keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

EI KANNATA ANTAA PERIKSI!

 
Äitini sairastui tuberkuloosiin nuorena Suomen sotien aikaan. Hänen isänsä vei hänet vanhalle kunnanlääkärille, joka totesi, ettei ole mitään tehtävissä ja lähetti isän ja nuoren tytön kotiin. Vaarini ei kuitenkaan luovuttanut. Hän vei reellä äitini toiselle lääkärille toisen kunnan puolelle. Tämä lääkäri otti ”väärän” kunnan puolella asuvan potilaan vastaan. Lääkäri oli nuori, ehkä vastavalmistunut. Lääkäri antoi vastaanotoltaan vaarilleni mukaan lääkepakkauksen ja kehotti antamaan näitä lääkkeitä äidilleni. Näiden lääkkeiden ansiosta äitini parani. Nuori lääkäri oli antanut vaarilleni penisilliinipakkauksen. Juuri tuolloin oli penisilliini päästetty markkinoille, alku tapahtui vuonna 1944 ja tuolloin oli vuosi 1945. Vaarini toimi määrätietoisesti ja rohkeasti, eikä halunnut uskoa, että mitään ei enää ollut tehtävissä. Hän päätti vielä yrittää.

Määrätietoinen toiminta pelasti äitini hengen. Ilman vaarini toimintaa minä en olisi tässä kirjoittamassa. Olisin halunnut oppia tuntemaan äidinisäni. Hänen kuviaan olen nähnyt ja kertomuksia hänestä olen kuullut. Voimakkaan ja määrätietoisen luonteensa ansiosta hän selviytyi monista elämän koettelemuksista, mutta sinnikkyydellä oli myös hintansa hänen elämässään. Olin vauva, kun hän poti vatsakipuja pitkään, ennen kuin suostui menemään tutkimuksiin. Kun hän lopulta meni, hänellä todettiin pitkälle edennyt vatsasyöpä. Hän kuoli juuri ennen kuin olisi täyttänyt 60 vuotta.

Miksi kirjoitin vaaristani?  Haluan kertoa määrätietoisuuden, ennakkoluulottomuuden ja oman toiminnan merkityksestä. Maailma muuttuu, yhteiskunta kehittyy ihmisten toiminnan myötä. Jos kuulut penisilliinin keksijöihin – ideoiviin edelläkävijöihin, näet edessä paljon mahdollisuuksia. Jos kuulut toimijoihin, olet tärkeä yhteiskunnan rakentaja, ylläpitäjä tai korjaaja. Jos olet harkitseva ja suunnitelmallinen, olet tärkeä lenkki arvioimaan ja kritisoimaan yhteiskunnan toimintaa.

Työ muuttuu ja koulutukset kehittyvät, nopealla tempolla. On hyvä muistaa, ettei esimerkiksi koulutusta valitessaan luota kuulopuheisiin tai toisen käden tietoihin. Et voi luottaa siihen, että valintakokeissa kysytään samoja asioita kuin serkultasi kymmenisen vuotta sitten. Sinun tulee valmistautua tuleviin haastatteluihin ja soveltuvuuskokeisiin nykyisten ohjeiden mukaan. Etsi ajankohtaiset tiedot oikeista paikoista, esimerkiksi ammattinetistä, opintopolusta, kyseisen oppilaitoksen hakutoimistosta tai Työlinjan Koulutusneuvonnasta.

On helppoa olla määrätietoinen, jos tietää, mitä tahtoo. Jos olet epävarma ammatinvalinnastasi tai urastasi, voit käyttää Työlinjan uraohjauksen tai TE-toimiston psykologien ohjausta. Voit keskustella sellaisten ystäviesi ja tuttujesi kanssa, jotka ovat olleet samantapaisessa tilanteessa. Työnhaun avuksi voit kurkata sivuiltamme vinkkejä.  Jos olet alle 30-vuotias nuori, voit käyttää JoBittiä, työnhakutaitojesi parantamiseksi.


Suunnitelmallisuus on onnistumisen tae. Tässä kuussa Suomessa oli Eduskuntavaalit. Lehtikirjoittelun mukaan valitut ehdokkaat olivat noudattaneet kampanjasuunnitelmaansa ja aloittaneet ajoissa. Kansanedustajat ovat niitä, joihin äänestäjät uskoivat eniten. Ilman valitun vahvaa uskoa itseensä eivät häneen olisi muutkaan uskoneet.

Uusiin haasteisiin on hyvä valmistautua. Kun luet valintakokeisiin tai teet ennakkotehtäviä, sinun olisi hyvä laatia itsellesi aikabudjetti ja noudattaa sitä. Työpaikkahaastatteluun mennessä ota selvää työpaikan toiminnasta, mieti pari hyvää kysymystä mukaasi. Muista ottaa mukaan koulu- ja työtodistuksesi, valintakokeeseen henkilöllisyyspaperisi. Varmista, että vireystilasi on hyvä, vaikka sopivalla tavalla  ulkoillen ja rentoutuen. Tarkista paikka, mihin olet menossa. Lähde ajoissa.

Työhaastatteluun tai koetilanteeseen on syytä mennä voittajan asenteella, mahdollisimman rennosti, mutta keskittyen. Kannattaa pyyhkiä mielestään pois epäonnistumisen pelko. Mielikuvittele itsesi oppilaitokseen opiskelijaksi tai työpaikkaan työntekijäksi. Usko onnistumiseesi ja luota itseesi!

-Elise-


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Opiskelijavalinnat oppilaitoksen näkökulmasta

Opiskelu selvästi kiinnostaa! Suosituimpiin hakukohteisiin tulee valtavasti hakemuksia. Mitä valintoja tekevät henkilöt oppilaitoksessa ajattelevat asettaessaan hakijoita järjestykseen, ja miltä tämä kevään rupeama heidän näkökulmastaan näyttää? Haastattelin Helena Hatakkaa (Lahden ammattikorkeakoulu LAMK:n sosiaalialan koulutusohjelma).

Olet siis LAMK:n sosiaalialan koulutuksen yliopettaja. Millä tavalla osallistut opiskelijavalintoihin?

Olen tämän loppukevään ollut sosiaalialan opinto-ohjaaja Tarja Kempe-Hakkaraisen sijainen ja mukana ensimmäistä kertaa hakuprosessissa opon roolissa. Olen mukana sosiaalialan koulutuksen päivä- ja monimuotototeutusten opiskelijavalinnoissa. Opon rooli opiskelijavalinnoissa on hyvin moninainen. Opiskelupaikkaa hakevalle opo on henkilö johon voi kysymyksineen ottaa yhteyttä ja joka on paikalla pääsykokeissa. Opo tekee myös säännöllistä yhteistyötä psykologifirman kanssa valintakokeen toteuttamiseen, sisältöön ja arviointiin liittyen.

Minkälaisia opiskelijoita haluaisitte? Mikä lukion ”kouluaine” on mielestäsi tärkein sosiaali- ja terveysalalle pyrkiville? Kenestä tulee hyvä sosionomi?

Alalle soveltuvuus on tärkeää, samoin motivaatio ja opiskeluvalmiudet. Ammattikorkeakouluopinnot sosiaalialalla vaativat opiskelijalta hyviä yhdessä tekemisen ja myös itsenäisen työskentelyn valmiuksia. Opiskelu ei ole niin opettajajohtoista kuin esimerkiksi lukiossa ja se tuottaa osalle opiskelijoista haasteita opintojen alkuvaiheessa. Valintaperusteista ja valintakokeesta voi lukea lisää osoitteesta https://opintopolku.fi/app/#!/haku/lahti%20sosionomi?page=1&facetFilters=teachingLangCode_ffm:FI&tab=los

Kouluaineista kielten arvosanat ovat jossakin määrin keskeisiä, koska amk-kieliopinnot alkavat lukion B-oppimäärästä. Lisäksi äidinkielen kirjallinen taito vie eteenpäin opinnoissa. Hyvä sosionomi tulee jokaisesta, joka on motivoitunut ja kiinnostunut alasta sekä valmis koulutuksen aikana hankkimaan sosiaalialan työssä tarvittavaa tiedollista ja taidollista osaamista ja jonka asenne on kohdallaan.

Opiskelijaksi aikovia valintakokeet jännittävät kovasti. Miltä valintakoepäivät vaikuttavat oppilaitoksen henkilökunnan näkökulmasta – vai oletteko paikalla silloin?

Valintakoepäivä on minun näkökulmastani oikein mukava kun koululle kerääntyy iso joukko hakijoita ja käytävillä on vilskettä. Tietysti ilmapiiri on jännittynyt, mutta valintakokeita ei tarvitse jännittää. Opo ja opiskelijatutorit ovat paikalla valintakokeessa koko päivän opastamassa ja vastaamassa hakijoiden kysymyksiin sekä luomassa rentoutta päivään. Osallistujilta kerätään valintakokeista palaute ja sen perusteella voi sanoa että valintakoepäivistä saatu palaute on hyvää.

Teilläkin käytetään valinnoissa ulkopuolisia henkilöarvioinnin ammattilaisia, eikö vain? Miten yhteistyö on sujunut – onko tällä tavalla löytynyt motivoituneita ja alalle soveltuvia opiskelijoita?

Kyllä, Lamkin sosiaali- ja terveysalalla on opiskelijavalinnoissa käytössä soveltuvuuskokeet. Sosiaalialan  koulutus on vetovoimainen ja hakijoita on paljon.  Ulkopuolisten ammattilaisten käyttö valintaprosessissa on todettu hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Yhteistyö on sujunut hyvin ja meille on löytynyt motivoituneita ja hyviä opiskelijoita.

Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilta vaaditaan alalla tarvittavaa terveyttä ja työkykyä. Onko tämä vaatimus tuottanut usein pettymyksiä muuten soveltuvien hakijoiden kohdalla? Entä jos terveyshistoriassa on jotain, mikä ei tällä hetkellä estä opiskelua tai työskentelyä (esim. mielenterveyshäiriöitä), kannattaako silti hakea opiskelemaan?

Sairaus tai vammaisuus ei saa olla este opiskelijaksi ottamiselle.  Opiskelijan terveydentilan arvioi tarvittaessa terveydenhuoltohenkilöstö ja lisää alan terveysvaatimuksista opintopolku.fi -sivustolla. Opiskelemaan kannattaa ilman muuta hakea ja opolta voi kysyä neuvoa, jos on epävarma oman terveydentilan vaikutuksesta hakuprosessiin. Opiskelijan terveydentilassa voi tapahtua muutoksia myös opintojen aikana. Lamkissa on laajat ja monialaiset opiskeluhyvinvointipalvelut opiskelijan tueksi mm. psykologi, terveydenhoitaja, erityisopettaja ja oppilaitospastori.

Hakijoita on paljon, koska ala on suosittu. Mitä neuvoisit tekemään, jos motivaatiota riittäisi, mutta opiskelupaikkaa ei tässä haussa tulisi?

Kannattaa hakea tarvittaessa monta kertaa, se on palkinnut useat hakijat. Opintoja voi suorittaa myös avoimen ammattikorkeakoulun opintoina, jotka sitten hyväksiluetaan osaksi tutkintoa, kun opiskelupaikan saa.

Onko opiskelupaikkojen määrässä, pääsykoevaatimuksissa tai opintojen sisällöissä tapahtumassa muutoksia? Mitä uutta on suunnitteilla?

Suuria muutoksia ei tällä hetkellä ole suunnitteilla. Opetussuunnitelmauudistus on saatu juuri päätökseen.

Mitä haluaisit sanoa neuvoksi opiskelemaan hakeville?
 
Opiskelijan oman elämän ja aikataulun suunnittelu on tärkeää! On hyvä miettiä, miten järjestää aikaa opinnoille ja omasta (ja perheen) hyvinvoinnista huolehtimiselle. Opintoja voi rahoittaa monella tavalla, niistä kannattaa ottaa selvää etukäteen.
 
Kiitos Helena! Lisätietoja opintojen rahoittamisesta saa Kelan sivuilta, Koulutusrahastolta ja aiemmasta blogitekstistämme.
 
- Satu -

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Jos olisikin nyt valitsemassa koulutusalaa…

Aukenisiko ovi kuitenkin?
Vaikka on tehnyt omat uravalintansa jo vuosia sitten, on helppoa tunnistaa missä tunnelmissa tänään valintatilanteessa olevat elävät.  Vaikka maailma on nyt toisenlainen, mielessä pyörivät samat pelot siitä, että valinta on väärä, tai ettei saa opiskelupaikkaa haluamaltaan alalta. Mieleen tulee monenlaisia vinkkejä, joita elämänkokemus on opettanut:
  • Voisiko sitä olla rohkeampi kokeilemaan siipien kantavuutta vaikeuksia pelkäämättä?
  • Ehkä voisi tehdä enemmän töitä päästäkseen sisään haluamaansa oppilaitokseen?
  • Voisiko olla suunnitelmallisempi sen sijaan että haparoisi eteenpäin?
  • Kannattaisiko jututtaa vaikkapa arjessa kohtaamiaan pankkivirkailijaa, terveydenhoitajaa ja nuorisotyöntekijää heidän työstään?
  • Kävisikö rohkeasti tutustumassa myös erilaisiin työpaikkoihin?

Osa lykkää tieten tahtoen päätöksen tekoa. Kolmen, viiden tai jopa seitsemän vuoden pituiset opinnot tuntuvat vasta aikuistuneesta loputtoman pitkiltä ja kohtuuttoman uuvuttavilta. Peruskoulun ja lukion pohjalta on ehkä vaikea arvata, että opiskelijaelämään kuuluu myös iloa ja yhdessäoloa, ei pelkkää suorittamista. Jokaiseen opiskelijan viikkoon kuuluu myös vapaahetkiä, ja jokaiseen opiskeluvuoteen kesäloma – joka tosin usein kuluu kesätöissä. Kesätyöt tuovat kuitenkin parannusta taloustilanteeseen ja vaihtelua opiskeluihin. Oman alan kesätyöt voivat myös motivoida opettelemaan lisää.

Kaikille tehokas ja suoraviivainen eteneminen ei sovi. Joskus täytyy saada aikalisä ennen päätöksiä. Jos sillä tavalla syntyy harkitumpia ja parempia päätöksiä, välivuosi voi olla hyödyllinen. Liikaa paineita sen oikean valinnasta ei kuitenkaan kannata ottaa. Maailma muuttuu nopeasti, ja sen vuoksi itsensä saattaa löytää useamman kerran valintatilanteesta.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Oma juttu vai mikä tahansa työ

Ei tunnu omalta jutulta. Mikä ala tuntuisi omalta? Moni hakee yhtä ainoaa oikeaa alaa ja ammattia. Toiset taas sanovat olevansa valmiita tekemään mitä tahansa työtä.

Silloin kun harrastuksesta tulee ammatti, on usein helppo löytää yksi ainoa oma ala. Lapsesta asti musiikkia harrastanut, lahjakas ja taitava henkilö valitsee usein ammatinkin musiikin alalta. Samoin tekevät monet muut taidealoille tai liikunta-alalle hakeutuvat henkilöt. Valintaa helpottaa, kun tietää, missä on hyvä. Joku on taitava käsistään, toinen vuorovaikutustaidoissa tai vaikkapa ruoanlaitossa.

Kun moni asia kiinnostaa ja on tasaisen hyvä monissa taidoissa, mikään ala ei välttämättä nouse selvästi yli muiden. Moni selviytyisi ja viihtyisi hyvin useammassakin ammatissa. Lähialojen ammateissa on  yhteisiä puolia. Ammatteja ja opintoja vertailemalla löytyvät myös ne pienet erot, jotka voivat auttaa valitsemaan. Mitä pitemmät opinnot ovat sitä useammanlaisiin tehtäviin valmistumisen jälkeen voi sijoittua samallakin tutkinnolla. Joitakin se huolettaa, monia helpottaa.

Epävarmuus heikentää motivaatiota ja sitoutumista tavoitteeseen, opintoihin ja työntekoon. Riittävä varmuus valinnasta auttaa ponnistelemaan, onnistumaan ja viihtymään.

Riittävän kiinnostavaa ja sopivaa alaa on joskus vaikea löytää siksi, että odottaa liian monien elämäntoiveiden täyttyvän työssä. Valinta on helpompi, jos tyytyy siihen, että työ täyttää osan toiveista ja harrastukset, ihmissuhteet, perhe ja vaikkapa vapaaehtoistyö muut toiveet. Jotkut ajattelevat niinkin, että työllä on vain välineellistä merkitystä. Sillä rahoitetaan muu elämä, jonka mielekkyyteen ja merkityksellisyyteen sitten muilla elämänvalinnoilla vaikutetaan.

Mihin tahansa työhön valmiit henkilöt korostavat sitä, etteivät ole valikoivia, vaan joustavia ja sopeutuvia. Työ kuin työ käy. Nykytyöelämässä on aiempaa vähemmän ammatteja, joihin kuka tahansa sopisi ja pystyisi. Lähes kaikille aloille on oma koulutuksensa. Työtä hakiessa on tarpeen osata kertoa omista kiinnostuksista ja osaamisista. Haussa ei ole mitä tahansa töitä eikä töitä kenelle tahansa.

Sari

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Mitä eroa on psykologilla, psykiatrilla ja psykoterapeutilla?

Ihmismielen toimintaa pyritään tutkimaan, ymmärtämään ja tukemaan usealla eri tavalla. Tavat määrittyvät asiakkaan tarpeista käsin. Psykologi, psykiatri ja psykoterapeutti tekevät työtään osittain samalla kentällä ja toistensa työnkuvaa täydentäen. Kaikki nämä ammatit ovat Valviran laillistamia terveydenhuollon ammattinimikkeitä. Koulutuksen painopisteet, lähestymistavat sekä varsinainen työ eroavat toisistaan kuitenkin suuresti.

Psykologi on valmistunut yliopistosta psykologian maisteriksi (PsM). Psykologiaa voi pääaineena lukea Helsingin, Itä-Suomen (Joensuu), Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Opinnot kestävät keskimäärin viisi ja puoli vuotta. Valmistumisen jälkeen mahdollisia työpaikkoja ovat mm. terveyskeskus, koulu, perheneuvola ja mielenterveystoimisto. Lisää suuntautumisvaihtoehdoista voit lukea Psykologiliiton sivuilta tai Ammattinetistä. Psykologin työnkuvaan tehtäväkentästä riippuen kuuluvat asiakkaan tilanteen kartoittaminen keskustelun ja mahdollisten psykologisten tutkimusten avulla sekä asiakkaan tukeminen haastavassa elämäntilanteessa, kriisissä tai mielenterveyden järkkyessä. Työ voi olla myös ennaltaehkäisevää tai konsultoivaa. Psykologi voi halutessaan hakeutua erikoistumiskoulutukseen kahden vuoden työkokemuksen jälkeen. Erikoistumisvaihtoehtoja ovat kehitys- ja kasvatuspsykologia, neuropsykologia, terveyspsykologia sekä työ- ja organisaatiopsykologia. Koulutus kestää noin neljä vuotta työn ohella suoritettuna. Myös psykoterapia on yksi erikoistumisala. Psykologin toimenkuvaan eivät kuulu diagnosoiminen tai lääkkeenmäärääminen. Nämä ovat psykiatrin tehtäväkenttää.

Psykiatri on pohjakoulutukseltaan lääketieteen lisensiaatti (LL). Lääketiedettä voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen (Kuopio), Oulun, Tampereen ja Turun yliopistossa ja opinnot kestävät keskimäärin kuusi vuotta. Lisäksi psykiatri on suorittanut psykiatrian erikoislääkärikoulutuksen, jonka kesto on myös noin kuusi vuotta, yhteensä siis 12 vuotta. Työssään psykiatri tutkii asiakkaan ja pyrkii määrittämään mahdollisen diagnoosin, jonka pohjalta laaditaan hoitosuunnitelma. Diagnosoinnin tukena voidaan hyödyntää mm. neuropsykologista tutkimusta, toimintaterapeutin arviota ja omaisten haastattelua. Hoitosuunnitelmaan voi sisältyä esimerkiksi lääkehoitoa ja psykoterapiaa. Suunnitelman sisällöstä keskustellaan potilaan kanssa.

Psykoterapeuttisia elementtejä voi olla läsnä useassa ihmisläheisessä työssä. Varsinainen psykoterapeutti on erikoistunut johonkin terapiasuuntaukseen ja käynyt saman terapian itse osana kouluttautumistaan. Psykoterapeuttikoulutukseen hakeutuvalta vaaditaan soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa tai soveltuvaa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoa. Tarkemmin hakukriteereistä voit lukea yliopistojen psykoterapian koulutuskuvauksista. Valviran hyväksymät psykoterapeuttikoulutukset löydät Valviran sivuilta. Työssään psykoterapeutti pyrkii vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa hoitamaan tai lieventämään psyykkisiä häiriöitä omasta viitekehyksestään käsin. Asiakkaana voi olla esimerkiksi yksilö, pari, perhe tai ryhmä. Psykoterapia voi olla mm. kognitiivista, ratkaisukeskeistä, integratiivista tai psykoanalyyttista. Psykoterapeutin työstä voit lukea lisää Ammattinetistä.

Hannele