keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Hyvän työpäivän resepti

Tarvitaan:
  • hyvin tai kohtalaisesti nukuttu yö
  • hippusellinen mahdollisuutta vaikuttaa työpäivän rytmiin
  • kykyä nähdä asioista niiden hyviä puolia
  • halua saada hyvä työpäivä (vaatii esivalmistelua hyvän työpäivän määrittelystä)
Anna itsesi levätä riittävästi ennen työaamuun heräämistä. Tavallisesti suositellaan noin kahdeksan tunnin lepoa, mutta kokemus kertoo, mikä itsellesi on riittävä lepoaika. Herättele itsesi rauhassa jäsen kerrallaan ennen sängystä nousemista. Vähitellen heräilemällä nouseminen ei tunnu niin ylitsepääsemättömältä. Tee aamutoimet ja nauti ravitseva aamupala. Tässä työvaiheessa ei kannata oikaista. Aamupalan korvaaminen esimerkiksi pelkällä kahvikupillisella saattaa kostautua päivän aikana heikkona energiatilana.  Jos haluat maustaa aamuasi liikunnalla, tee niin ennen aamupalaa. Vietä joogahetki tai käy vaikka lyhyellä kävelyllä. Pieni lisämauste totuttuihin rutiineihin ei muuta työaamua muuksi mutta saattaa antaa lisäpotkua päivään.
 
Lähde töihin. Työmatkalla mieti, mistä olet tänään kiitollinen. Mieti vähintään kolme asiaa. Niiden ei tarvitse olla suuria. Jos kuljet töihin jalan tai pyörällä, saattaisit olla kiitollinen jo siitä, ettei sada. Jos sataa, älä lannistu. Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Sade auttaa puhdistamaan ilmaa ja se saa kasvit kukoistamaan.
 
Tee töihin saavuttuasi lista asioista, jotka haluat tai jotka sinun pitää sen päivän aikana hoitaa. Jos teet työtä tietokoneella, tarkista sähköpostisi vasta tämän jälkeen. Käytä aamun tehokkaat työtunnit hyödyksi ja keskity olennaiseen. Keskity vain yhteen asiaan kerrallaan.
 
Pidä huolta tauoista. Taukojen aikana pääset irtautumaan työstä, mutta et niin pitkäksi aikaa, että unohtaisit mitä olit tekemässä. Kun lounastauko koittaa, käy ulkona raikkaassa ilmassa haukkaamassa happea. Syö lounaasi rauhassa nauttien ja pyri ajattelemaan omia asioitasi erotuksena työasioista. Vietä tauot mahdollisuuksien mukaan hyvien työkavereiden kanssa jutustellen.
 
Jos teet työtäsi istuen, huolehdi riittävästä jaloittelusta ja venyttelystä. Yritä vaihtaa työasentoasi välillä, mikäli vain mahdollista.
 
Jos tuntuu, että työ hallitsee sinua etkä sinä työtä, keskustele esimiehesi kanssa. Yhtälailla kuin edes hyvin kohotetun kahdenkymmenen pullan taikinasta ei riitä häävinkokoista vehnästä viidellekymmenelle, et sinäkään pysty venymään rajojasi enempää.
 
Kun lähdet töistä, irrota myös mielesi työasioista. Työasioiden hautominen ajatuksissa voi heikentää palautumistasi työstä. Jos olisit taikinajuuri ja sinut käytettäisiin loppuun, mistä niitä leipiä enää leivottaisiin.
 
Millainen on sinun reseptisi hyvään työpäivään?
 
Hannele

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Mitä ammatinvalintapsykologilla tapahtuu?

Googlaillessani osuin useammallekin keskustelupalstalle, jossa pohdittiin mitä ammatinvalintapsykologin luona oikein tehdään, ja mitä hyötyä käynnistä voisi olla. Kerron nyt miltä tämä ammatinvalinnan ja uraohjauksen psykologin näkökulmasta vaikuttaa.
Aluksi asiakkaan kanssa sovitaan käyntien tavoitteesta. Usein tavoite on toteuttamiskelpoisen urasuunnitelman laatiminen, mutta se voi olla myös itsetuntemuksen lisääminen tai keinojen etsiminen valmiin urasuunnitelman toteuttamiseksi. Läheskään kaikki eivät alussa vielä tiedä, miksi he oikeastaan tulivat ohjaukseen, mutta he tietävät kyllä, että työhön ja koulutukseen liittyvät asiat ovat nyt jollakin tapaa solmussa eikä tilanteesta oikein tahdo päästä eteenpäin. Asiakas itse päättää mikä hänestä on mielekäs tavoite, ja psykologi auttaa löytämään sellaisen tavoitteen, johon ammatinvalinnanohjauksessa voidaan löytää keinot.
Työ- ja elinkeinotoimiston eli TE-toimiston asiakasrekisterissä voi olla tietoja asiakkaan koulutuksesta ja työkokemuksesta. Minä kuulen mielelläni suoraan asiakkaalta, minkälainen hänen tilanteensa on.  Hän itse tuntee parhaiten tilanteensa ja toiveensa! Oman elämäntilanteen kertominen toiselle on jo keino selventää asioita itselle: jo tässä vaiheessa moni asia kirkastuu ja tulee selvemmin esiin ajatusten kirjosta. Ensimmäinen käynti saattaa mennä siihen, että asiakkaan tilanne tulee psykologi lle tutuksi ja löydetään tavoite, jota kohti yhdessä pyritään. Asiakas on se joka kulkee eteenpäin polullaan, ja psykologi kulkee siinä rinnalla kannustamassa ja rohkaisemassa.
Joskus psykologi ja asiakas huomaavat, että päätöksentekoa varten tarvitaan lisää tietoa. Esimerkiksi selkeä kuva omista kyvyistä tai persoonallisuudesta voi helpottaa näitä kykyjä tai luonteenpiirteitä vastaavan koulutusalan löytämistä. Silloin käyttöön otetaan psykologiset testimenetelmät. Niillä voidaan saada lisätietoa, joka yhdistetään keskustelussa esille tulleisiin asioihin. Testitulokset eivät ole koko totuus, ja siksi aikaa käytetään tuloksista keskusteluun. Muuten voitaisiin tehdä virhepäätelmiä, kuten tilanteessa jossa asiakas jännittää kovasti testitilanteita, menee ihan lukkoon ja epäonnistuu sen vuoksi matemaattista kyvykkyyttä mittaavissa tehtävissä, vaikka olisi ne osannutkin. Ilman keskustelua voisi jäädä se virheellinen käsitys, että asiakkaan matemaattiset taidot ovat niin heikot, että joitakin ammatteja ei ole syytä harkita lainkaan! Tässä esimerkkitilanteessa olisin ehkä pohtinut asiakkaan kanssa, voisiko yksi tavoite olla testijännityksen lieventyminen, jotta hän voisi saada mieleisen opiskelupaikan ja valmistua ammattiin.
Psykologisten testien lisäksi käytössämme on monenlaisia itsearviointi- ja pohdintatehtäviä. Niiden tarkoitus on auttaa omien ajatusten ja toiveiden jäsentämisessä. Joskus vaikeus on päätöksenteossa, kun on monta kiinnostavaa vaihtoehtoa. Silloin asiakas voi hyötyä käytännön kokemuksista, ja ”kokeilla” alan opintojen kiinnostavuutta avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. TE-toimiston järjestämä työkokeilu voi antaa mahdollisuuden kokeilla kiinnostavaa ammattia käytännössä, oikealla työpaikalla.
Ammatinvalinta- ja uraohjauksen päättyessä asiakkaalla pitäisi olla selvempi käsitys siitä, miten tästä tilanteesta edetään kohti sellaista tulevaisuutta, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Vähintäänkin seuraava askel on hahmottunut. Askeleen pituus riippuu asiakkaan omasta motivaatiosta: joku on valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven, kun taas toinen haluaa kulkea vähän helpompaa tietä tulevaan.
Minusta on tärkeintä, että asiakas on omasta halustaan ohjauksessa ja on valmis itse tekemään töitä oman suunnitelmansa eteen. Valmiita vastauksia meiltä on vaikea saada, kun ei meillä ole sitä kristallipalloa, jonka avulla näkisimme tulevaisuuteen. ”Tee näin, ja työllistyt varmasti! Tällä tavalla sinusta tulee tyytyväinen ja onnellinen!”.  Joskus tekisi mieli sanoa omia vaikutelmiaan – ”sinustahan tulisi hyvä sairaanhoitaja” – mutta yritän vastustaa kiusausta sanoa noin suoria kommentteja. Useimmille omat vanhemmat tai ystävät ovat jo osoittaneet heidän mielestään sopivia ammatteja. Vinkeistä ei ole yhtä paljon hyötyä kuin siitä, että saa itse etsiä oman suuntansa elämässä.
Jos yhtään lohduttaa, en itsekään tiennyt yhtään mikä minusta tulisi isona. Kävin ammatinvalintapsykologilla, ja hän pyysi minua mainitsemaan mielestäni mahdollisia ammatteja. ”Arkkitehti, lääkäri, graafinen suunnittelija”, tokaisin hädissäni. Psykologi totesi, että mikä hyvänsä noista voisi tulla kyseeseen. Voin kertoa, että se ei silloin tuntunut siltä vastaukselta, minkä olisin halunnut kuulla… Kirjoitin vaihtoehdot paperille, suljin silmäni ja osuin etusormellani vaihtoehtoon ”graafinen suunnittelija”. Ei siitä tarinasta sen enempää, olihan se ihan mukava ensimmäinen ammatti. Hatarasta alusta huolimatta löysin aikanani tämän nykyisen ammattini, jossa pystyn hyödyntämään kiinnostustani kaikkeen. Haluan rohkaista myös asiakkaitani luottamaan siihen, että vaikka tänään ei vielä ole selvää näkymää tulevaisuuteen, kannattaa ottaa askeleita eteenpäin. Joskus täytyy myös vaihtaa suuntaa tai jopa perääntyä.
Satu

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Tulevaisuuden ammatit — kuka tuntee ne?

Ei tarvitse mennä historiassa kovinkaan paljon taaksepäin, kun huomaa kuinka nopeasti ammatit ja työtehtävät muuttuvat. Sata vuotta sitten ei tainnut olla koulutusneuvojia. Olikohan heitä viisikymmentä vuotta sittenkään? Tuskin. Kaksikymmentä vuotta sitten ehdottomasti oli, mutta he työskentelivät paikallisissa TE-toimistoissa. Eivät koulutusneuvojat palvelleet asiakkaita valtakunnallisesti eivätkä varsinkaan sosiaalisessa mediassa. Ammattini tarina ei ole poikkeuksellinen. Moni meistä tekee tänään töitä, joita ei ollut vielä olemassa muutama vuosikymmen taaksepäin. Samoin tulevaisuus on meillä kaikilla hämärän peitossa. Ehkä koulutusneuvojia on vielä silloin, kun jään eläkkeelle, ehkä ei.

Arvasinko minä kaksikymmentä vuotta sitten opiskelemaan hakiessani, mihin päädyn? En taatusti. On onnea omata tutkinto, jolla voi tehdä monenlaisia tehtäviä. On hienoa, kun kaikkea ei ole säädetty aikojen alussa, vaan meillä on mahdollisuus tehdä valintoja tai ajelehtia kohti jotain uutta ja mielenkiintoista.

Muuttuvassa maailmassa koulutuksen valitseminen on haastavaa. Valitsin 20 vuotta sitten itselleni koulutuksen, jonka olisin voinut valita jo sata vuotta sitten. Minä opiskelin historiaa. Oppiaine ei välttämättä valmista suoraan ammattiin, vaan antaa monipuolisia valmiuksia tiedon hakuun, käsittelyyn ja tuottamiseen. Urapolkuni on erilainen kuin se olisi ollut 1900-luvun alussa, vaikka koulutusnimike on lähes ikiaikainen. Miten käy minun koulutukseni tulevaisuudessa? Vieläkö sillä työllistyy ja vieläkö sitä tarjotaan? Miten käy sinun koulutuksesi?

Muuttuva työelämä vaatii meiltä paljon. Nuorena koulutusta valitessa pitäisi tietää, mikä jaksaa innostaa vielä vuosien päästä. Pitäisi myös osata ennakoida, minkä alojen ammattilaisille on kysyntää. Ahdistavaa! Toisaalta nykyään koulutusmarkkinat on rakennettu joustaviksi. Mikään koulutusvaihtoehto ei katkaise reittiä eteenpäin. Aina voi kouluttautua lisää. Joskus oma koulutus taipuu moneen. Pienet lisät voivat riittää. Joskus taas lähdetään liikkeelle ihan kokonaan uudesta. Silloin, kun tarvitset kokonaan uutta, voit lähteä liikkeelle Opintopolusta. Marraskuusta 2014 alkaen opintopolusta löytyvät korkeakoulutuksen ja nuorten ammatillisen koulutuksen lisäksi ammatilliset aikuiskoulutukset. Siihen asti voit etsiä aikuiskoulutuksia aiemman blogi-kirjoituksemme vinkeillä.

Ammatinvalinnassa apuna kannattaa hyödyntää TE-palveluiden sivuilta löytyviä jäsennystehtäviä ja ammatinvalintaohjelmia. Esimerkiksi Avo-ammatinvalintaohjelma on jo klassikko. Halutessasi voit varata ajan ammatinvalinnanohjaukseen tai voit soittaa uraohjauksen psykologille ilman ajanvarausta. Ammattinetistä puolestaan löydät paljon hyvää tietoa ammateista ja niihin tarvittavista koulutuksista.

Silti Ammattinetin ammatit ovat tämän päivän ammatteja ja maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Entä, jos tulevaisuudessa ei tarvita sellunvalmistajia, vaan jokapaikanhöyliä? Sinänsä jännä ajatus, sillä niillä sadan vuoden takaisilla työmarkkinoilla kysyttiin myös jokapaikanhöyliä. Palataanko ajassa taaksepäin siinä mielessä, että enää ei tarvita sirpaleosaamista, vaan monitaitureita? Mitä muuta ne sata vuotta sitten talosta taloon kiertäneet sekatyömiehet olivatkaan? Heillä oli valmius tehdä kaikkea, mitä taloissa sillä erää tarvittiin. Työsuhteet olivat usein lyhytaikaisia vain sen hetken tarpeeseen solmittuja. Kun homma saatiin valmiiksi, siirryttiin eteenpäin. Monella alalla tämä on tämän päivän todellisuutta. 

Vinkkeinä matkalla kohti tulevaisuuden ammattiasi voit vilkaista, mitä Taloussanomat kirjoitti tulevaisuuden ammateista taannoin. Löytäisitkö sinä näistä itsellesi sopivan ammatin ja löytäisinkö minä koulutusneuvojana sinulle sopivan koulutuksen tulevaisuuden ammattiin?

Kirsti

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Tyttöjen touhuihin vai poikien puuhiin

Parivuotias poika leikkii. Hänellä on isän suuri kollegetakki päällään ja jalassa äidin korkokengät. Hän työntää nukkea rattaissa. Vielä viisivuotiaina pojat ja tytöt leikkivät yhdessä samoja leikkejä. Mikä saa tytöt myöhemmin valitsemaan helposti naisten ammatteja ja pojat miesten ammatteja?

Kyse on muustakin kuin biologiasta. Ihmisen käsitys itsestä, identiteetti, kehittyy koko elämän ajan persoonallisten ominaisuuksien kehityksen ja kokemusten vaikutuksesta vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Silläkin on vaikutusta, kuinka suhtautuu muiden odotuksiin ja vaatimuksiin, missä määrin omaksuu niitä osaksi minäkuvaa. Lapsi ja nuori etsii identiteettiään kokeilemalla erilaisia rooleja ja toimintatapoja. Sukupuoli-identiteetti ja ammatti-identiteetti ovat osa kehittyvää kokonaisuutta.  Millaisia mahdollisuuksia tytöillä ja pojilla on kokeilla erilaisia rooleja ja toimintatapoja kotona, päivähoidossa, koulussa, ammattiopinnoissa  ja työelämässä?

Ei tarvitse mennä monta vuosikymmentä taaksepäin, kun perheiden työnjako noudatti perinteistä sukupuolijakoa: naiset hoitivat lapsia ja kodin, miehet tekivät työtä kodin ulkopuolella. Tytöt kävivät tyttökoulua ja pojat poikakoulua. Naisten ei ollut soveliasta käyttää pitkiä housuja eikä pojilla voinut olla pitkää tukkaa. Usein kuultuja sanontoja olivat: ”Eiväthän pojat itke” ja ”Eihän miehen tarvitse tiskata”. Perinteiset miesten ammatit on edelleen helppo erottaa naisten ammateista: kirvesmies, putkimies, … samoin miehille työelämässä varatut asemat: esimies.

Perinteet muuttuvat hitaasti. Tulevaisuuden aikuisia kasvattavat edellisten vuosikymmenten aikuiset. Nykylapset kuulevat aiempien sukupolvien odotuksia ja vaatimuksia ja oppivat heidän asenteitaan ja käyttäytymismallejaan. Lapsiin suhtaudutaan edelleen eri tavalla vauvasta alkaen. Pikkuprinssit ja -prinsessat puetaan eri tavoin, heille annetaan erilaisia leluja ja leikkimahdollisuuksia. Heitä kannustetaan, palkitaan ja kielletään eri perustein. Hyviin oppimistuloksiin pystyvä poika on viisas ja tyttö ahkera.

Monet koulun käytännöt sopivat paremmin tytöille kuin pojille. Silti miesten eteneminen työuralla on helpompaa ja palkkataso korkeampi kuin naisten. Hoitovapaalle jää useammin nainen kuin parempipalkkainen mies. On tavallisempaa, että perhe muuttaa miehen työn kuin naisen työn perässä. Edelleen pitää paikkansa, että ”koti on naisen maailma ja maailma on miehen koti”. Vaikka naisjohtajia on enemmän kuin aiemmin, monen naisen uralla etenemistä estää edelleenkin lasikatto. Yhteiskunnallisilla käytännöillä ja poliittisilla päätöksillä on historiansa.

Muutostakin on tapahtunut.  Fyysisesti raskaat ammatit ovat muuttuneet kevyemmiksi teknologian kehityksen, automaation ja digitalisaation myötä. Mahdollisuudet opiskella ja valita ammatti ovat lisääntyneet. Naisten ja miesten roolit ovat vapaampia ja joustavampia kuin aiemmin. Tytöille ja pojille tarjotaan tietoisemmin mahdollisuuksia saada monenlaisia kokemuksia identiteettinsä rakentamiseen. Vaikka perinteinen jako naisten ja miesten töihin jatkuu, monilla aloilla on jo enemmän kuin aiemmin vähemmistösukupuolen edustajia. Mies hoitajana ja nainen rekkakuskina  ei enää hätkähdytä. On luonnollista ja hyvä valita omia vahvuuksia ja kiinnostuksia vastaava koulutus ja ammatti silloinkin, kun valinta noudattaa perinteistä sukupuolijakoa.

Sari

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

7 hyvää kysymystä, jotka työnhakija voi kysyä työhaastattelussa

Työhaastattelu menee usein työnantajan ehdoilla: työnantaja haluaa selvittää oletko sopiva heille uudeksi työntekijäksi. Hyvässä työhaastattelussa työnhakijakin saa tehdä kysymyksiä – mutta mitä ihmettä silloin pitäisi kysyä? Päällimmäisenä mielessä pyörii: saanko minä tämän työpaikan – tarjotaanko sitä minulle… Jos oikeasti olet kiinnostunut työn saamaan, haluat varmasti tietää tulevasta työstäsi enemmän. Nyt on aika kysyä siitä! Tässä seitsemän vinkkiä, joilla ehkä saa kiinni ajatuksesta:

1.       Keitä tulevat työtoverini ovat? Ovatko he olleet kauan talossa, vai vasta aloittaneet? Minkälaisessa tiimissä työskentelen? Onko joku tulevista työtovereista mukana haastattelussa?

2.       Minkälaiset taidot tässä työssä ovat olennaisia? Työpaikkailmoituksessa on varmasti jo jotain tästä, voisiko niitä kysyen saada tarkemmiksi tai ymmärrettävämmiksi? ”Kerroitte hakevanne henkilöä, jolla on kyky ja halu oppia uusia menetelmiä. Minkälaisia menetelmiä teillä jo on käytössä, ja onko jo tiedossa uusia, joihin työssä tullaan perehtymään?”.

3.       Mitä haastattelijat voivat kertoa tämän työyhteisön työilmapiiristä ja hengestä? Minkälaista työyhteisöä johto on tavoitellut henkilöstöpolitiikallaan – onko esim. yhteisiä juhlia tai avoimien ovien päiviä, johon perheenjäsenetkin kutsutaan?

4.       Sinulle tärkeä yksityiskohta: esim. mahdollisuus oman auton ilmaiseen tai edulliseen pysäköintiin työpaikan välittömässä läheisyydessä tai liukuva työaika.

5.       ÄLÄ KYSY sellaista mikä kerrotaan jo työpaikkailmoituksessa. Mieti, mitä et vielä ole saanut tietää.

6.       Jäikö jokin olennainen taitosi liian vähälle huomiolle? Olisiko työnantajalla käyttöä sellaisellekin osaamiselle? Samalla tuot esille motivaatiosi käyttää kyseistä taitoa.

7.       Miten hakuprosessi etenee? Milloin voin odottaa yhteydenottoa / soveltuvuustestejä / seuraavaa haastattelukierrosta?

Entä jos sinulla ei ole mitään kysyttävää? Ehkä silti kannattaa keksiä jotain kysyttävää, jos oikeasti haluat tuohon hakemaasi työhön. Saatat muuten vaikuttaa siltä, että työ ei sinua kiinnosta.

Satu