keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Haitallinen ajatus

En usko, että minusta koskaan tulee lentäjää, astronauttia tai lääkäriä. Uskomukseni ei vaikuta toimintaani, sillä en ole kiinnostunut näistä ammateista. Joskus uskoin, ettei minusta koskaan tule psykologia. Uskoin, etten ole niin lahjakas, että selvittäisin pääsykokeet. Ajattelin, etten keskitason oppilaana voisi päästä opiskelijaksi. Ennakoin ei-toivottua lopputulosta, enkä edes hakenut.

Psykologia kiinnosti minua. Se oli kaukorakkautta. Tyydyin ihastelemaan alaa kauempaa uskaltamatta tehdä varsinaista tuttavuutta. Etsikkoaikani päättyi, kun uskalsin vihdoin valita kansanopisto-opintojen pääaineeksi psykologian kasvatustieteen sijaan. Ensimmäistä kertaa tein yliopiston pääsykokeita varten oikeasti töitä. Omaksuin täysin uuden tavan opiskella enkä enää hyppinyt yli aidan matalista kohdista tai etsinyt rakoa aidanseipäitten välistä.

Tarina olisi liian suoraviivainen, jos jo tässä vaiheessa olisin päässyt opiskelijaksi. Vaadittiin vielä pari yritystä. En ollut yritysten aikana yhtään sen lahjakkaampi kuin ennenkään, mutta olin motivoitunut. Motivaatio ajoi minut yrittämään entistä kovemmin ja ylittämään itseni. Sovelsin luovia tapoja opiskella ja hankin ympärilleni vertaistukea. Lopulta koetus ei tuntunutkaan enää niin pahalta. Opiskelemaan päässeinä minulla ja ystävälläni oli tapana vitsailla, että noinkohan ne meidät opiskelijoiksi ottivat. Eikö samaan aikaan haettu koehenkilöitä… Vitsailu kumpusi onnistumisen ilosta ja haitallisen ajatuksen voittamisesta.

Kuulen monen työtä hakevan asiakkaani puheessa uskon hiipumisen omaan työllistymiseen. Hakemuksia kirjoitetaan, haastatteluissa käydään, mutta jo ennakkoasenne on, ettei kuitenkaan tule valituksi. Tämä voi näkyä haastattelutilanteessa. Hakija ei uskalla luottaa omaan osaamiseensa vaan epäilee taitojaan. Kuitenkaan kukaan meistä ei voi olla täydellinen. Myös jo hakemusvaiheessa itseä kohtaan kohdistuva epäily voi olla työnantajan luettavissa. Hakemustekstistä käy ilmi, että hakija on kiinnostunut. Rivien välistä, ettei hakija usko itseensä. Taas yksi hakuprosessi, josta aiheutui hakijalle ylimääräistä vaivaa ja hukkaantui aikaa.

Yksi epäonnistunut hakuprosessi työ- tai opiskelukentällä ei määritä tulevia. Useampi epäonnistunut yritys ei luo automaattista kaavaa. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä hahmottaa, voisiko jotain tehdä toisin. Jokainen hakukokemus on uusi mahdollisuus onnistua – jos antaa itselle luvan.

Hannele

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti