keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden vaihtuessa...

Vuoden vaihtuminen on mielen sisäinen käännekohta, uusi mahdollisuus uuteen alkuun. Monessa yrityksessä ja julkisyhteisössä vaihtuu tilikausi. Uuteen voi siis olla myös uusia resursseja tarjolla. Vanhaan, päättyvään vuoteen nähden voi tehdä henkistä tilinpäätöstä: mikä meni niin kuin toivoin, minkä haluaisin muuttuvan?

Työlinjan ohjausväki toivottaa mitä parhainta alkavaa vuotta 2015!


keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Rauhallista joulunaikaa!

Työlinjan ohjausväki rientää joulun viettoon ja toivottaa tämän mietelauseen kera hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille Suotuisan suunnan lukijoille!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Riitänkö minä?

Joulukuun alussa on Unelman nimipäivä.  En taida tuntea ketään Unelmaa, mutta Onni- ja Toivo- sekä Rauha-nimisiä tunnen.  Kauniita erisnimiä, jotka tarkoittavatkin jotain. Ohjaustyössä psykologina ihmisiä kuunnellessa nuo kaikki – onni, toivo, rauha ja unelma - esiintyvät tavoitteina.

 Ihminen voi suhtautua itseensä monin tavoin.  Saatat uskoa, että epäonni seuraa sinua. Uskot, että  työhakemuksesi eivät tuota tulosta, koska et ole tarpeeksi hyvä. Voi kuitenkin olla kyse siitä, että olet toiminut liiaksi samaa kaavaa toistaen. Ympyrä on pienentynyt ja näkökulma kaventunut. Epätoivo kurkistaa nurkan takaa.  Pienikin näkökulman laajennus voi auttaa, ystävät ja läheiset voivat olla avuksi, jopa me viranomaiset joskus. Saat toivon kipinän syttymään, löydät rohkeuden toimia toisin.  Lähetät sen pitkään harkitsemasi avoimen hakemuksen tänään.

Tolstoin kerrotaan sanoneen, että   onni ei ole siinä, että voit tehdä, mitä tahdot, vaan siinä, että aina tahdot, mitä teet.”  Tuo ajatus saa asioiden tekemisen tuntumaan paljon miellyttävämmältä.  Keskityt huomisiin sanakokeisiin, koska haluat joskus tulevaisuudessa sanoa ranskaksi jotain muutakin kuin ”Bon apetit!”.   Ilmoittaudut  työnhakuvalmennukseen ja sukujuhlissa keskustelet kesätöitä miettivän veljenpoikasi kanssa siitä, että työnhakukanavana Linkedin on edelleen paikallaan.

Arvosta sitä, mitä sinulla jo on. Elämän suuri rikkaus on, että me kaikki olemme erilaisia. Jos me olisimme samanlaisia, olisi melko yksitoikkoista.  Kannattaa miettiä, mikä on se sinun oma erityislaatuisuutesi.  Sinulla voi olla oikein hyvä suunnistustaito tai hyvä hahmotuskyky.  Hienoa, jos sinua kiinnostaisi yhdyskuntasuunnittelun opiskelu!  Tai persoonasi on niin iloinen,  että saat aina kaikki hyvälle tuulelle – olisit asiakaspalvelija vailla vertaa!

 Salaisuus elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa on taidossa ymmärtää jokaista yksilönä”, Friedrich L. Jahn on todennut.  Olemme yhteiskunnan jäseniä ja yksilöitä. Yhteiskunta toimii jäsentensä toiminnan kautta. Ihmisten toiminta ei ole yhtä järjestäytynyttä kuin muurahaisten. Odotan, kun taas tulee kevät ja saan katsella, kuinka järjestelmällisesti muurahaiset kantavat kortensa kekoon. Monet ihmiset muistuttavat enemmän sadun sirkkaa, joka vain korrella soittelee. Molempia tarvitaan, muurahaisia ja sirkkoja.  Sekä kaikenlaisia tyyppejä tältä väliltä.  Yhteisvoimin jakamalla ja toistamme tukemalla onnistumme.

Kukapa ei unelmoisi onnesta. Onnesta sanotaan, että se ei tule etsien vaan eläen.  Elämä on eteenpäin menemistä, ajan kulkua ei voi pysäyttää.  Kun pystyt hyväksymään itsesi, alat uskoa myös siihen, että saat olla onnellinen. Itsensä hyväksyminen tarkoittaa, että olet mielestäsi hyvä ja paras juuri omana itsenäsi. Sinun ei tarvitse olla muunlainen, sinä et voi olla joku muu. Voit alkaa kehittää itsestäsi jotain ominaisuutta ja hyödyntää sitä ammatissasi. Voit jatkaa ihan tavallisena itsenäsi, kuten meistä suurin osa. Oletko miettinyt, mitä oikeasti haluat? Jos tavoitteesi tuntuu kaukaiselta, on kuitenkin parempi lähteä liikkeelle kuin etsiä ikuisesti sopivia kenkiä. Matkalla kengät voi vaihtaa ja polulta voi poiketa toiselle. Kulkuvälineitäkin voi käyttää. Ja toisilta voi kysyä tietä ja neuvoa. Ja palatakin voi.  Harkitseva voi istua kannon nokkaan miettimään reittiään. Jokaisen kannattaa välillä levätä ja ravita itseään. Sinä riität sellaisena kuin olet.  Arvosta itseäsi. Ala elää omaa elämääsi ja unelmaasi!    

Tähän loppuun haluan laittaa parisataa vuotta vanhan värssyn. Pidän tuosta viimeisestä lauseesta.
 Joka päivä meidän tulisi ainakin
kuulla pieni laulu, lukea hyvä runo,
nähdä oivallinen maalaus, ja jos suinkin mahdollista,
lausua muutamia järjen sanoja.
                                        J.W. von Goethe
 
-Elise-

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Ei, ehkä vai kyllä

Näkökulmia voi lisätä ja laajentaa
Työllistymisen pitää olla varmaa. Opinnot voivat kestää korkeintaan vuoden tai pari vuotta. Tulotaso ei saa pudota opintojen aikana. Uuden ammatin palkan pitää olla vähintään yhtä paljon kuin nykyammatissa. Opintojen tai työn perässä muuttaminen on mahdotonta. Päiväopinnot eivät käy matkakulujen vuoksi. Kolmivuorotyö ei käy perhesyistä. Hoitoala ei ole oma juttu, puhumattakaan taloushallinnosta.

Työurallaan muutosta suunnitteleva osaa helposti listata valintojen reunaehtoja. Hän haluaa varmistaa, ettei tekisi virheinvestointia, panostaisi uuden eteen turhaan, menettäisi etuuksia, ottaisi isoja riskejä tai tekisi liian suurta muutosta. Työpaikan menettäminen on ollut pettymys ja tulevaisuus epävarmaa. Miten turvata onnistuminen? Miten löytää reunaehtojen sisältä mielekkäitä, mahdollisia ja innostavia vaihtoehtoja?

Tilannetta voisi verrata pitkän kapean putken läpi katsomiseen. Ympäristöstä näkee pienen sattumanvaraisen osan kerrallaan, maisema ei hahmotu kokonaisuutena. Liikkuminen on vaikeaa kompastumatta. Unohtuu, että ympäristö näyttää erilaiselta eri suunnista katsottuna. Tuntuu kuin seinä olisi vastassa joka suunnalla. Mitään ei jää jäljelle. Turha yrittää.

Luopumismieliala ei auta löytämään uusia vaihtoehtoja. Vaikka työ loppuu, paljon jää myös jäljelle: osaaminen, koulutus ja kokemus, elämäntilanteen hyvät puolet. Toiveikkuus ja näkökulmien laajentaminen ovat hyödyksi tulevaisuuden suunnittelussa. Mikä tekisi, jos kaikki olisi mahdollista? Toiveen suunnasta voi löytää toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Silloinkin, kun työuran muutoshaasteet tulevat itsestä riippumatta, on mahdollista ja hyödyllistä miettiä, mitä haluaa, mikä kiinnostaa ja mikä sopii itselle ja omaan elämäntilanteeseen. Voi tehdä voitavansa toivottavan tulevaisuuden hyväksi. Tulevaisuutta rakennetaan omilla valinnoilla ja toimimalla.

Sari

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Mistä on suomalainen työ tehty?

Ajatuksissa on eroa.
Mistä on suomalainen työelämä tehty?
Stressistä, kiireestä,
venyvistä työpäivistä.
Siitä on suomalainen työelämä tehty!

Vaihdan näkökulmaa.

Mistä on suomalainen työelämä tehty?
Työnilosta, onnistumisista,
luovista ideoista.
Siitä on suomalainen työelämä tehty!

Kumpaa uskot?


Mistä on suomalainen työntekijä tehty?
Paineesta, rasituksesta,
tehottomista työtavoista.
Siitä on suomalainen työntekijä tehty!

Vaihdan näkökulmaa.

Mistä on suomalainen työntekijä tehty?
Innostuksesta, osaamisesta,
pyrkimyksestä eteenpäin.
Siitä on suomalainen työntekijä tehty!

Kumpaa olet?


Hannele

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Töissä alkuun

Kuulen harmittavan usein nuorilta vastavalmistuneilta asiakkailtani, miten raskasta on aloittaa työt ilman kunnollista perehdytystä ja pitkäaikaisempaa tukea, mentorointia. Lyhyen työkokemuksen perusteella moni pelkää valmistuneensa kokonaan väärään ammattiin. On vaikea jaksaa yksin riittävän kauan, että näkisi kokemuksen tuoman helpotuksen. On vaikea uskoa, että työ voisi olla erilaista ja vasta-alkajan tuki perusteellisempaa toisessa työpaikassa. Sekin huolestuttaa, pääseekö enää myöhemmin kokemuksen kartuttua siirtymään haastavampiin tehtäviin, jos uran alussa vaihtaa vähemmän vaativiin tehtäviin. On kohtuutonta odottaa vastavalmistuneelta kokeneen ammattilaisen työpanosta, tahtia ja tulosta ensimmäisistä päivistä ja kuukausista alkaen.

Kantapään kauttakin oppii, yrityksen ja erehdysten tietä, mutta paljon nopeammin ja tehokkaammin, kun perehdytetään ja tuetaan. Hyvin hoidettu perehdyttäminen vahvistaa henkilöstön sitoutumista työhön ja vähentää vaihtuvuutta. Virheiden ja tapaturmien määrä vähenee ja työn laatu paranee. Uusi työntekijä kokee itsensä arvostetuksi, odotetuksi ja tärkeäksi osaksi työyhteisöä. Perehdyttämistä tarvitaan myös silloin, kun työtehtävä muuttuu, työntekijä siirtyy uusiin tehtäviin tai palaa työhön pitkän poissaolon jälkeen.

Aiemmat sukupolvet pääsivät töissä alkuun helpommin ja useammin myös ilman ammatillista koulutusta. Meni vain tehtaan portille, satamaan, varastoon tai kauppaan kyselemään töitä. Työnjohtaja tai kauppias ja kokeneemmat työkaverit neuvoivat, miten työt tehdään. Tekemällä oppi ja eteni vaativampiinkin tehtäviin. Käytännön työt ovat nykyään vähentyneet, koulutusta edellyttävät tietotyöt ja teoreettiset ammatit lisääntyneet.

Kesätöihin ja sijaisuuksiin pääsee nykyäänkin helpommin kuin pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Ammatteihin on mahdollista tutustua työkokeiluilla. Perustehtäviä ja työelämävalmiuksia voi oppia työpajatoiminnassa tai kuntouttavassa työtoiminnassa. Työssä hyödyllisiä taitoja oppii myös harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä.

Sari

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Miksi valitsit koulutusalasi?


Menikö valinta metsään, vai löytyikö oma polku?
Aivot ovat varsinainen mysteeri. Ihmisten käyttäytyminen kiinnostaa minua. Halusin auttaa ihmisiä heidän synkimpinä aikoinaan.  (psykologian opiskelija).

Haluan ansaita niin paljon, ettei rahaa tarvitsisi koko ajan ajatella. (tuotantotalouden opiskelija).

Tämä vaikutti loogiselta alalta. (tietotekniikan opiskelija).

Halusin tehdä ihania kampauksia ja sillä tavalla tehdä ihmisten juhlapäivistä ikimuistoisia. (parturi-kampaaja-opiskelija).

Ajattelin, että tällä alalla ainakin riittää töitä. (lähihoitaja-opiskelija).

Menneet ajat ovat aina kiehtoneet minua. (historian opiskelija).

Ystäväni kertoi kiinnostavista projekteista, joita tässä opiskelussa tehdään. Halusin mukaan niihin. (Tradenomiopiskelija).

Oikeasti olisin halunnut eläinlääkäriksi. Tämä oli varavaihtoehtoni, kun olin panostanut kemiaan ja fysiikkaan. (insinööriopiskelija).

Olen aina ollut hyvä matematiikassa ja englannissa. Ajattelin, että tällä alalla niitä tarvitaan ja joissakin tehtävissä voi tienata hyvin. (kauppatieteen opiskelija).

Paras ystäväni oli päättänyt hakea tähän kouluun, joten minä hain samaan paikkaan. (merkonomi-opiskelija).

Minua oli aina kiinnostanut touhuta autojen parissa. (ajoneuvoasentaja-opiskelija).
 
-Satu-

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Haluan luovaan työhön! Osa II

Kun työelämää alkaa olla takana enemmän kuin edessä ja työ sujuu hyvin, muttei oikein innosta, voi toive luovasta työstä viitata vapaudenkaipuuseen.  Työstä on tullut liian rutiinimaista, muttet tiedä, miten etenisit. Työpaikallenne on voinut tulla vastavalmistuneita, jotka tuovat mukanaan uusia ideoita ja tuulia. Joten ethän sinä ole se, joka sanoo uudelle työntekijälle: ”Meillä on aina tehty tämä näin ja näin tullaan tästedeskin tekemään!”.

Luovuus yhdistyy monen ajattelussa käsillä tekemiseen, käden taitoihin.  Kaipuu luovaan työhön voi olla käsillä tekemisen tarvetta – varsin moni työ on tietoteknistynyttä ja täysin virtuaalimaailmassa tapahtuvaa.  Työ voi olla sellaista, ettei siinä ole mitään konkreettista tai käsin kosketeltavaa.  Ihmisellä on kuitenkin tarve toimia kokonaisvaltaisesti.

Suomalaisilla työnantajilla on ManpowerGroupin keväällä 2014 julkistamasta Talent Shortage Survey -tutkimuksen mukaan eniten vaikeuksia täyttää työpaikkoja kädentaitoja vaativilla ammattialoilla.  Tutkimuksessa kartoitettiin maailmanlaajuisesti kymmenen hankalimmin täytettävää työpaikkaa 42 maassa. Tutkimuksen mukaan Suomen halutuimpien työntekijöiden kolmen kärki tänä vuonna on ammattimies, autonkuljettaja ja suunnittelija.

On ilo katsella ammattilaisen työtä, sillä se näyttää helpolta. Oli sitten kyse kirvesmiehestä tai balettitanssijasta. Oletko huomannut, kuinka taitavasti tarjoilija puikkelehtii tarjottimen kanssa pöytien välissä tai kuinka sujuvasti kassahenkilön sormet liikkuvat.  Mestarimainen taito vaatii tuhansia tunteja harjoitusta. Urheilijoiden kohdalla harjoittelua ei ihmetellä yhtään.  Mieluummin ihmeteltäisiin, jos joku voittaisi esimerkiksi maratonin ihan kylmiltään, harjoittelematta.  Kuulin kesällä, että jos aikoo menestyväksi kilpapurjehtijaksi, niin normaalin työviikon tuntimäärä ei riittäisi, vaan harjoittelutunteja pitäisi olla yli 50. Siis viikossa! Työssäkäynnille tuo määrä harjoittelua asettaa haasteita.

Valitessasi mestaruuden tai huipputaituruuden tavoittelun aikasi kuluu harjoitteluun.  Jos et saa harjoitusta tavoitteeseesi työssäsi, joudut panostamaan harjoitteluun vapaa-aikaasi.  Joudut miettimään myös, kuinka paljon olet poissa perheesi luota. Milloin alat toteuttaa omaa haavettasi?  Hyvä elämä on harmonista elämää, omien arvojen mukaista elämää.  Jostain voi joutua myös luopumaan, kaikkea ei voi saada yhtä aikaa.

Jos et ihan kokonaan halua heittäytyä itsesi toteuttamiseen jättämällä vanhaa ammattiasi ja työtäsi taakse, luovuus voi löytyä työpaikan vaihtamisen avulla.  Luovuus voi löytyä myös harrastuksista.  Voit päätyä pysymään työssäsi, joka on periaatteessa ihan ok, mutta alat panostaa vapaa-aikaasi luovuuteen; aloitat nyt lopultakin sen kauan haaveilemasi maalauspiirissä tai veneenrakennuskurssilla käynnin.

Maailmankuulun filmitähden Katharine Hepburnin kerrotaan sanoneen:

”Matkalla elämän halki oppii sen, että ellei melo omaa kanoottiaan, ei etene ollenkaan.”

Mitä vielä odotat?

Elise

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Esteiden voittaminen

Ammatin hankkiminen tai vaihtaminen on kuin estejuoksu. Vaikka toiveet ja tavoitteet ovat selvillä, toteutusta rajoittavat monet seikat: raha, perhe, välimatkat, opintojen pituus ja työläys, pääsyvaikeudet, ajan riittäminen. Miten vähentää ja ylittää esteitä? Löytyisikö oikopolku?

Raha

Opiskelu on investointi tulevaisuuteen. Vaikka opiskeluaikana tulotaso laskee, työnsaanti valmistumisen jälkeen yleensä helpottuu ja palkkataso nousee. Jostakin voi tilapäisesti tinkiä, että raha riittäisi. Moni opiskelee työn ohessa. Vaikka työmäärä on silloin kaksinkertainen, tulotaso säilyy. Opintotuen tai aikuiskoulutustukien päälle voi tienata vähän tilapäis- tai osa-aikatöillä ilman, että tuet vähenevät. Valtion takaamaan opintolainaankin on mahdollisuus. Terveyssyistä ammattia vaihtavan opinnot voidaan joskus rahoittaa työeläkevakuutuksen tai Kelan ammatillisena kuntoutuksena. Lainojen lyhennysten vähentämisestä opintojen ajaksi voi neuvotella pankin kanssa. Toimeentulon arviointi on helpompaa, kun selvittää itselle mahdollisen rahoituksen ja rahasummat.

Perhe

Opiskelu edellyttää usein päivähoito-, kotityö- ja harrastusjärjestelyjä. Lasten viemiset ja hakemiset on sovitettava opiskeluaikatauluun ja muiden perheenjäsenten aikatauluihin. Tarvitaan rauhallista paikkaa ja aikaa lukemiseen ja tehtävien tekoon. Joskus se onnistuu kotona ja joskus paremmin oppilaitoksen tai vaikkapa kirjaston tiloissa. Kotitöitä voi jakaa uudella tavalla ja tehdä vain välttämättömimmät. Omille ja perheen yhteisille harrastuksille voi etsiä sopivampia ajankohtia ja tapoja.

Välimatkat

Monimuoto-opintoja voi tehdä kaukanakin olevaan oppilaitokseen, kun siellä ei tarvitse olla päivittäin. Päiväopinnot ovat hankalampia, jos välimatkat ovat pitkiä. Julkisissa kulkuneuvoissa voi matka-ajan hyödyntää opiskeluun tai tarvittaessa nukkumiseen. Joku on valmis muuttamaan opintojen ajaksi opiskelupaikkakunnalle ­­ - perheineenkin. Kokonaan verkko-opintoina suoritettavat opinnot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta.

Opintojen pituus ja työläys

Ammatillinen kouluttautuminen vie aikaa. Tutkinnot ovat laajoja ja valmistavat monenlaisiin alan tehtäviin. Moni toivoo, että tutkinnon saisi nopeasti, yhdessä tai kahdessa vuodessa. Kaikkein nopeimmin tutkinnon saa, jos voi mennä suoraan ammatillisen tutkinnon näyttökokeisiin. Se edellyttää, että tutkintoon tarvittava osaaminen on valmiina. Opiskeluaikakin lyhenee, jos opiskelijalla on jo alalta aiemmin hankittua osaamista. Kokopäiväopintoina tutkinto valmistuu usein nopeammin kuin työn ohessa. Työläyskin vähenee, kun voi suhtautua opintoihin päätyönä. Työn ohessa opiskelu on helpompaa, jos opiskelee omaan alaan liittyviä ja työssä suoraan hyödynnettäviä opintoja.

Pääsyvaikeudet

Opiskelemaan pääsyä helpottaa hyvä valmistautuminen pääsykokeisiin: ennakkoaineistoihin ja -tehtäviin, haastatteluun ja mahdollisiin ryhmätilanteisiin. Tarvitaan alan kiinnostavuuden, tuntemuksen ja motivaation osoittamista. Jos valinta perustuu todistuksen arvosanoihin, niitä voi tarvittaessa korottaa. Työkokemuksesta ja avoimen ammattikorkeakoulun tai yliopiston opinnoista voi saada lisäpisteitä. Ne myös kertovat alaan tutustumisesta, kiinnostuksesta ja motivaatiosta. Valintaperusteisiin, pohjavaatimuksiin, pääsykokeisiin ja aiempien vuosien pääsykoetehtäviin tutustumalla löytyvät itselle parhaat tavat parantaa pääsymahdollisuuksia.

Ajan riittäminen

Aika riittää niihin asioihin, mitkä ovat tärkeitä. Vähemmän tärkeistä voi tinkiä.

Sari

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Hyvän työpäivän resepti

Tarvitaan:
  • hyvin tai kohtalaisesti nukuttu yö
  • hippusellinen mahdollisuutta vaikuttaa työpäivän rytmiin
  • kykyä nähdä asioista niiden hyviä puolia
  • halua saada hyvä työpäivä (vaatii esivalmistelua hyvän työpäivän määrittelystä)
Anna itsesi levätä riittävästi ennen työaamuun heräämistä. Tavallisesti suositellaan noin kahdeksan tunnin lepoa, mutta kokemus kertoo, mikä itsellesi on riittävä lepoaika. Herättele itsesi rauhassa jäsen kerrallaan ennen sängystä nousemista. Vähitellen heräilemällä nouseminen ei tunnu niin ylitsepääsemättömältä. Tee aamutoimet ja nauti ravitseva aamupala. Tässä työvaiheessa ei kannata oikaista. Aamupalan korvaaminen esimerkiksi pelkällä kahvikupillisella saattaa kostautua päivän aikana heikkona energiatilana.  Jos haluat maustaa aamuasi liikunnalla, tee niin ennen aamupalaa. Vietä joogahetki tai käy vaikka lyhyellä kävelyllä. Pieni lisämauste totuttuihin rutiineihin ei muuta työaamua muuksi mutta saattaa antaa lisäpotkua päivään.
 
Lähde töihin. Työmatkalla mieti, mistä olet tänään kiitollinen. Mieti vähintään kolme asiaa. Niiden ei tarvitse olla suuria. Jos kuljet töihin jalan tai pyörällä, saattaisit olla kiitollinen jo siitä, ettei sada. Jos sataa, älä lannistu. Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Sade auttaa puhdistamaan ilmaa ja se saa kasvit kukoistamaan.
 
Tee töihin saavuttuasi lista asioista, jotka haluat tai jotka sinun pitää sen päivän aikana hoitaa. Jos teet työtä tietokoneella, tarkista sähköpostisi vasta tämän jälkeen. Käytä aamun tehokkaat työtunnit hyödyksi ja keskity olennaiseen. Keskity vain yhteen asiaan kerrallaan.
 
Pidä huolta tauoista. Taukojen aikana pääset irtautumaan työstä, mutta et niin pitkäksi aikaa, että unohtaisit mitä olit tekemässä. Kun lounastauko koittaa, käy ulkona raikkaassa ilmassa haukkaamassa happea. Syö lounaasi rauhassa nauttien ja pyri ajattelemaan omia asioitasi erotuksena työasioista. Vietä tauot mahdollisuuksien mukaan hyvien työkavereiden kanssa jutustellen.
 
Jos teet työtäsi istuen, huolehdi riittävästä jaloittelusta ja venyttelystä. Yritä vaihtaa työasentoasi välillä, mikäli vain mahdollista.
 
Jos tuntuu, että työ hallitsee sinua etkä sinä työtä, keskustele esimiehesi kanssa. Yhtälailla kuin edes hyvin kohotetun kahdenkymmenen pullan taikinasta ei riitä häävinkokoista vehnästä viidellekymmenelle, et sinäkään pysty venymään rajojasi enempää.
 
Kun lähdet töistä, irrota myös mielesi työasioista. Työasioiden hautominen ajatuksissa voi heikentää palautumistasi työstä. Jos olisit taikinajuuri ja sinut käytettäisiin loppuun, mistä niitä leipiä enää leivottaisiin.
 
Millainen on sinun reseptisi hyvään työpäivään?
 
Hannele

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Mitä ammatinvalintapsykologilla tapahtuu?

Googlaillessani osuin useammallekin keskustelupalstalle, jossa pohdittiin mitä ammatinvalintapsykologin luona oikein tehdään, ja mitä hyötyä käynnistä voisi olla. Kerron nyt miltä tämä ammatinvalinnan ja uraohjauksen psykologin näkökulmasta vaikuttaa.
Aluksi asiakkaan kanssa sovitaan käyntien tavoitteesta. Usein tavoite on toteuttamiskelpoisen urasuunnitelman laatiminen, mutta se voi olla myös itsetuntemuksen lisääminen tai keinojen etsiminen valmiin urasuunnitelman toteuttamiseksi. Läheskään kaikki eivät alussa vielä tiedä, miksi he oikeastaan tulivat ohjaukseen, mutta he tietävät kyllä, että työhön ja koulutukseen liittyvät asiat ovat nyt jollakin tapaa solmussa eikä tilanteesta oikein tahdo päästä eteenpäin. Asiakas itse päättää mikä hänestä on mielekäs tavoite, ja psykologi auttaa löytämään sellaisen tavoitteen, johon ammatinvalinnanohjauksessa voidaan löytää keinot.
Työ- ja elinkeinotoimiston eli TE-toimiston asiakasrekisterissä voi olla tietoja asiakkaan koulutuksesta ja työkokemuksesta. Minä kuulen mielelläni suoraan asiakkaalta, minkälainen hänen tilanteensa on.  Hän itse tuntee parhaiten tilanteensa ja toiveensa! Oman elämäntilanteen kertominen toiselle on jo keino selventää asioita itselle: jo tässä vaiheessa moni asia kirkastuu ja tulee selvemmin esiin ajatusten kirjosta. Ensimmäinen käynti saattaa mennä siihen, että asiakkaan tilanne tulee psykologi lle tutuksi ja löydetään tavoite, jota kohti yhdessä pyritään. Asiakas on se joka kulkee eteenpäin polullaan, ja psykologi kulkee siinä rinnalla kannustamassa ja rohkaisemassa.
Joskus psykologi ja asiakas huomaavat, että päätöksentekoa varten tarvitaan lisää tietoa. Esimerkiksi selkeä kuva omista kyvyistä tai persoonallisuudesta voi helpottaa näitä kykyjä tai luonteenpiirteitä vastaavan koulutusalan löytämistä. Silloin käyttöön otetaan psykologiset testimenetelmät. Niillä voidaan saada lisätietoa, joka yhdistetään keskustelussa esille tulleisiin asioihin. Testitulokset eivät ole koko totuus, ja siksi aikaa käytetään tuloksista keskusteluun. Muuten voitaisiin tehdä virhepäätelmiä, kuten tilanteessa jossa asiakas jännittää kovasti testitilanteita, menee ihan lukkoon ja epäonnistuu sen vuoksi matemaattista kyvykkyyttä mittaavissa tehtävissä, vaikka olisi ne osannutkin. Ilman keskustelua voisi jäädä se virheellinen käsitys, että asiakkaan matemaattiset taidot ovat niin heikot, että joitakin ammatteja ei ole syytä harkita lainkaan! Tässä esimerkkitilanteessa olisin ehkä pohtinut asiakkaan kanssa, voisiko yksi tavoite olla testijännityksen lieventyminen, jotta hän voisi saada mieleisen opiskelupaikan ja valmistua ammattiin.
Psykologisten testien lisäksi käytössämme on monenlaisia itsearviointi- ja pohdintatehtäviä. Niiden tarkoitus on auttaa omien ajatusten ja toiveiden jäsentämisessä. Joskus vaikeus on päätöksenteossa, kun on monta kiinnostavaa vaihtoehtoa. Silloin asiakas voi hyötyä käytännön kokemuksista, ja ”kokeilla” alan opintojen kiinnostavuutta avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. TE-toimiston järjestämä työkokeilu voi antaa mahdollisuuden kokeilla kiinnostavaa ammattia käytännössä, oikealla työpaikalla.
Ammatinvalinta- ja uraohjauksen päättyessä asiakkaalla pitäisi olla selvempi käsitys siitä, miten tästä tilanteesta edetään kohti sellaista tulevaisuutta, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Vähintäänkin seuraava askel on hahmottunut. Askeleen pituus riippuu asiakkaan omasta motivaatiosta: joku on valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven, kun taas toinen haluaa kulkea vähän helpompaa tietä tulevaan.
Minusta on tärkeintä, että asiakas on omasta halustaan ohjauksessa ja on valmis itse tekemään töitä oman suunnitelmansa eteen. Valmiita vastauksia meiltä on vaikea saada, kun ei meillä ole sitä kristallipalloa, jonka avulla näkisimme tulevaisuuteen. ”Tee näin, ja työllistyt varmasti! Tällä tavalla sinusta tulee tyytyväinen ja onnellinen!”.  Joskus tekisi mieli sanoa omia vaikutelmiaan – ”sinustahan tulisi hyvä sairaanhoitaja” – mutta yritän vastustaa kiusausta sanoa noin suoria kommentteja. Useimmille omat vanhemmat tai ystävät ovat jo osoittaneet heidän mielestään sopivia ammatteja. Vinkeistä ei ole yhtä paljon hyötyä kuin siitä, että saa itse etsiä oman suuntansa elämässä.
Jos yhtään lohduttaa, en itsekään tiennyt yhtään mikä minusta tulisi isona. Kävin ammatinvalintapsykologilla, ja hän pyysi minua mainitsemaan mielestäni mahdollisia ammatteja. ”Arkkitehti, lääkäri, graafinen suunnittelija”, tokaisin hädissäni. Psykologi totesi, että mikä hyvänsä noista voisi tulla kyseeseen. Voin kertoa, että se ei silloin tuntunut siltä vastaukselta, minkä olisin halunnut kuulla… Kirjoitin vaihtoehdot paperille, suljin silmäni ja osuin etusormellani vaihtoehtoon ”graafinen suunnittelija”. Ei siitä tarinasta sen enempää, olihan se ihan mukava ensimmäinen ammatti. Hatarasta alusta huolimatta löysin aikanani tämän nykyisen ammattini, jossa pystyn hyödyntämään kiinnostustani kaikkeen. Haluan rohkaista myös asiakkaitani luottamaan siihen, että vaikka tänään ei vielä ole selvää näkymää tulevaisuuteen, kannattaa ottaa askeleita eteenpäin. Joskus täytyy myös vaihtaa suuntaa tai jopa perääntyä.
Satu

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Tulevaisuuden ammatit — kuka tuntee ne?

Ei tarvitse mennä historiassa kovinkaan paljon taaksepäin, kun huomaa kuinka nopeasti ammatit ja työtehtävät muuttuvat. Sata vuotta sitten ei tainnut olla koulutusneuvojia. Olikohan heitä viisikymmentä vuotta sittenkään? Tuskin. Kaksikymmentä vuotta sitten ehdottomasti oli, mutta he työskentelivät paikallisissa TE-toimistoissa. Eivät koulutusneuvojat palvelleet asiakkaita valtakunnallisesti eivätkä varsinkaan sosiaalisessa mediassa. Ammattini tarina ei ole poikkeuksellinen. Moni meistä tekee tänään töitä, joita ei ollut vielä olemassa muutama vuosikymmen taaksepäin. Samoin tulevaisuus on meillä kaikilla hämärän peitossa. Ehkä koulutusneuvojia on vielä silloin, kun jään eläkkeelle, ehkä ei.

Arvasinko minä kaksikymmentä vuotta sitten opiskelemaan hakiessani, mihin päädyn? En taatusti. On onnea omata tutkinto, jolla voi tehdä monenlaisia tehtäviä. On hienoa, kun kaikkea ei ole säädetty aikojen alussa, vaan meillä on mahdollisuus tehdä valintoja tai ajelehtia kohti jotain uutta ja mielenkiintoista.

Muuttuvassa maailmassa koulutuksen valitseminen on haastavaa. Valitsin 20 vuotta sitten itselleni koulutuksen, jonka olisin voinut valita jo sata vuotta sitten. Minä opiskelin historiaa. Oppiaine ei välttämättä valmista suoraan ammattiin, vaan antaa monipuolisia valmiuksia tiedon hakuun, käsittelyyn ja tuottamiseen. Urapolkuni on erilainen kuin se olisi ollut 1900-luvun alussa, vaikka koulutusnimike on lähes ikiaikainen. Miten käy minun koulutukseni tulevaisuudessa? Vieläkö sillä työllistyy ja vieläkö sitä tarjotaan? Miten käy sinun koulutuksesi?

Muuttuva työelämä vaatii meiltä paljon. Nuorena koulutusta valitessa pitäisi tietää, mikä jaksaa innostaa vielä vuosien päästä. Pitäisi myös osata ennakoida, minkä alojen ammattilaisille on kysyntää. Ahdistavaa! Toisaalta nykyään koulutusmarkkinat on rakennettu joustaviksi. Mikään koulutusvaihtoehto ei katkaise reittiä eteenpäin. Aina voi kouluttautua lisää. Joskus oma koulutus taipuu moneen. Pienet lisät voivat riittää. Joskus taas lähdetään liikkeelle ihan kokonaan uudesta. Silloin, kun tarvitset kokonaan uutta, voit lähteä liikkeelle Opintopolusta. Marraskuusta 2014 alkaen opintopolusta löytyvät korkeakoulutuksen ja nuorten ammatillisen koulutuksen lisäksi ammatilliset aikuiskoulutukset. Siihen asti voit etsiä aikuiskoulutuksia aiemman blogi-kirjoituksemme vinkeillä.

Ammatinvalinnassa apuna kannattaa hyödyntää TE-palveluiden sivuilta löytyviä jäsennystehtäviä ja ammatinvalintaohjelmia. Esimerkiksi Avo-ammatinvalintaohjelma on jo klassikko. Halutessasi voit varata ajan ammatinvalinnanohjaukseen tai voit soittaa uraohjauksen psykologille ilman ajanvarausta. Ammattinetistä puolestaan löydät paljon hyvää tietoa ammateista ja niihin tarvittavista koulutuksista.

Silti Ammattinetin ammatit ovat tämän päivän ammatteja ja maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Entä, jos tulevaisuudessa ei tarvita sellunvalmistajia, vaan jokapaikanhöyliä? Sinänsä jännä ajatus, sillä niillä sadan vuoden takaisilla työmarkkinoilla kysyttiin myös jokapaikanhöyliä. Palataanko ajassa taaksepäin siinä mielessä, että enää ei tarvita sirpaleosaamista, vaan monitaitureita? Mitä muuta ne sata vuotta sitten talosta taloon kiertäneet sekatyömiehet olivatkaan? Heillä oli valmius tehdä kaikkea, mitä taloissa sillä erää tarvittiin. Työsuhteet olivat usein lyhytaikaisia vain sen hetken tarpeeseen solmittuja. Kun homma saatiin valmiiksi, siirryttiin eteenpäin. Monella alalla tämä on tämän päivän todellisuutta. 

Vinkkeinä matkalla kohti tulevaisuuden ammattiasi voit vilkaista, mitä Taloussanomat kirjoitti tulevaisuuden ammateista taannoin. Löytäisitkö sinä näistä itsellesi sopivan ammatin ja löytäisinkö minä koulutusneuvojana sinulle sopivan koulutuksen tulevaisuuden ammattiin?

Kirsti

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Tyttöjen touhuihin vai poikien puuhiin

Parivuotias poika leikkii. Hänellä on isän suuri kollegetakki päällään ja jalassa äidin korkokengät. Hän työntää nukkea rattaissa. Vielä viisivuotiaina pojat ja tytöt leikkivät yhdessä samoja leikkejä. Mikä saa tytöt myöhemmin valitsemaan helposti naisten ammatteja ja pojat miesten ammatteja?

Kyse on muustakin kuin biologiasta. Ihmisen käsitys itsestä, identiteetti, kehittyy koko elämän ajan persoonallisten ominaisuuksien kehityksen ja kokemusten vaikutuksesta vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Silläkin on vaikutusta, kuinka suhtautuu muiden odotuksiin ja vaatimuksiin, missä määrin omaksuu niitä osaksi minäkuvaa. Lapsi ja nuori etsii identiteettiään kokeilemalla erilaisia rooleja ja toimintatapoja. Sukupuoli-identiteetti ja ammatti-identiteetti ovat osa kehittyvää kokonaisuutta.  Millaisia mahdollisuuksia tytöillä ja pojilla on kokeilla erilaisia rooleja ja toimintatapoja kotona, päivähoidossa, koulussa, ammattiopinnoissa  ja työelämässä?

Ei tarvitse mennä monta vuosikymmentä taaksepäin, kun perheiden työnjako noudatti perinteistä sukupuolijakoa: naiset hoitivat lapsia ja kodin, miehet tekivät työtä kodin ulkopuolella. Tytöt kävivät tyttökoulua ja pojat poikakoulua. Naisten ei ollut soveliasta käyttää pitkiä housuja eikä pojilla voinut olla pitkää tukkaa. Usein kuultuja sanontoja olivat: ”Eiväthän pojat itke” ja ”Eihän miehen tarvitse tiskata”. Perinteiset miesten ammatit on edelleen helppo erottaa naisten ammateista: kirvesmies, putkimies, … samoin miehille työelämässä varatut asemat: esimies.

Perinteet muuttuvat hitaasti. Tulevaisuuden aikuisia kasvattavat edellisten vuosikymmenten aikuiset. Nykylapset kuulevat aiempien sukupolvien odotuksia ja vaatimuksia ja oppivat heidän asenteitaan ja käyttäytymismallejaan. Lapsiin suhtaudutaan edelleen eri tavalla vauvasta alkaen. Pikkuprinssit ja -prinsessat puetaan eri tavoin, heille annetaan erilaisia leluja ja leikkimahdollisuuksia. Heitä kannustetaan, palkitaan ja kielletään eri perustein. Hyviin oppimistuloksiin pystyvä poika on viisas ja tyttö ahkera.

Monet koulun käytännöt sopivat paremmin tytöille kuin pojille. Silti miesten eteneminen työuralla on helpompaa ja palkkataso korkeampi kuin naisten. Hoitovapaalle jää useammin nainen kuin parempipalkkainen mies. On tavallisempaa, että perhe muuttaa miehen työn kuin naisen työn perässä. Edelleen pitää paikkansa, että ”koti on naisen maailma ja maailma on miehen koti”. Vaikka naisjohtajia on enemmän kuin aiemmin, monen naisen uralla etenemistä estää edelleenkin lasikatto. Yhteiskunnallisilla käytännöillä ja poliittisilla päätöksillä on historiansa.

Muutostakin on tapahtunut.  Fyysisesti raskaat ammatit ovat muuttuneet kevyemmiksi teknologian kehityksen, automaation ja digitalisaation myötä. Mahdollisuudet opiskella ja valita ammatti ovat lisääntyneet. Naisten ja miesten roolit ovat vapaampia ja joustavampia kuin aiemmin. Tytöille ja pojille tarjotaan tietoisemmin mahdollisuuksia saada monenlaisia kokemuksia identiteettinsä rakentamiseen. Vaikka perinteinen jako naisten ja miesten töihin jatkuu, monilla aloilla on jo enemmän kuin aiemmin vähemmistösukupuolen edustajia. Mies hoitajana ja nainen rekkakuskina  ei enää hätkähdytä. On luonnollista ja hyvä valita omia vahvuuksia ja kiinnostuksia vastaava koulutus ja ammatti silloinkin, kun valinta noudattaa perinteistä sukupuolijakoa.

Sari

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

7 hyvää kysymystä, jotka työnhakija voi kysyä työhaastattelussa

Työhaastattelu menee usein työnantajan ehdoilla: työnantaja haluaa selvittää oletko sopiva heille uudeksi työntekijäksi. Hyvässä työhaastattelussa työnhakijakin saa tehdä kysymyksiä – mutta mitä ihmettä silloin pitäisi kysyä? Päällimmäisenä mielessä pyörii: saanko minä tämän työpaikan – tarjotaanko sitä minulle… Jos oikeasti olet kiinnostunut työn saamaan, haluat varmasti tietää tulevasta työstäsi enemmän. Nyt on aika kysyä siitä! Tässä seitsemän vinkkiä, joilla ehkä saa kiinni ajatuksesta:

1.       Keitä tulevat työtoverini ovat? Ovatko he olleet kauan talossa, vai vasta aloittaneet? Minkälaisessa tiimissä työskentelen? Onko joku tulevista työtovereista mukana haastattelussa?

2.       Minkälaiset taidot tässä työssä ovat olennaisia? Työpaikkailmoituksessa on varmasti jo jotain tästä, voisiko niitä kysyen saada tarkemmiksi tai ymmärrettävämmiksi? ”Kerroitte hakevanne henkilöä, jolla on kyky ja halu oppia uusia menetelmiä. Minkälaisia menetelmiä teillä jo on käytössä, ja onko jo tiedossa uusia, joihin työssä tullaan perehtymään?”.

3.       Mitä haastattelijat voivat kertoa tämän työyhteisön työilmapiiristä ja hengestä? Minkälaista työyhteisöä johto on tavoitellut henkilöstöpolitiikallaan – onko esim. yhteisiä juhlia tai avoimien ovien päiviä, johon perheenjäsenetkin kutsutaan?

4.       Sinulle tärkeä yksityiskohta: esim. mahdollisuus oman auton ilmaiseen tai edulliseen pysäköintiin työpaikan välittömässä läheisyydessä tai liukuva työaika.

5.       ÄLÄ KYSY sellaista mikä kerrotaan jo työpaikkailmoituksessa. Mieti, mitä et vielä ole saanut tietää.

6.       Jäikö jokin olennainen taitosi liian vähälle huomiolle? Olisiko työnantajalla käyttöä sellaisellekin osaamiselle? Samalla tuot esille motivaatiosi käyttää kyseistä taitoa.

7.       Miten hakuprosessi etenee? Milloin voin odottaa yhteydenottoa / soveltuvuustestejä / seuraavaa haastattelukierrosta?

Entä jos sinulla ei ole mitään kysyttävää? Ehkä silti kannattaa keksiä jotain kysyttävää, jos oikeasti haluat tuohon hakemaasi työhön. Saatat muuten vaikuttaa siltä, että työ ei sinua kiinnosta.

Satu

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Toivon, että saan sen työn!


Ajatellaan, että kirjoitan hakemusta työpaikkaan, joka vähän kiinnostaa, johon ohimennen tutustun ja johon ehkä jokseenkin olisin pätevä. Ajatellaan uudelleen.

Työnantaja ei hae puolittain motivoitunutta ja jokseenkin pätevää työntekijää. Työpaikan saanti vaatii uskoa itseen, tutustumista työnantajaan ja työpaikkaan, mahdollisesti koulutuksen päivittämistä. Työnhakeminen on työn tekemistä. Mukavuusalueella on mukavaa, ei muuta.

Toivomalla saavani sen työn alan uskoa itseeni. Teen myös enemmän töitä saadakseni haluamani. Herättääkseni motivaation minun on tehtävä taustatyötä. Mihin oikeastaan olen hakemassa? On mietittävä vahvuuksiaan ja sitä, miten ne kohtaavat työn asettamat vaatimukset. Mieleeni tulee parin vuoden takainen Reikä seinässä -ohjelma, jossa kilpailijat joutuivat käyttämään luovaa ajattelua ja taivuttamaan itseään jos jonkinlaiseen asentoon päästäkseen läpi lähestyvän seinän aukosta. Ehkä työnhakemista voisi ajatella juuri tällaisena palansovittamistehtävänä. On mietittävä, mitä annettavaa minulla on tälle työpaikalle. Sopiva työpaikka ei välttämättä tule vain vastaan, sitä on tavoiteltava. Sitä on usein etsittävä myös avoimilla hakemuksilla ja suorilla yhteydenotoilla työnantajiin, joiden töihin haluaa päästä. Määrittämällä itsensä, osaamisensa ja kiinnostuksensa suhteessa työpaikkaan välttyy pään lyömiseltä seinään.

Jos työnhaku ei tuota toivottua tulosta, voi olla hyvä tarkistaa ja kehittää työnhakutaitojaan. Asettaessaan itsensä epämukavuusalueelle joutuu myös kohtamaan epämiellyttäviä tunteita. Pettymys siitä, ettei tulekaan valituksi, voi olla suuri. Tällaisessa tilanteessa kannattaa pyytää palautetta työhaastattelusta. Tai jos haku tyssäsi ennen haastatteluvaihetta, voi olla hyvä miettiä, voisiko hakemusta tai ansioluetteloa muokata selkeämpään tai toimivampaan suuntaan. Joskus vain käy niin, että työnantajan hakema puuttuva palanen ei vastaa itseä. Vahvuudet eivät pääsisi tässä työssä oikeuksiinsa. Onkin hyvä tarkastella pitkin matkaa millaiselle työlle, työpaikalle ja työnantajalle olisi eniten annettavaa ja tarvittaessa muuttaa suuntaa.

Toivo työpaikan saamisesta mahdollistaa itseensä uskomisen silloin, kun uskoa omaan osaamiseen juuri tarvitaan. Ajattelisin, että toivo vie puolitiehen. Loppumatka on tehtävä töitä.

Toivon että saan sen työn… – Voisi vaikka toimia!

Hannele

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Mitä jos ammatit yhä periytyisivät vanhemmalta lapselle?


Ammatin ja koulutusalan valinta on monelle nuorelle iso kysymysmerkki. Oliko menneisyydessä helpompaa? Suutarin pojasta tuli suutari, ja hän sai oppipoikana tutustua ammatin alkeisiin. Sitten kisällinä hioa taitojaan ja vihdoin, pojastakin tuli mestari, joka saattoi jakaa osaamista eteenpäin. Valinnan vapautta oli ehkä vähemmän, mutta eipä ainakaan ollut tarvetta miettiä päätään puhki ammatinvalinnan kanssa. Nykyisessä koulutusjärjestelmässä oppisopimuskoulutus muistuttaa eniten tätä perinteistä koulutustapaa.
Mikä sinusta olisi tullut, jos ammatit periytyisivät nykyäänkin äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle (tai äidiltä pojalle ja isältä tyttärelle)? Olisikohan ratkaisu ollut hyvä ja mielekäs? Entä jos vanhemmillakaan ei ole ollut töitä – periytyykö työttömyys niin kuin tutkijat väittävät? Alan valinta on kuitenkin jokaisen omissa käsissä.

Ammatit eivät enää periydy suoraan, mutta vanhempien ammatilla on vaikutusta. Aina säännöllisessä päivätyössä olleiden vanhempien lapset ovat saaneet mallin perhe-elämästä, jossa arkipäivät työskennellään, ja illat sekä viikonloput ollaan yhdessä vapaalla. Vuorotyötä tehneiden lapset näkevät, että vanhemmat voivat olla vapaalla ja töissä erilaisessa rytmissä.
Arvio siitä, onko edellisen sukupolven työ vaikuttanut kiinnostavalta ja tavoiteltavalta, näyttää vaikuttavan suuresti valintoihin.

”En ainakaan halua kokea samaa kuin äitini raskaassa työssään!”
”Minun äidilleni työ näytti olevan tärkeää, ja hän kävi mielellään töissä, vaikkei se varmaan pelkkää ruusuilla tanssimista ollutkaan.”

 ”Isä ehdotti, että minäkin kouluttautuisin samalle alalle kuin hän.”
Jos haikailet takaisin mennyttä aikaa, mikäpä estää nytkin seuraamasta vanhempien jalanjälkiä? Tai isovanhempien, kummien tai serkkujen viitoittamaa tietä! 

Satu


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kun työ uuvuttaa

Miten usein kuulenkaan asiakkaideni kertovan, että he uupuvat työssään. Jatkuva stressi ja kiire väsyttävät. Muutokset huolestuttavat ja aiheuttavat epätietoisuutta. Työn jatkuminenkin on epävarmaa. Oravanpyörää on vaikea jarruttaa tai pysäyttää. Mitä vaihtoehtoja tilanteen helpottamiseksi oikein on?

1. Tuumaustauot

Tilanteen tunnistaminen ajoissa on jo puoli ratkaisua. Silloin voi pysähtyä, jäsentää tilannetta ja harkita ratkaisuja. Oman työn suunnittelua auttaa, kun erottaa, mitkä tehtävät ovat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä, mitkä ovat kiireisiä ja mitkä vähemmän kiireisiä. Silloin voi valita, mitä tekee ensin, mitä seuraavaksi, mitä myöhemmin. Töiden aikatauluttaminen ja kalenterointi helpottaa töistä selviytymistä. Työn hallinnan tunne vahvistuu, kun huomaa ja muistaa, ettei kaikkea tarvitse tehdä ja ajatella samaan aikaan.

2. Työkaverien kanssa juttelu

Joskus työkaveritkin voivat auttaa. Heiltä saa näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten he ovat selviytyneet vastaavista haasteista. Töitä voidaan myös jakaa uudella tavalla. On mahdollista pyytää apua tai tarjoutua auttamaan, kun toisella on kiire, liikaa töitä tai dead line lähellä.

3. Esimiehen apu

Jos työaika ei riitä töiden tekoon, kannattaa tilanteesta keskustella esimiehen kanssa. Ratkaisun löytymistä helpottaa, jos ammattilainen itse miettii ja ehdottaa tarvittavia muutoksia tehtäviin ja työnjakoon. Voi myös pyytää täydennyskoulutusta, jolla helpottaa työn tekemistä. Joskus onnistuu vaihto toisiin tehtäviinkin.

4. Työterveyshuollon tuki

Pitkään jatkunut stressi ja uupumus edellyttävät toipumisaikaa. Työterveyshoitaja ja –lääkäri auttavat tilanteen tunnistamisessa ja hoidon järjestämisessä sekä työtilanteeseen tarvittavien muutosten neuvottelemisessa esimiehen tai työnantajan kanssa. Työterveyspsykologi tukee toipumisessa, henkisen kuormituksen vähentämisessä sekä ajan- ja työnhallinnan keinojen löytämisessä. Usein tarvitaan sairauslomaa.

5. Kotiväen näkemykset

Uupumus heijastuu vapaa-aikaan ja vaikuttaa jaksamiseen kotonakin. Tilanteesta juttelu kotona auttaa kotiväkeä ymmärtämään ja tukemaan uupunutta. Joskus huolet kasaantuvat ja elämäntilanteen muut haasteet lisäävät uupumusta. Niihin voi etsiä ratkaisuja yhdessä kotiväen kanssa. Ammattiapuakin on saatavilla ja hyödyllistä käyttää. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin.

6. Työpaikan vaihtaminen

Jos muutosmahdollisuuksia ei nykytyöpaikalla löydy tai voi toteuttaa, voi työpaikan vaihtaminen auttaa. Edellytyksenä on, että voi varmistua työnkuvan sopivuudesta ja työmäärän kohtuullisuudesta.

7. Ammatin vaihtaminen

Eri ammateissa haasteet ja kuormitustekijät ovat erilaisia. Siksi joskus kannattaa harkita alan tai ammatin vaihtamista. Kukaan ei sovellu mihin tahansa työhön ja kaikkiin ammatteihin, vaan ihmiset jaksavat, viihtyvät ja onnistuvat parhaiten itselleen sopivissa tehtävissä. Kannattaa ottaa huomioon omat toiveet, tarpeet ja elämäntilanne työssäkin.

Sari

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Valitse ala päällä!

Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt kampanjan, jossa kehotetaan ennakkoluulottomaan ammatinvalintaan – kampanjasivusto löytyy osoitteesta www.alapaalla.fi . Mihin tällaista kampanjaa tarvitaan – mitä pahaa siinä on jos pojat suuntautuvatkin autoalalle tai tytöt hoitoalalle? Ei kerrassaan mitään. Mutta jos tämä suuntautuminen tapahtuu sillä ajatuksella, että suljen muut vaihtoehdot pois koska olen tyttö/poika, ei se ole kenenkään etu.

Suomessa näin tunnutaan kuitenkin edelleen tehtävän valitettavan yleisesti – siksi tämä kampanja.  Kun on muka ne ”miesten työt” ja ”naisten työt” ja tällä asenteella etsitään sitten niitä itselle sopivia vaihtoehtoja. Tämä on siinä mielessä surullista,  että oma kiinnostus ja lahjakkuus uhrataan jollekin sattumanvaraisesti muodostuneelle aikansaeläneelle sopivuuskäsitykselle. Ei siitä nyt niin hirveän kauan ole, kun autoilevaa naista katsottiin kieroon tai  kun leikkipuistoissa ei paljon miehiä lastensa kanssa näkynyt. Nyt alkaa olla korkea aika tuulettaa käsityksiä työelämässäkin. Ei ole noloa tehdä ei-perinteisiä ammatinvalintaratkaisuja (eikä perinteisiäkään), noloa on sen sijaan jättää omat potentiaalinsa hyödyntämättä tai tukahduttaa todelliset kiinnostuksensa.  Vähemmistöön lukeutuvasta sukupuolesta voi olla työpaikansaannissa jopa etua!

 Miten sitten välttää stereotypian karikot? Kun suunnistaa luulon sijaan tosiasioiden mukaan - niin itsensä kuin mahdollisuuksiensakin suhteen-  ja tutkii vaihtoehtoja avoimin mielin, ei stereotypialle jää tilaa.
 
Harry

Kirjoittaja vastaa osaltaan ohjausasioista Työ- ja elinkeinoministeriössä

 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

En saa sitä työtä kuitenkaan!

Vaarallinen lause. Yksinkertaisuudestaan huolimatta se vesittää yrityksen hakea töitä. Joko se estää kirjoittamasta hakemusta tai asenne paistaa siitä läpi. Yhdestä näkökulmasta tarkasteltuna ajatus on perusteltu – epäonnistumisen tunnetta ei tarvitse kokea.

Olen loistava selittämään itselleni, miksi en tee jotain tai miksi teen jonkin asian juuri tietyllä tavalla. Selittelemällä asioita rauhoitan itseäni. On helpompi uskoa epäonnistuvansa, koska niin käy kuitenkin, kuin uskoa onnistuvansa. – Ja jälleen olen lähes huomaamatta luonut itselleni takaportin. Takaportin avulla en menetä kasvojani. Toisaalta en myöskään pääse ylittämään itseäni. En koskaan yritä täysillä. Elämä muuttuu tasapaksuksi, turvalliseksi.

Elämä mukavuusalueella on helppoa. Vaikkei tilanne olisi aina ihanteellinen, se on ennakoitavissa. Tämä pätee niin työnhakuun, opiskeluun kuin vaikka harrastuksiin. Mukavuusalueella liikutaan samaan tapaan kuin koira liikkuu lieassa. Tässä tapauksessa lieka on näkymätön ja hallinnoimme sitä itse. Liikkumatilaa on rajallisesti. Kehittyminen vaatisi astumista mukavuusalueen ulkopuolelle. Alueen ulkopuolelle astuminen taas vaatii epävarmuuden sietämistä, kykyä irrottautua lieasta hetkellisesti. Psyykkisten resurssien vaa’assa mukavuusalue vaikuttaa tiettyyn rajaan asti taloudellisemmalta vaihtoehdolta kuin sen ulkopuolelle astuminen. On mietittävä mitä elämältään haluaa ja mitä se vaatii. Mitkä seikat ovat tavoittelemisen arvoisia ja onko niiden aika nyt vai vasta joskus myöhemmin.

En saa sitä työtä kuitenkaan!” on mukavuusalueen ajatuksia. Ajatus saattaa tuntua oikealta mutta se ei tarkoita, että se vastaisi todellisuutta. Ajatuksissa mahdottomastakin tulee mahdollista – jos vain uskaltaa ajatella. Ajatuksen miettiminen ei tarkoita, että se pitäisi toteuttaa. Ajatuksen voi myös hylätä tai käyttää siitä vain osan, kehittää eteenpäin. Ehkä negatiivista ennakoimista hedelmällisempää olisi ajatella: ”Toivon, että saan sen työn!”.

Hannele

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Osaatko kehua itseäsi?

Kysyn toisinaan asiakkailtani, osaavatko he kehua itseään luontevasti. Toistaiseksi kaikki ovat sanoneet, että aika kiusalliselta se tuntuu. Mieluummin joku toinen saisi kertoa hyvistä puolistani, ja sittenkin korvia kuumottaisi jos olisi kuulemassa.

Työnantaja ei tunne sinua, mutta hän arvelee sinun tuntevan omat vahvuutesi, ja toivoo että kerrot niistä jo työpaikkahakemuksessasi. Muuten tie ei ehkä avaudu haastatteluun, jossa saisit mahdollisuuden esitellä tarkemmin miksi juuri sinut kannattaisi palkata.

Ehkä suomalaiset ovat vaatimattomia tai pelkäävät vaikuttavansa ylimielisiltä. Kolmas vaihtoehto on, että henkilökohtaiset vahvuudet eivät tunnu miltään erityistaidoilta tai lahjoilta. Se, mikä itseltä sujuu helposti, sen olettaa kaikkien muidenkin hallitsevan. ”Oikeita taitoja” tuntuvat olevan ne, mitä itseltä puuttuu: vaikka olisi tarkka lukujen kanssa ja hyvä laskemaan, arvostaa enemmän luontevaa puhetaitoa. Puheviestinnän virtuoosi taas vertaa itseään niihin, joille matematiikka on helppoa.
Toiset asettavat riman liiankin korkealle: jos en ole kaupunkini tai maani parhaimmistoa jossain asiassa, siitä on turha mainita työhakemuksessa. Tulee vain turhia suorituspaineita, jos menee väittämään hallitsevansa jonkin asian. Eihän osaaminen olekaan mustavalkoista: joko en tiedä mitään tai osaan kaiken läpikotaisin. Asioita voi ilmaista harmaasävyilläkin:
  • Olen kiinnostunut luomuruoasta,
  • Harrastan vanhojen autojen entisöintiä,
  • Opintoihini sisältyi kansainvälisen kaupan sivuainekokonaisuus,
  • Minulla on seitsemän vuoden kokemus aulaemännän tehtävistä, 
  • Toimin oman alani valtakunnallisena erityisasiantuntijana.
Täytyy ottaa huomioon mihin tehtävään hakee: jos hakee IT-alan asiantuntijatehtäviä, tavallisten toimisto-ohjelmien hallinta on liiaksi perustaitoja tai sivussa siitä mitä odotetaan. Jos tehtävän pääsisältö taas on jotain muuta, vaikkapa myyntityötä, on aivan paikallaan mainita että osaa käyttää tavallisimpia toimisto-ohjelmia, ja on käyttänyt edellisissä työssä jotain erikoisempiakin ohjelmia.   
Kukapa kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse!

Satu

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Tilasto vai toive


Säännöllisin väliajoin julkaistaan arvioita ja ennusteita eri alojen ja ammattien työvoiman tarpeista. Niiden mukaan tällä hetkellä ja lähimmän puolen vuoden aikana on eniten pulaa terveydenhuollon ammattilaisista, myyntiedustajista ja puhelinmyyjistä sekä kirjanpitäjistä ja palkanlaskijoista (TEM). Kahden kymmenen vuoden kuluessa taloushallinnon ammattilaisten, puhelinmyyjien ja monen muun alan ammattilaisten tarpeen ennustetaan vähenevän automatisoitumisen vuoksi. Terveydenhuollon ammattilaisten tarpeen ennustetaan jatkuvan ja eri alojen erityisasiantuntijoiden, opettajien ja johtajien tarpeen kasvavan (Etla).  Työllistymisnäkymät ovat monelle tärkeä peruste alan ja ammatin valinnassa.

Entä  jos ei halua tai pääse hoitajaksi tai lääkäriksi, opettajaksi tai johtajaksi tai muuhun työvoimapula-ammattiin?

Työllistymismahdollisuudet riippuvat myös siitä, millä alalla viihtyy. Kiinnostus, innostus ja motivaatio auttavat oppimaan ja suoriutumaan hyvin. Ne auttavat jo hakuvaiheessa saamaan mieleisen opiskelu- tai työpaikan. Siksi kannattaa kysyä itseltään, mitä oikeasti haluaa opiskella ja tehdä työnä.  Jos kaikki olisi mahdollista, mitä valitsisi, mikä olisi toiveratkaisu. On usein mahdollista löytää vaihtoehtoja ja päästä etenemään toiveen suunnassa, vaikka kiertotietä ja vaikka lähialalle tai -ammattiin, ellei suorinta reittiä täsmälleen mieleisimpään.

Opiskelu- ja työpaikan saantiin vaikuttaa myös, millä alalla omat vahvuudet tulevat parhaiten hyödyksi. Opinnoissa ja työssä vahvuudet kehittyvät ja taidot lisääntyvät entisestään. On työlästä ja turhauttavaa opiskella tai tehdä työnä sellaista, mikä ei vastaa omia vahvuuksia ja missä ei voi hyödyntää ja kehittää parhaita kykyjä ja taitoja.  Oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen lisää mahdollisuuksia tulla valituksi mieleiseen opiskelu- tai työpaikkaan.

Eri ihmiset viihtyvät ja onnistuvat erilaisissa työrooleissa. Monen on jo nuorena helppo sanoa, haluaako käytännön ammattilaiseksi, asiakaspalvelijaksi, asiantuntijaksi, esimieheksi, yrittäjäksi, opettajaksi... Työ- ja elämänkokemus, lisääntynyt itsetuntemus ja osaaminen sekä täsmentyneet elämänarvot voivat muuttaa toiveita vanhempana ja kannustavat vaihtamaan mieleisempään ja itselle sopivampaan työrooliin.

Tilastot eivät ratkaise yksilön soveltuvuutta, opinnoissa ja työssä viihtymistä ja suoriutumista, opiskelemaan ja töihin pääsemistä. Kannattaa uskoa itseensä ja valita oma tiensä. Valintaa helpottaa, että monille sopii ja monia kiinnostaa riittävästi useampikin ammatti.
 

Täältä tilastotietoa: http://www.foreammatti.fi/ ja oman alueesi ammattibarometrit.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Onko vaarallista olla erottamatta työtä ja vapaa-aikaa?

Työhyvinvoinnin ja jaksamisen asiantuntijat pitävät tärkeänä sitä, että työllä ja vapaa-ajalla olisi selvä ero. Älypuhelimien yleistyttyä suuntaus taitaa olla päinvastaiseen suuntaan: yhä useampi on aina tavoitettavissa. Vähintäänkin sähköpostit täytyy tarkistaa. Liittyykö tähän todellisia riskejä, vai onko huoli liioiteltua?
Helteisellä rannalla mieli lepää - tai karkaa työasioihin?

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen kertoo Työelämä2020 –blogissa, että hänen kohdallaan elämänhallinnan avain on nimenomaan työn ja vapaa-ajan tarkka erottelu. Tällä hän pyrkii pitämään huolta terveydestään ja työkykyisyydestään. Ajatus perustuu siihen, että kun työ pysyy jossain rajoissa, se on hallittavaa, ja siitä saa voimia muuhun elämään. Kuulostaa hyvältä, että työstä voi saada voimia, eikä vain lisää kuormaa niskaansa! Vastaavasti vapaa-ajalta voi sitten saada voimia töihin tai opiskeluun.

Entä jos työ onkin ihmisen mieluisin asia, jonka pariin hänen ajatuksensa vastustamatta hakeutuvat, koska asia kiinnostaa niin paljon tai on niin palkitsevaa? Pitäisikö tällaisenkin henkilön vastustaa kiusausta ja viettää vapaa-aikaa vaikka väkisin, ihan omaa hyvinvointiaan varten? Arvelen, ettei väkisin vietetty vapaa-aika tuottaisi hyvinvointia. Jos oman elämän hallinnan tunne on tärkeää hyvinvoinnille, pitää voida myös valita ajankäyttönsä. Kun haluan miettiä työasioita illalla kotisohvalla, voin miettiä niitä tuntematta syyllisyyttä, ja kun haluan vain levätä, teen sen yhtä täydellä sydämellä kuin työnikin.

Todellisessa elämässä tämä ei ole ihan näin yksinkertaista. Perheenjäsenillä on sanansa sanottavana myös työstään hullaantuneen ajankäytöstä. Vapaa-aika ei ole vain riippumatossa loikoilua, vaan kotitöitä, kaupassa käyntiä, perheen yhteistä aikaa, harrastamista ja harrastuksiin viemistä. Naiset kertovat minulle usein, että kotona heitä odottaa se raskaampi työpäivä – töissä on sentään tauot. Kotona heiltä on aina joku vaatimassa jotain, tai omat siisteyden ja kodinhuollon standardit ovat niin tiukat, ettei niistä voi livetä.
Työttömällä on sitten varmaan onnen päivät, kun voi valita itse mitä tekee ja milloin? Tämä lienee yksi työssäkäyvän pahimmista harhaluuloista. Keskusteltuani satojen työttömien kanssa, voin kertoa, että useimmat eivät pysty nauttimaan vapaa-ajastaan samalla tavalla kuin työssäkäyvät lomistaan ja viikonlopuistaan. Huoli työpaikan saamisesta painaa mielessä, ja työttömyyden pitkittyessä usein taloustilannekin kiristyy. Niitä töitäkin pitäisi etsiä ja hakea, mutta mistä? Monet kertovat, että aina tuntuu siltä, että pitäisi tehdä enemmän. Koskaan ei ole tehnyt tarpeeksi – ennen kuin saa työpaikan. Ei ole sitä vapaa-aikaa, ainakaan hyvällä omallatunnolla. Päivät kuluvat toistensa kaltaisina. Jokainen tulokseton työpaikkahakemus tuntuu torjunnalta – en kelvannut tuonnekaan. Silti pitäisi jaksaa olla toiveikas ja innostunut, valmis astumaan töihin milloin hyvänsä, järjestää ripeästi lasten hoitopaikat, selvittää kulkuyhteydet töihin…
 
Olen kohdannut monta työtöntä, jotka ovat lähellä uupumusta. Hetkinen – onko tässä kyse juuri työn ja vapaa-ajan erottamisesta? Työn hakeminen on kokopäivätyötä näinä aikoina, kun työmarkkinoilla on paljon hyviä hakijoita etsimässä itselleen työpaikkaa. Jos tunnet uupuvasi, kokeile tehdä työnhausta päivätyösi kunnes löydät uuden työn. Sovi työajat, kahvitauot, lounastauot ja loma-ajat itsesi kanssa. Tee työnhakua täydellä sydämellä työajan verran, ja sitten siirry vapaalle. Vapaa-ajalla ei tarvitse miettiä ja murehtia työnhakuasioita ja työttömyyttä. Silloin hoidetaan kotityöt, ollaan perheen kanssa, tavataan ystäviä, harrastetaan tai ollaan ihan tekemättä mitään. Juuri niin kuin valitset.

-Satu-

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ammatinvalintaratkaisuja ei kannata tehdä kiireessä vaan harkiten


Kiire on suhteellinen käsite. Jollakin on aina kiire, toisella ei koskaan. Aikaa meillä kaikilla on kuitenkin ihan saman verran. Kiirettään mainostaessa moni tuntee olevansa tärkeä. Nykymaailma kannustaa kiireiseen elämäntapaan ja on jopa tuotteita, jotka on tehty kiirettä varten. On pikakahvia, pikamakaronia, take away -ruokaa, jopa pikatreffejä! Jatkuva saavutettavuus älypuhelinten, internetin, sähköpostin ja sosiaalisen median maailmassa lisää entisestään kiireen tuntua.

Joskus ihmisillä tuntuu olevan kiire myös ammatinvalintatilanteessa: pitäisi löytää ratkaisu heti tältä istumalta. Tähän liittyvä kiireen tunne on tietenkin luonnollista hakuaikojen päättyessä ja työttömäksi jäädessä. Usein kuitenkin ammatinvalinta on iso muutostilanne, joka vaatii aikaa ja kypsyttelyä eikä ratkaisu synny hetkessä. Rauhallisemmin ja harkiten tehty päätös kantaa pidemmälle. Paniikkiratkaisut voivat myöhemmin kaduttaa. On hyvä ottaa oma aikansa pohdinnalle. Toinen tarvitsee aikaa enemmän, toinen tekee ratkaisunsa nopeammin.

Kiireessä on kääntöpuoli: ihminen ei pysty keskittymään tähän hetkeen, jos vain miettii seuraavaa asiaa tai murehtii menneitä. Ammatinvalinnassa toki mennyttä ja tulevaa on hyvä miettiä, mutta myös siinä irrottautuminen juuri tähän hetkeen merkitsee paljon: mitä juuri minä haluan ja tarvitsen, mitkä asiat ovat minulle elämässä tärkeitä. Jos kiireen tuntu vaivaa missä tahansa ratkaisua vaativassa tilanteessa, on hyvä keskittää ajatuksensa yhteen asiaan kerrallaan. Jos tunnet, että ratkaisu on tehtävä heti tai joku sellaista sinulta odottaa: istu hetkeksi alas ja hengitä syvään. Läsnäolo juuri tässä hetkessä auttaa rauhoittumaan ja kokoamaan ajatuksia. Hetkeen pysähtymisen ja itsensä kuuntelun kautta voi helpommin löytää pidemmälle kantavat ratkaisut  – myös ammatinvalintatilanteessa.
Johanna

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Mukava tapa kuulla kiitos ei

Miten erilaisia ovatkaan työhaastattelutilanteet! Kysymykset ovat osapuilleen samoja, mutta jos vertaa sitä kaikkea mitä työhaastatteluissa tapahtuu, ne ovat ainutlaatuisia kohtaamisia. Jälkikäteen tulee mietittyä mitä tuli sanottua ja mitähän haastattelijat mahtoivat ajatella minusta. Sai myös hieman kurkistaa uuteen organisaatioon: ketä siellä työskentelee ja mitä siellä tehdään.

Työnhaku on eräänlaista työtä, jota oppii tekemällä. Haastattelu ei ole mikä tahansa tilaisuus, vaan siinä tehdään molemmin puolin arvioita, kerätään tietoa. Hakijan roolissa tilanne tarkoittaa sitä, että haetaan jäsenyyttä uuteen yhteisöön jossa omalla työpanoksella on hinta. Puheenvuoro on hakijalla ja hän luo ympärilleen näköisensä ilmapiirin vastauksillaan. Se tuleeko työpaikkaan valituksi vai ei, luo monia ajatuksia: toiveita, pettymystä, luopumista ja kuulostelua sen suhteen hyväksytäänkö minut. Joskus voi olla myös helpotus, että haastattelussa ilmenikin että tämä työpaikka ei olisi sopiva minulle.

Kun muistelen tilanteita, joissa itse olen aiemmin ollut hakijana, tärkeimpinä ja myönteisimpinä ovat jääneet mieleen tilanteet, jossa haastattelija on kiinnostuneisuutensa lisäksi myös antanut jonkun osuvan myönteisen palautteen. Sen ei ole tarvinnut olla iso tai kovin merkityksellinen hakemani työtehtävän kannalta. Haastattelun ei ole tarvinnut johtaa työpaikan saamiseen.  Myönteinen palaute on antanut uskoa oman paikan löytämiseen työtehtävissä. Toisen antama huomio on tärkeää. Mutta vaikka näitä kultaisia sanoja ei kuulisikaan, voimme onneksi muodostaa omat hopeiset sanoituksemme tapahtuneelle ja mikä siinä sujui hyvin. 
Heli

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Haluan luovaan työhön! Osa I

Ei ole ollut yksi eikä kaksi asiakasta, jolta olen kuullut toteamuksen ”Haluan luovaan työhön!”.  Moni miettii omaa luovuuttaan ja jo etukäteen sulkee itseltään ovia ajattelemalla, ettei omaa esimerkiksi mielikuvitusta.  Ilman, että tästä on mitään todisteita.  Luovuudella voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita. Luovuus sisältää monenlaisia arvovarauksia. Usein luovuus määritellään mahdollisuudeksi kehitellä uusia asioita tai ideoita.

 Jokaiseen ammattiin voi liittyä luovuutta – esimerkiksi itse olen aina ihaillut kokkien taitoa loihtia upeita makuelämyksiä.  Luovuutta kysytään ihmiskeskeisessä työssä, sillä jokainen ihminen on erilainen. Ihmisten kohtaaminen hoitajana tai myyntityössä vaatii yksilöllistä lähestymistä. Luovuutta tarvitaan tekniikan alalla. Insinöörit ovat kehitelleet vaikka minkälaisia asioita ja kojeita.  On sanottu, että idea kännykkään tuli mustavalkotelkkarin aikaisesta agenttisarjasta Maxwell Smart.   Mutta kuka sarjan tekijöistä keksi sen, että tämä hassu agentti soitteli kenkäpuhelimella?

Ensimmäistä ammattia valitessa luovina pidettyihin taide- ja kulttuurialan ammatteihin (www.ammattinetti.fi) voi tulla rimakauhu.  Luuleminen ei ole tietämistä – kannattaa ottaa selvää haaveilemansa ammatin koulutusväylistä ja valintakriteereistä   (www.opintopolku.fi )  . Vaikka valittujen määrä suhteessa hakijoihin näyttäisi mahdottoman pieneltä, vasta valintatilaisuuden jälkeen tiedetään, millaisia ehdokkaita oli tarjolla ja ketkä saivat opiskelupaikan. Rima kannattaa asettaa itselleen sopivan haasteelliseen korkeuteen; ei liian alas muttei myöskään liian ylös.

Koulutukseen valitaan soveltuvuuskokeella taide- ja kulttuurialan pyrkijäjoukosta ne, joista nähdään häivähdys osaamisesta ja intohimosta. Ystäväni poika pääsi ensi syksynä alkavaan näyttelijäkoulutukseen.  Yo-juhlissaan poika kertoi innostuneena valintakokeesta, jossa oli viisi vaihetta.  Kuulosti siltä, että opiskelupaikan saivat ne, jotka eniten uskalsivat olla valintatilaisuudessa kaikin tavoin läsnä ja avoimia omille tunteilleen, kuitenkin pystyen keskittymään tehtävänantoihin.

 Taiteilijaksikaan ei yleensä tulla yhdessä yössä vaan vaiheittain, opiskelemalla ja harjoittelemalla.  Harjoitus tekee mestarin. Vaikka olisit miten hyvä soittaja teknisesti, ei sinusta voi tulla loistavaa konserttiviulistia, ellet tunne intohimoa esiintymiseen. Taiteilijat itse sanovat, että keskinkertaisuus on taiteen vihollinen. Vaatii hyvää itsetuntoa jatkaa harjoittelua kunnes tietää, mille tasolle voi yltää.

Omien arvojen mukainen elämä ei välttämättä ole yleisten normien ja sääntöjen mukaista elämää. Onnellinen elämä ei ole toisten toiveiden ja ihanteiden mukaisesti elämistä.  Onnellinen elämä on omien arvojen mukaista, itse valittua elämää. Kun on tehnyt valintansa, päätökseen on hyvä sitoutua.  Kun valitset taidealan, joudut pohtimaan muitakin elämän valintojasi suhteessa tähän. Ihmisen elämän valintoihin kuuluu mm. perheen perustaminen.  Balettitanssijan ura vaatii onnistuakseen erilaisia valintoja kuin esimerkiksi opettajan ammatti.

Katsoin YouTubesta edesmenneen Steve Jobsin puheen valmistuneille yliopisto-opiskelijoille. Puhe oli jo vuodelta 2005, mutta se oli hyvä.  Jobsin puhe sisälsi kolme kertomusta, hänen omasta elämästään. Jokainen päättyi kannustukseen. Ensimmäinen kannustus oli: ” Elä omaa elämääsi, älä toisten elämää, tule siksi, miksi ikinä haluatkin tulla!” Toinen  :” Jatka etsimistä, älä asetu!” ja kolmas:” Stay hungry, stay foolish!”  ,”pysy nälkäisenä, pysy hupsuna!”.

”Unelmat ovat tulevaisuuden muovaajina vailla vertaa.” Victor Hugo

Elise
Kuvalähde: df028 / Shutterstock.com