keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Työ - siunaus vai kirous?

Tämän viikon aforismi osui vastaan Hyvejohtajuus.fi -sivustolta. Vaikka olisikin työssä, josta todella nauttii, tästä voi löytää uutta näkökulmaa. Moni asia elämässä näyttäytyy ensin vähintäänkin negatiivisena, ehkä jopa kirouksena. Silti, jälkeenpäin katsottuna, siitä voi paljastua aarre, jota ei olisi löytänyt taivaltamatta raskaankin tuntuista polkua eteenpäin. Askel kerrallaan.

Satu

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

"Kätevää ja helppoa, suurelta osin kasvokkain tapaamista vastaavaa" - kokemuksia ja tietoa video-ohjauksesta

Työlinjan uraohjauksessa kokeiltiin videovälitteistä ammatinvalinnan ja urasuunnittelun ohjausta osana Valtiovarainministeriön kuvallisen etäpalvelun hanketta. Asiakkaat saivat videoyhteyden psykologiin kotikoneiltaan te-palvelut.fi-sivustolla olleen linkin kautta. Ensimmäinen video-ohjaus käynnistyi 11.5.2015 ja kokeilu jatkui vuoden loppuun. Video-ohjaukseen pääsi ilman ajanvarausta maanantaisin ja torstaisin kello 12-16. Tarvittaessa sovittiin jatkoaikoja ajanvarauksella. Psykologit lähettivät jatkoaikoja varten asiakkaille henkilökohtaisen videolinkkinsä sähköpostilla. Videokokeiluun osallistui 44 asiakasta, mikä on noin 4 % Työlinjan uraohjauksen vuoden 2015 asiakkaista. Video-ohjauskeskusteluja käytiin yhteensä 56. Kokeilun aikana jatkui puhelinohjauksen tarjoaminen ilman ajanvarausta ja ajanvarauksella. Koko vuonna 2015 puhelin- ja video-ohjattiin yhteensä 1174 asiakasta. Ohjauskeskusteluja kertyi yhteensä 2114.

Ketkä kokeilun aikana käyttivät video-ohjausta?

Suurin käyttäjäryhmä olivat naiset ja iältään 30—39-vuotiaat, kuten ilman ajanvarausta alkaneissa puhelinohjauksissakin. Videoasiakkaat erosivat puhelinohjausasiakkaista työmarkkina-aseman ja koulutustason suhteen. Heissä oli eniten työttömiä ja korkeakoulututkinnon suorittaneita, kun taas puhelinohjausasiakkaissa oli eniten työssä olevia ja ammatillisen tutkinnon suorittaneita. Videoasiakkaissa oli ilman ajanvarausta alkaneisiin puhelinohjauksiin verrattuna suhteellisesti enemmän nuoria alle 25-vuotiaita, miehiä ja henkilöitä, joiden urasuunnitelmissa ei tarvinnut ottaa huomioon terveysrajoitteita.

Asiakaskunnan erot selittyvät osittain käytetyllä videotekniikalla, joka edellytti ohjelman asentamista omalle koneelle, ja kokeillulla palvelumuodolla, jossa video-ohjaus alkoi ilman ajanvarausta. Kotona olevien on helpompi käyttää tällaista videopalvelua kuin työssä olevien. Osa asiakkaista korosti video-ohjauksen tuntuvan luontevammalta ja sopivan heille paremmin kuin puhelinohjaus, kun videolla nähdään keskustelukumppani. Tietotekniikan käyttötaidot ja tottuneisuus selittävät myös osan asiakaskunnan eroista.

Koska videoasiakkaissa oli suhteellisesti enemmän työllistymisen esteisiin ratkaisuja etsiviä asiakkaita, ohjaukset päättyivät puhelinohjauksia useammin työllistymistä edistävien TE-palvelujen käyttöön perustuvaan suunnitelmaan (esimerkiksi työ- tai koulutuskokeilut, työnhaku- tai uravalmennukset, palkkatuki). Puhelinohjausasiakkaiden ohjaukset päättyivät useammin ammatillisen koulutuksen tai korkeakoulututkinnon hankkimiseen ja muihin palveluihin (usein terveys- ja kuntoutuspalveluihin) hakeutumiseen. Koska videoasiakkailla oli harvemmin terveysrajoitteita, heitä ohjattiin muihin palveluihin harvemmin kuin puhelinohjausasiakkaita.

Video-ohjauksesta saatua asiakaspalautetta

Kaikilta video-ohjatuilta asiakkailta pyydettiin ohjauksen päättyessä sähköpostisosoite palautteen kysymistä varten. Osoite saatiin 37 asiakkaalta. Heille lähetettiin palautekysely noin kuukauden kuluttua ohjauksen päättymisestä. Uusintakysely lähetettiin noin viikkoa myöhemmin. Palautekyselyyn vastasi 16 asiakasta, mikä on 43 % sähköpostiosoitteen antaneista ja 36 % kaikista video-ohjatuista asiakkaista. Palaute oli pääosin hyvää ja kannustavaa ja vastaavanlaista kuin puhelinohjausasiakkaiden keväällä 2015 antama palaute.

Neljä viidesosaa palautetta antaneista asiakkaista oli sitä mieltä, että video-ohjaus vastasi heidän tarpeisiinsa melko tai erittäin hyvin ja olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun. Vuorovaikutus sujui hyvin videon välityksellä lähes kaikkien mielestä (94 % vastanneista). Neljä viidesosaa vastanneista oli sitä mieltä, että video-ohjauksesta etukäteen saatu kuvaus vastasi melko tai erittäin hyvin saatua palvelua. Kolme neljäsosaa palautetta antaneista olivat halukkaita käyttämään jatkossakin video-ohjausta, muut eivät tiedä (13 %) tai eivät käyttäisi (12 %). Kaksi viidesosaa vastanneista (38 %) käyttäisi mieluiten uraohjausta videoyhteydellä aika varattuna, vajaa kolmasosa videoyhteydellä ilman ajanvarausta ja vajaa kolmasosa tapaisi psykologin mieluiten kasvokkain TE-toimistossa. Kukaan palautetta antaneista ei käyttäisi mieluiten puhelinohjausta tai tekstimuotoista verkko-ohjausta. Kaikki palautetta antaneet olivat löytäneet tiedon video-ohjauksesta te-palvelut.fi-sivustolta.

Vaikuttaa siltä, että asiakkaille ei ole yhdentekevää, millä kanavalla heitä palvellaan. Videovälitteinen ohjaus on lähempänä kasvokkain paikan päällä tapaamista kuin puhelinohjaus, jossa ei nähdä keskustelukumppania lainkaan. On tärkeää, että monikanavaisia ohjauspalveluja on saatavilla ja asiakkaat voivat valita heille sopivimman ja luontevimman palvelutavan. Puhelinohjauksen palautekyselyihin (2010, 2011, kevät 2015) verrattuna video-ohjausta haluavien osuus oli tässä kyselyssä kaikkein suurin ja kasvokkain tapaamista paikan päällä haluavien osuus kaikkein pienin. Etäohjausta käyttäneet ovat halukkaampia käyttämään jatkossakin etäohjausta kokeilemallaan kanavalla kuin asiakkaat, joilla ei ole vielä kokemusta etäohjauksesta. Asenteet etäohjauksen käyttöön ovat muuttuneet vuosien mittaan myönteisemmiksi.

Asiakkaiden ja psykologien palaute johti siihen, että vuoden 2016 alusta alkaen video-ohjausta tarjotaan toisella tekniikalla ja palvelumuodolla. Video-ohjausta saa nyt ajan varaamalla ja VM:n suosituksesta Skype for business Web App –sovelluksella.

Palautetta asiakkaiden omin sanoin

”Kätevää, kun ei tarvitse lähteä kotoa. Video-ohjaaja tuntuu myös helpommin lähestyttävältä.”

”Olen käynyt kerran aiemmin ammatinvalintapsykologilla. Kokemani perusteella voisin sanoa, että videovälitteinen tapaaminen on erittäin vaivaton ja hyvä toimintamalli joka laskee kynnystä palvelun käytölle. Kasvokkain tapahtuvaa tapaamista se vastasi mielestäni jopa suurelta osin. Videovälitteiseen kohtaamiseen sisältyvä outous/ jännitys katosi koska psykologi ammattitaitoinen.”

”Kevyt asiointikynnys (asiointikynnyksen madaltaminen on erittäin tärkeää). Ammattitaitoinen palvelu joka herättää luottamusta (laillistettu psykologi). Helppous, yksinkertaisuus, käytännöllisyys.”

”Nopea ja helppo tapa päästä juttelemaan. Videoyhteys on intiimimpi kuin puhelinyhteys ja sen vuoksi juuri erittäin hyvä psykologin kanssa jutellessa.”

Miten Työlinjan videovälitteiseen uraohjaukseen pääsee?

Ammatinvalinnan ja urasuunnittelun video-ohjausajan voi varata osoitteesta tyolinja.uraohjaus@te-toimisto.fi, josta varataan myös puhelinohjausajat. Psykologit lähettävät asiakkailleen videolinkin 1-2 päivää ennen varattua aikaa. Tällä hetkellä vapaat ajat menevät noin neljän viikon päähän.

Kiitos kokeiluun osallistuneille ja palautetta antaneille!

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Virhe! Emämoka! Feilasin!

Mitä ajattelemme ensisäikähdyksen jälkeen, kun liukkaus yllättää, ja kaadumme jäiselle kadulle? Luultavasti, että näkikö kukaan. Jos joku tarjoutuu auttamaan, vakuuttelemme olevamme kunnossa – jo ennen kuin olemme itse siitä varmistuneet! Pärjään kyllä, ei tarvitse auttaa, eikä kiinnittää huomiota siihen, kuinka minulle kävi. Nolosti. Äkkiä pois täältä.

Miksi tahaton liukastuminen on niin noloa? Liukastuja ei tee mitään väärää. Kaatuessa on riski satuttaa itsensä vakavastikin. Jos mitään mustelmia kummempaa ei ole sattunut, olisi syytä olla iloinen ja helpottunut. Mutta ei… Ehkä muistin sopukoista herää mielikuvia mykän elokuvan tähtien – tai vaikka Vesa-Matti Loirin hullunkurisista kaatumisista. Kyllä nauratti. Kukaan ei halua olla tahtomattaan naurettava toisten silmissä. Toisten hyväksyntä on tärkeää.

Miten mokailun tuskaa sitten voisi lievittää? Aino Suholan teksti kertoo itselleen nauramisen helpottavasta taidosta, joka voi lisätä rohkeutta yrittää, vaikka saattaisikin päätyä naurunalaiseksi:

Tärkeää tässä elämässä on nöyryys ja intohimo. Minkä teetkin, tee takapuoli savuten, syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä, koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi. Ja jos kaadut, nouse ylös, pane heftaa polveen ja etene taas. Ja jos kaadut aina vain, ajattele että kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä, niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle. Sillä autuaita ovat ne jotka osaavat nauraa itselleen, koska heillä ei tule hupia puuttumaan.


Joillekin virhe sattuu miljoonien silmäparien edessä, kuten Miss Universum –kisojen juontaja Steve Harveylle. Harvey julisti ensin Kolumbian missin voittajaksi, mutta joutui pian keskeyttämään kolumbialaisten riemun kertoakseen erehtyneensä. Miss Universumiksi kruunattiinkin Filippiinien kaunotar. Virhe oli harmillinen, ja tilanne erikoisuudessaan ikimuistoinen, mutta mielipahaa lukuunottamatta mitään todellista vahinkoa ei tapahtunut. Ehkä tämän kokeneen juontajan virhe voi jopa lohduttaa meitä muita. Meitä, jotka uskomme kaatuneemme liiankin komeasti. Tästäkin voi nousta, pudistella lumet takinhelmoista, ja jatkaa matkaa.

Satu

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Monta näkökulmaa yksi kerrallaan

Työelämä muuttuu nopeaa vauhtia. Työpaikkoja ja ammatteja loppuu ja uusia syntyy. Tehtäviä organisoidaan uudelleen. Työnteon tavat, tekniikat ja osaamisvaatimukset muuttuvat. Miten jaksaa innostua uuteen aina uudelleen ja uudelleen? Eihän entinenkään muutos ehtinyt vielä vakiintua. Epävarmuus vie voimia. Huhut ja oletukset huolestuttavat. Muutosten vaikutukset omaan työhön ja työyhteisöön askarruttavat.

Mieleeni palasi Edward de Bono, joka suosittaa yksilöä ja ryhmää keskittymään muutoshaasteisiin ja ratkaisujen etsintään yksi näkökulma kerrallaan sen sijaan, että monet näkökulmat vellovat mielessä ja keskustelussa samanaikaisesti. Näkökulmia on kuusi.

1. Kootaan tosiasiat: mitä tiedetään, millaista tietoa tarvitaan ja mistä sitä hankitaan.
2. Tunnistetaan tunteet, joita tilanne ja haasteet herättävät. Kaikenlaiset tunteet ovat oikeita ja hyviä, mutta tunteiden viemänä ei tarvitse eikä kannata lähteä toimimaan.
3. Harkitaan riskejä: mikä voi mennä pieleen ja miten estetään virheet, epäonnistumiset ja haitat.
4. Ajatellaan optimistisesti, mitä hyötyjä, mahdollisuuksia ja hyvää muutos tarjoaa.
5. Kehitellään luovasti irrotellen uusia ideoita.
6. Tehdään tiivistelmiä, päätelmiä ja ratkaisuja.

On hyödyllistä erottaa tosiasiat ja oletukset toisistaan ja toimia tosiasioiden pohjalta. Tunteet kertovat tärkeää viestiä, jota kannattaa kuunnella. Esimerkiksi pelko kertoo uhasta ja saa varautumaan vaaraan tai pakenemaan. On hyvä harkita, kuinka todellinen vaara on, millaista uhkaa ennakoi ja miten olisi järkevää toimia. Suuttumus kertoo, että tärkeiden tavoitteiden tiellä on esteitä. Kannattaa miettiä, kuinka suuria esteet oikeasti ovat ja voiko niitä vähentää tai väistää tai muuttaa tavoitetta. Riskit ja haitat ovat tärkeitä tunnistaa, että niitä voi vähentää tai välttää. Ratkaisujen tekeminen edellyttää usein harkittujen riskien ottamista ja riittävää rohkeutta. Optimismi lisää toiveikkuutta, innostaa ja kannustaa, saa huomaamaan mahdollisuuksia ja uskomaan onnistumiseen. Luovuus saa näkemään tilanteen ja haasteet uudelta kannalta, jolloin avautuu aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja ratkaisuideoita. Eri näkökulmista asioita tarkastelemalla ja huomioita yhteen vetämällä syntyy kokonaiskuva, toteuttamiskelpoisia suunnitelmia ja hyviä ratkaisuja.

Sari