. Esimerkiksi koripallon ja Lauri Markkasen uran seuraamisen aloittaminen syksyn 2017 EM-kisoista ovat vain katsaus tähän lajiin ja siinä vaadittaviin taitoihin. Peli on eräänlainen taidonnäyte, jossa pelaamiseen on vaadittu lukemattomia tunteja liikeratojen, lihaskunnon ja pelitaktiikoiden harjoittelua. Vaikka moni rinnastaa urheilusuorituksen työnhakemiseen ja työssä menestymiseen, nämä ovat kaksi eri asiaa.

Työ on useimmille työssäkäyville osa arkea. Tämä on eri asia, kuin omistautua työlle tai tehdä siitä elämäntehtävä. Urheilussa ja taiteissa menestyminen vaatii monesti omistautumista, mikä on jokaisen oma valinta. Useissa työtehtävissä ja työnhaussa riittää kuitenkin inhimillinen panostus, mitä voi tukea riittävällä ja mielekkäällä palautumisella. Ne suoritukset, joita näemme urheilijoilta ja esiintyjiltä, ovat hetkellisiä ponnistuksia. Kukaan ei pysty antamaan parastaan koko ajan.

Kootusti:

1.       Jos haluat kehittyä alallasi tai vaihtaa alaa, älä pelkää epäonnistumista.

2.       Huolehdi jaksamisestasi. Ilman voimavaroja et pääse pitkälle.
 

Hannele