keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Unelma eli Asparagus setaceus


Kuva: Forest Starr & Kim Starr
Unelma on voimakastuoksuinen saniaisen näköinen kasvi, joka löytyy monesta kodista sekä juhlakimppujen täytteistä. Kuten kasvia, myös uraunelmia pitää kastella ja hoitaa sopivissa määrin. Unelmille pitää uskaltaa päästää päivänvaloa, mutta suora auringonpaahde voi vioittaa hentoja ajatusversoja. Joillakin ihmisillä unelmat ovat hyvin piilotettuna, mutta voi olla todella virkistävä ja energisoiva kokemus kaivaa ne esiin. Milloin sinä olet kastellut viimeksi työhön liittyviä unelmiasi?

Nauramme monesti lapsuuden toiveammateille. Ehkäpä meillä olisi kuitenkin jotakin opittavaa lasten mielikuvituksesta ja haaveilukyvystä. Yksi tapa virittäytyä lapsenomaiseen mielentilaan, on avata mieli kaikille aisteille ja ympäristölle ja katsoa sitä urasilmälasien läpi. Hmmm, onpa tuossa kahvipaketissa ihana etiketti. Millaistakohan olisi suunnitella pakkauksia ja tuotteita? Juna ei ole myöhästynyt pariin viikkoon, onkohan minun ratavälilleni tullut uusi henkilö huolehtimaan radan toimivuudesta? Millaisenkohan koulutuksen liikenneohjaaja tarvitsee?

Vaikka Unelma on yleinen huonekasvi, se on myös sukua ruokaparsalle. Uraunelmienkin rakennusaineena ovat arkiset asiat. Joskus voi olla vaikea nimetä omia unelmia. Tällöin voi lähteä liikkeelle miettimällä ihan jokaviikkoisia kivoja asioita. Millaisia asioita tykkään tehdä? Milloin minusta tuntuu, että saan olla oma itseni? Millaisissa tilanteissa onnistun parhaiten? Milloin unohdan kaiken muun ja keskityn vain käsillä olevaan asiaan? Nämä asiat ovat todennäköisesti läsnä myös unelmatyössäsi.

Nuorena Unelma kasvaa tuuheaksi ja moniversoiseksi pensaaksi ja vanhana se alkaa köynnöstää. Lapsuudessa ja nuoruudessa unelmia, haaveita ja tulevaisuudenuskoa on enemmän. En kuitenkaan usko, että ihminen kadottaa taitoaan unelmoida, tuota taitoa pitää vain hoitaa asianmukaisella tavalla. Pienetkin teot kohti omannäköistä elämää saattavat poikia uusia huippujuttuja. Ennen kuin huomaatkaan, saatat jo poimia unelmatyösi marjoja tai ihailla sen tuottamia kukkia. Toisaalta iloa voi tuottaa myös vuodesta toiseen samanlaisena vihertävä elinvoimainen ja happirikas työ.

Anna
 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Luonnon juhlaa


Elämme itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuotta. Juhlatilaisuudet nostattavat mieltämme arjesta irti. Juhlan voi löytää arjen keskellä erityisistä hetkistä, jotka ovat meille arvokkaita. Jos mietin vuotta, vuodenaikoja niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että elämme parhaillaan kauneinta vuodenaikaa. Suomi-neito on heräämässä talviunilta ja kesä on usein lupauksia täynnä. Me suomalaiset osaamme nauttia luonnosta. Kesällä valmistutaan ammatteihin ja mennään naimisiin. Monille se on myös vuoden ahkerinta työaikaa: maataloustyöt ja puutarhatyöt ovat kesällä tehtävä näillä leveysasteilla.

Nyt on myös kesän parasta aikaa, koska nyt on tärkein aika vaikuttaa siihen millaisia tulevat kuukaudet ovat. Millaisia odotuksia sinulla on kesäkuukausien varalle? Onko lomaa tai suunnitelmia tuttavien tapaamisesta? Miten lataat aurinkokennojasi talven varalle? Hyödynnätkö mielelläsi luonnon antimia vai nautitko kävelylenkeistä enemmän? Jos et ole vielä tutustunut Suomen kauniisiin kansallispuistoihin, niin tämä on otollinen vuosi tehdä se. Mikäpä olisi sen kansallisromanttisempaa kuin esimerkiksi Kolin maisemat? Siellä ollaan todella suomalaisuuden äärellä, katselemassa maisemaa jota niin monet taiteilijatkin ovat ikuistaneet. Hyviä vinkkejä tutustumiskohteista löytyy luontoon.fi –sivuilta. Myös Suomen Latu (www.suomenlatu.fi) järjestää monenlaista luontoliikuntatoimintaa johon voi mennä aloittelijanakin mukaan. Ja mikä parasta, luonnossa mieli hiljentyy. Tämä on ilmaista ja sellaista josta ei voi rahalla maksaa.

Metsäkävelyjä voi suorittaa myös virtuaalisesti, esimerkiksi mielenterveysseuran sivuilla http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/ymp%C3%A4rist%C3%B6-ja-luonto/hyv%C3%A4n-mielen-mets%C3%A4k%C3%A4velyt . Kesällä voi kokeilla liikunnan kesäkursseja, joita monilla paikkakunnilla järjestetään. Myös hiljaisuuden retriittejä, mindfullnessia ja joogakursseja löytyy eri puolilta Suomea. Luonnossa harrastamalla palautuu kaksin verroin tehokkaammin arjen rasituksista kuin sohvalla viihdettä kuluttaen. Kutsun sinut tänä vuonna kokeilemaan, miten paljon voimaa voi luonnosta saada.  

Heli

                          

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kaduttaako?


Elämän kuluessa tulee eteen yhä uusia valintatilanteita. Päätöksentekotilanteessa olevat empivät ratkaisun edessä, ja miettivät, katuvatko myöhemmin jos eivät uskalla ottaa ratkaisevaa askelta. Katuvatko, jos uskaltavat, mutta kaikki meneekin pieleen…

Urapsykologi ei voi taata, ettei asiakas koskaan tule katumaan. Sen sijaan pyrimme auttamaan asiakkaita miettimään vaihtoehtoja monelta kantilta ja eläytymään tilanteisiin ennalta. Kun tunnet itsesi ja tapasi toimia, miten luultavasti kokisit sen, että yritit, mutta et onnistunut? Miten sinnikäs olet, pyrkisitkö vain selvittämään epäonnistumisen syyt ja vaikuttamaan niihin mihin voi vaikuttaa, yrittäen uudestaan uusin voimin ja paremmin valmistautuneena? Ehkä voisi kokeilla myös uutta tapaa suhtautua tavoitteisiin, ponnisteluun ja onnistumisiin tai epäonnistumisiin. Osa meistä rajaa ennalta ponnisteluiden määrän: "Haen opiskelupaikkaa korkeintaan kaksi/kolme/seitsemän kertaa, mahdollisimman hyvin valmistautuen, ja jos en sittenkään pääse opiskelemaan, muutan suunnitelmaa."

Jos on joskus katunut katkerasti tekemäänsä valintaa, saattaa valintojen tekeminen tuntua vaikealta myöhemminkin. Hyödyttäisikö miettiä, mitä siinä oikeastaan katuu: syyttääkö itseään siitä, ettei uskaltanut yrittääkään, vai siitä, että uskoi itsestään liikoja ja yritti ihan mahdotonta asiaa. Toimiko väärin jotakuta toista kohtaan, tai tekikö valintoja saadakseen hyväksyntää tärkeiltä ihmisiltä, jättäen omat toiveet ja tarpeet taka-alalle…

Liiallinen itsesyytösten määrä ei ole hyödyksi, kannattaa olla myötätuntoinen itseään kohtaan ja taaksepäin katsoessaankin katsoa ystävällisin silmin tekemisiään. Kokemuksista oppii, ja sitten suunnataan katse eteenpäin, ei kyynistyneenä vaan mahdollisesta virheestä viisastuneena.

Satu

PS.  Lue myös aikaisempi blogikirjoitus Ei ole virheitä, on vain tapahtumia ja elämää

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Työn arvostuksella tuloksiin


Arvonanto eli arvostaminen on eräänlainen vuorenhuippu, jolla monenlaiset ajatustemme polut kohtaavat. Arvoihin ja arvostamiseen liittyy elämämme historia, tapahtumat, kokemukset ja tunteet. Jos ajattelemme eri ammattien arvoa, niin laitamme ammatteja omien kriteeriemme mukaiseen arvojärjestykseen. 

Havahduin miettimään arvostuksia eilen, kun huomasin perustelevani kirjastoalan osaamisvaatimuksia eräälle henkilölle, joka ihmetteli miksi kirjastotyössä tarvitaan koulutusta kun siinähän vain järjestellään kirjoja hyllyyn. Samana iltana istuin kunnankirjastomme nojatuoleilla kirjaston tarjoamassa kirjoittajakoulutuksessa, jonka tarkoituksena oli alkaa tallentaa paikallista kulttuuriperintöä tekemällä tietokantaa internetiin. Tilaisuudessa istui harrastajakirjoittajia, joita yhdisti kotiseutuhenkisyys ja talkooasenne. Keskustelimme mistä kukakin haluaisi kirjoittaa ja kirjaston henkilökunta vetäisi joko valokuvakansiostaan tai muistinsa lokeroista kirjojen ja aineistojen nimiä sekä pitkän liudan kotipaikkakunnan kulttuurihenkilöitä ja muistuttivat keräämästään kotiseutukokoelmasta. Tämä ei ollut vain kirjojen järjestelyä tai mitä tahansa puuhastelua vaan oman alansa osaajien aivoriihtä, jossa puhuttiin niin sodan vaiheet, yhteiset kulttuurikokemukset ja hauskat sattumukset paikkakunnalla jokainen tuoden oman osaamisen osaksi yhteistä kokemusta paikkakunnan asukkaana. Tämä ilta tuntui arvokkaalta ja tärkeältä. 

Moni Uraohjauksen puoleen kääntyvä soittaja miettii työnsä merkitystä. Joillakin voi olla arvoristiriitoja omassa työssään, ehkä toivoisi muutoksia työn sisältöön tai tekotapaan. Joskus arvostuksen puute voi liittyä väsymiseen tai muihin kokemuksiin, jotka luovat ristiriitaisia tunnemuistoja liittyen työympäristöön. Väsymystä aiheuttava asia voi olla myös kotiin tai ihmissuhteisiin liittyvä asia, joka vie voimavaroja niin ettei niitä riitä työhön. Tämän vuoksi kannattaa harkita tarkkaan mistä on kysymys. Ammatin arvostus on osa ammatti-identiteettiä. Ammatti-identiteetti kertoo minusta itsestäni tämän työn tekijänä, miten teen ja mistä osaamiseni koostuu. Ammatti-identiteetti on myönteinen kokemus jos siihen liittyy itsensä arvostamista ja pystyvyyden kokemista. Työelämä kiireineen asettaa päivittäin haasteita näille työn arvon kokemuksille. Voi olla tyytymättömiä asiakkaita, voi olla niin kiire ettei ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi, voi olla yt-neuvottelut tulossa, voi olla että tavallinen huonosti alkanut aamu tai satunnainen epäonnistuminen tekee tyytymättömäksi. Silloin on tärkeä muistuttaa itselleen, mistä kyllästyminen johtuu. Ohimenevät asiat kyllä korjaantuvat, mutta jos alamme uskoa siihen että työ on viallista ja arvotonta niin sillä on seurauksia työntekoomme ja jaksamiseemme. 

Mistä sinun myönteinen kokemuksesi omassa ammatissa toimimisesta koostuu? Miksi lähdit opiskelemaan alalle ja mitä hyötyä siitä on ollut? Mitä olet oppinut omalla alallasi, mitä hyötyä sinun työstäsi on ollut toisille? Nämä ovat tärkeitä asioita hahmottaa töitä hakiessakin. Ne luovat myönteistä mielialaa työhaastatteluun mennessä. Myönteinen visiointi siitä mitä osaa ja mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä, luo onnistumisia huomiseen. Onnistumisiin on hyvä tähdätä uskoen yrittämisen kannattavan, sillä tiedämme tikanheitostakin että vain yrittäminen ja harjoittelu voi tuoda napakymppejä. 

Heli

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Työpaikka rekrytointikokeilun avulla


Vuoden 2017 alusta on työnhakijoiden ja työnantajien käytettävissä ollut uusi palvelu nimeltään rekrytointikokeilu. Maksimissaan kuukauden mittaisen rekrytointikokeilun aikana pääset työnhakijana näyttämään osaamisesi ja soveltuvuutesi työnantajalle, jolloin kynnys varsinaisen palkkauspäätöksen tekemiseksi helpottuu. Jos työnantaja päätyy rekrytointikokeilun jälkeen solmimaan kanssasi työsuhteen, niin rekrytointikokeiluaika vähentää vastaavan ajanjakson verran varsinaista koeaikaa. Rekrytointikokeilun aikana sinulle maksetaan samaa työttömyysetuutta kuin työttömänä ollessasi. Matka- tai muita kulukorvauksia ei kokeilun ajalta ole mahdollista saada.
Käytännössä voit ehdottaa työnantajalle rekrytointikokeilua aina kun olet potentiaalisiin työnantajiin yhteydessä. Lain mukaan työnantajalla pitää olla tarve uudelle työntekijälle kun he sopivat rekrytointikokeilusta eli ilmaista työvoimaa kokeilun avulla ei ole tarkoitus pyörittää. Työnantajalla voi aidosti olla tilanne, että he tekevät palkkauspäätöksen, jos tehtävään ja työyhteisöön sopiva työntekijä löytyy, vaikka aktiivista hakua ei olisikaan käynnissä.

Rekrytointikokeilun ajalle tehdään rekrytointikokeilusopimus työnhakijan, työnantajan ja TE-toimiston kanssa, jossa määritellään muun muassa kokeilun kesto (maksimissaan kuukausi), sovitut päivät (esim. ma, ke ja pe) sekä kellonajat jolloin työnhakijan on tarkoitus kokeiluun osallistua. Lisäksi sopimuksessa määritellään mitä työtehtäviä työnhakijan on tarkoitus tehdä. Rekrytointikokeilun ei tarvitse kestää kuukautta, vaan se voidaan sopia esimerkiksi viikon tai muutaman päivän pituiseksi, jos se sopii myös työnantajalle. Rekrytointikokeilun aikana työnhakija on vakuutettu TE-toimiston puolesta.
 
Rekrytointikokeilu on vapaaehtoinen ja siihen osallistuva voi keskeyttää kokeilun ilman seuraamuksia. Rekrytointikokeiluun osallistuminen ei kuitenkaan poista työttömän velvollisuutta ottaa vastaan tarjottua palkkatyötä kokeilun aikana tai sen jälkeen. Työnantajan pitää toimittaa TE-toimistoon tieto, miksi työsuhdetta ei syntynyt rekrytointikokeilun jälkeen, jos niin käy.
Rekrytointikokeilu on käytettävissä vuosien 2017 ja 2018 ajan. Se on oiva keino työnhakijalle päästä näyttämään osaamistaan potentiaaliselle työnantajalle. Se sopii erityisesti työnhakijoille joiden ammatillinen osaaminen ja muut työmarkkinavalmiudet ovat kunnossa. Hyödyntäisin itse rekrytointikokeilua myös vastavalmistuneena, jolloin ei vielä ole osoittaa työnantajalle näyttöä omasta osaamisestaan. Vaikka ammatillinen osaaminen ei vastavalmistuneena yleensä ole vahvaa, niin rekrytointikokeilun avulla pääsee näyttämään koulussa opitut taitonsa ja pystyy osoittamaan, että on motivoinut tekemään töitä, oppimaan uusia asioita ja tulemaan toimeen muiden kanssa.

Rekrytointikokeilun osalta toimi seuraavasti:

1.      Hae aktiivisesti töitä, ja jos löydät potentiaalisen työnantajan, jolla on tarve palkata uusi työntekijä, niin ehdota rekrytointipäätöstä pohtivalle työnantajalle rekrytointikokeilua. Suurin osa työsuhteista solmitaan ilman rekrytointikokeilua, mutta tilanteessa, jossa huomaat työnantajan empivän palkkauksesi osalta voit hyödyntää rekrytointikokeilua.

2.      Jos työnantaja tarttuu tähän mahdollisuuteen, niin ota yhteyttä omaan TE-toimistoosi rekrytointikokeilusopimuksen tekemiseksi. Voit halutessasi printata sopimusluonnoksen suomi.fi –sivustolta: Sopimus rekrytointikokeilusta.

3.      Vakuuta työnantaja osaamisellasi! Parhaimmassa tapauksessa rekrytointikokeilun jälkeen sinulla on uusi työpaikka.
 
 

 

 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Opiskelemaan haun kokemuksista oppii.

Kun on hakenut ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin eikä ole päässyt, niin kokemuksista voi oppia ja toimia seuraavassa haussa toisin kuin edellisillä kerroilla. Kannattaa harkita, auttaisiko parempi tai erilainen valmistautuminen pääsykokeisiin. Joitakin auttaa, että aloittaa ennakkoaineiston lukemisen, ennakkotehtävien tekemisen tai aiempien vuosien pääsykoetehtävien harjoittelun aiemmin ja käyttää niihin enemmän aikaa ja energiaa. Virkeänä ja keskittyneenä oppii helpommin ja muistaa paremmin kuin väsyneenä opetellessa tai ajatusten harhaillessa milloin missäkin. Toisia auttaa yhdessä muiden kanssa opettelu ja vaikkapa valmennuskurssi. Panostaminen yhden tai kahden tärkeimmän hakukohteen pääsykokeisiin on hyödyllisempää kuin ajan ja voimavarojen hajottaminen liian moniin pääsykokeisiin.

Nykyään aiempaa useampiin koulutusohjelmiin valitaan osa opiskelijoista pelkän ylioppilastutkinnon perusteella. Jos tulos jäi vain vähän vaille parempaa arvosanaa, tulosta voi yrittää korottaa. Koulutusohjelmien valintaperusteista näkee pisteytyksen: montako ainetta huomioidaan ja miten arvosanat pisteytetään. Suurimman hyödyn saa, jos pystyy korottamaan niitä aineita, joista saa eniten pisteitä. Vähimmällä vaivalla nousevat itselle helpot aineet. Joihinkin koulutusohjelmiin pääsee yhden aineen hyvällä tuloksella.

Hakutulokset kannattaa tutkia tarkkaan. Niistä saa usein vihjeitä siihen, mitä parantaa tai tehdä eri tavalla ensi kerralla. Soveltuvuusarviointien tuloksetkin ovat tärkeitä hyödyntää. Usein ajatellaan, ettei niihin voi valmistautua, mutta osaan voi. Kun miettii jo etukäteen, mikä alassa kiinnostaa ja motivoi, mitä omia vahvuuksia alalla voi hyödyntää ja kehittää ja millaista alan opiskelu ja työ on, on helpompi vakuuttaa valitsijat omasta soveltuvuudesta. Hyvällä mielellä, itseen luottaen, virkeänä ja valmistautuneena onnistuu varmemmin.

Tavoitteen suuntaan etenemiseksi löytyy usein kiertoteitä. Opinnot voi aloittaa avoimen ammattikorkeakoulun tai avoimen yliopiston puolella. Niihin pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä ja suoritukset luetaan osaksi tutkintoa, kun tutkinto-oikeus on saatu. Samalla varmistuu alan valinta ja opintojen sopivuus ja sujuminen. Myös monet kansanopistot järjestävät korkeakouluopintoihin valmistavia opintoja, joissa voi tutustua alaan ja suorittaa perusopintoja. Lähialan ammatteihin ja koulutuksiin tutustumalla voi löytyä yhtä kiinnostavia aloja, joille on helpompi päästä.

Monen alan perustöihin pääsee suorittamalla ammattiopistossa perustutkinnon. Kahdessa vuodessa kiinnostavan alan ammattiin ja tienaamaan pääsy on houkutteleva ajatus ja mahdollisuus. Jatko-opintoihin voi hakeutua myöhemmin ja käyttää hakiessa sitä tutkintotodistusta, josta saa eniten pisteitä. Työn ohessakin voi opiskella ja työhön kuuluu perehdytystä ja henkilöstökoulutusta.

Paikalleen vuodesta toiseen samaa toistamaan ei tarvitse jäädä. Kannattaa mennä uudella tavalla eteenpäin.

Sari

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Päätä jo!


Ahdistus nousee jo ajatuksesta, että pitäisi tehdä päätös. Oli sitten kyseessä opiskelupaikka, ammatinvaihto tai uusi työpaikka. Nykyinen tilanne on aina tuttu ja siksi turvallinen, vaikkei ihanteellinen olisikaan. Sisäinen kamppailu muutoksesta on jatkuvasti käynnissä ja ajatukset vaeltavat haavemaailmasta uhkakuviin. Tilanne ei tunnu ratkeavan. Tilannetta voi kuitenkin pyrkiä helpottamaan. Yleensä siihen auttaa perehtyminen ja vaihtoehtojen vertailu. Päätöksen ei myöskään tarvitse syntyä tänään. Monesti ajan kuluminen auttaa ajatuksia jäsentymään.

Yleensä on hyvä aloittaa motivaation tarkastelusta. Miksi oikeastaan tavoittelee muutosta? Muutos vaatii aina ponnisteluja ja on tärkeä selvittää itselle, mikä ajaa kohti muutosta. Työpaikan olosuhteet ovat saattaneet saada työpaikanvaihtotoiveet heräämään. Työpaikkaa voi olla mahdollista muuttaa. Jos työssä tai työpaikassa on kuitenkin jotain hyvää, minkä haluaisi säilyttää, voi yrittää miettiä muita vaihtoehtoja. Voisiko esim. työtehtäviä muuttaa tai toisiko työnkierto työhön kaivattua vaihtelua.

Ammatinvaihdon osalta syy voi olla terveydellinen. Silloin joutuu monesti käymään läpi myös luopumisen tunteita, jos oma ala on tuntunut itselle hyvältä ja sopivalta. Motivaatiota kohti uutta alaa saattaa joutua herättelemään aluksi ulkoisin perustein. Myöhemmin myös sisäinen motivaatio voi herätä, kun tietoa on tarpeeksi. Sama koskee myös opiskelupaikan valintaa. On hyvä perehtyä opintojen sisältöön ja alan työllistävyyteen ja tutkailla jo ennalta alan työpaikkailmoituksia. Näin voi testata motivaatiotaan alaa kohtaan. Jos motivaatio ei perehtymisestä huolimatta tunnu kantavan, voi olla hyvä miettiä muita muutoskohteita. Ehkä mielessä hiertävät työ- ja ammattiasioita enemmän toisenlaiset huolet, haaveet tai välttämättömät muutostarpeet.

Vaihtoehtojen rajaaminen päätöksenteossa voi tuntua aluksi hankalalta. Esimerkiksi ammattien kirjo on niin laaja, että tuntuu helpommalta luovuttaa ja palata samaan vanhaan. Kaikkia ammatteja ei kuitenkaan tarvitse tuntea voidakseen tehdä päätöksiä. Poissulkemalla väärältä tai sopimattomilta tuntuvia vaihtoehtoja mahdollisten vaihtoehtojen määrä kaventuu. Ammattinetti mahdollistaa eri aloihin ja ammatteihin tutustumisen. Aina on myös mahdollista tutustua alan koulutuksiin ja oppilaitoksiin ja vertailla näitä keskenään.

Päätöksentekoprosessissa edistyminen vaatii myös epävarmuuden sietämistä. Kaikkea ei voi millään tietää ja ennakoida vaikka kuinka hyvin valmistautuisi. Yhtään varmaa työpaikkaa ei voi luvata. Silti prosessia on mahdollista organisoida ja tarkkailla. Jos jossain vaiheessa perehtymistä huomaisikin, että alun perin hyvältä tuntunut ajatus ei toimikaan, sen voi vaihtaa. Kukaan toinen ei voi tehdä päätöksiä puolestasi eikä kenellekään meistä ole olemassa vain yhtä sopivaa ammattia.

Hannele

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Mikä yhdistää kuvataidetta ja laskentaa?


Tämä juttu perustuu nuoresta asti kuvataidetta tehneen ja opiskelleen laskennan asiantuntijan haastatteluun. Hän kertoo seuraavassa urastaan, taiteestaan ja palkkatyöstään.

Olen tiennyt nuoresta asti, ettei oma toimeentulo tule kuvataiteesta. Olen ymmärtänyt taidealan ammatin olevan kovan työn takana ja vaativan paljon lahjakkuutta. Taideala vaatii selvästi enemmän kuin palkkatyössä olo, vaikka palkkatyöhönkin suhtautuisi määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti. Tiedän myös, että on toisenlaisia teitä toteuttaa taiteellisia haaveitaan. Kun on tekemisen into ja palo, menee vaikka läpi harmaan kiven ja saavuttaa sen, mihin haluaa päästä.

Minulle oli nuorena varmaa, mitä en ainakaan halua työnä tehdä: kirjanpito ja toimistotyöt. Hyvältä tuntui opettajan ammatti pitkien lomien vuoksi. Kuvaamataidon opettaja kiinnosti ja kävin pyrkimässä koulutukseen, mutta ei tärpännyt. Joskus jotkut asiat vain lähtevät viemään toiseen suuntaan. Minulla oli varalla paikka kaupallisiin opintoihin, joista en ollut kiinnostunut, mutta en halunnut jäädä roikkumaan tyhjän päälle. Opintojen loppuvaiheessa päätettiin, mihin kukakin suuntautuisi. Markkinointi oli silloin kova juttu, kirjanpito tuli vihoviimeisenä. Ajattelin myös, että automaattiset tietojenkäsittelyt eivät ole millään lailla hyödyksi.  Päädyin juuri niihin kirjanpito- ja laskentatöihin. Automaattista tietojenkäsittelyäkin oli. Töissäni kuitenkin sisältö on ollut se tärkein, ei ne ”ykköset ja nollat”. 

Huomasin viihtyväni taloushallinnon töissä. Olen päässyt urallani näkemään kirjanpitoa ja laskentaa erityyppisissä työpaikoissa, kaikenlaisen tuotannon puolella ja eritasoilla. Tein aluksi pienemmissä yrityksissä monipuolisia kirjanpidon ja palkanlaskennan tehtäviä, joissa viranomaismääräyksetkin tulivat tutuiksi. Toimin sittemmin pääkirjanpitäjänä ja viimeiset kaksikymmentä vuotta monikansallisen yrityksen konsernilaskennassa. Tutuiksi ovat tulleet paperi- ja kartonkijalosteiden viejät, vaihtolavalaitteet ja nosturit, kiven ja puun sahaajat.

Kuvataide on jäänyt elämääni lapsuuden piirtelyistä. Ensimmäiset omat muistot ovat ajalta ennen kouluikää. Asuimme alueella, missä oli paljon lapsia. Piirsimme paperinukeille vaatteita. Harmitti, kun en osannut tehdä vaatteisiin vinoruutuja, joita naapurin isommat tytöt osasivat. Koulussa piirustustunnit olivat tylsiä. Ne eivät vieneet harrastusta ja taitoja eteenpäin. Keskikoulussa saimme innostavan, taitavan kuvaamataidon opettajan. Eri luokista alkoi löytyä taitavia kuvan tekijöitä. Ne vuodet aukaisivat silmäni ja toivat kiinnostuksen takaisin. Kuvia jaksoi tehdä vapaa-aikanakin eikä kuvaamataito tuntunut kouluaineelta ollenkaan. Huomasin, että tätä voisi harrastaa enemmänkin.

Kävin piirtämässä iltaisin kaupallisten opintojen aikana Lappeenrannassa ja Helsinkiin muutettuani piirsin silloin tällöin Taidehallissa elävää mallia. Hakeuduin myöhemmin Imatralle kolmivuotiseen kuvataidekouluun, jota pystyin perheettömänä käymään työn ohessa Lappeenrannasta käsin. Tämä oli toinen merkittävä vaihe omalla taiteen tielläni. Se toi mukanaan grafiikan. En koe olevani maalari enkä siinä määrin värien käyttäjä kuin taidemaalarit yleensä. Piirrän mielelläni. Välineet kulkevat helposti mukana. Grafiikassa piirustustaitoja pystyi hyödyntämään vielä enemmän. Kuvataidekoulun aika oli antoisaa. Opintoja oli kahtena kolmena iltana viikossa sekä lauantaisin. Opiskelijaryhmässä oli niin lukiolaisia kuin kaltaisiani jo ammateissa toimivia mm. sairaanhoitaja, kirjeenvaihtaja, hammaslääkäri. Iät vaihtelivat 20-vuotiaista viisikymppisiin. Töissä ei tekijän ikä tai ammatti näkynyt. Opiskelupaikka oli mainio, ja aiheita löytyi läheltä. Imatran kuvataidekoulusta valmistui useita myöhemmin ammatissa toimivia kuvataiteilijoita.

Perhe ja työelämän koukerot saivat taiteenteon vähäksi aikaa unohtumaan, kunnes tein avoimessa yliopistossa taidehistorian perusopinnot ja aloitin aineopinnot. Työ esti jatkamasta niitä loppuun. Aika ei riittänyt. Eläkkeelle jäätyäni huomasin asuinkaupungissani Porvoossa parikin grafiikan työhuonetta ja menin mukaan toisen toimintaan. Kuvataiteesta tuli ”työ” poisjääneen palkkatyön tilalle. En tee taidetta ihan joka päivä ja pidän viikonloput vapaana, että ajantaju säilyy ja että arki sekä viikonloput erottuvat. Pyrin tekemään työtä säännöllisesti. Joskus mukavat lapsenlapsiin ja isään liittyvät velvoitteet rikkovat säännöllistä tekemistä. Rutiinien ylläpito ruokkii luovuutta ja synnyttää kummasti oivalluksia. Tiedän ammattitaiteilijoita, jotka toimivat kuin pikkuvirkamiehet, jotka ovat töissä kello 8-16 ja pitävät säännölliseen aikaan ruokatunnin. Mitä tiukemmin pitää tällaista järjestystä, sitä hulvattomampi jälki. Jos vain odottaa oivallusta, niin sitä ei tule. Taiteen tekijöissä on tietysti toisenlaisiakin ihmisiä. Itselleni riittävät aamupäivät. Sitten keskityn muuhun. Piirustustaitoa pidän yllä elävän mallin piirtämisellä kansalaisopistossa.

Ajattelin aiemmin, ettei kuvataiteella ja laskennalla ole paljonkaan yhteistä, mutta kyllä niillä on. Laskennassa spekuloidaan hypoteettisilla aspekteilla vaihtoehtoisia ennusteita. Kun oletukset ovat kohdillaan, toteutuma on lähellä ennustetta. Mitä lyhyemmällä ajalla ennustetaan, sitä varmemmin tulos on odotettu. Samoin on metalligrafiikassa. Jos edeltävät hommat on tehty kunnolla, on maltettu hioa, kiillottaa, puhdistaa ja pohjustaa ja syövyttää huolellisesti, lopputulos on suunnilleen se mitä odottikin. Yllätyksiäkin tulee, satunnainen viiva tai lakan särö voi muuttaa lopputulosta. Joskus tulos jää kalpeaksi aavistukseksi siitä, mitä halusi. Näin käy joskus laskennassakin, jos vaikka valuuttakurssit tai myyntimäärät yllättävästi heittelehtivät.

On asioita, mitä pitää itse kokeilla, ettei jää harmittamaan, ettei yrittänytkään. Päätöksiä pitää uskaltaa tehdä ja tarvittaessa miettiä uudelleen ja päättää muuta. Useamman ammatin hankkiminen ja opiskelu useassa elämän vaiheessa kuuluu nykyaikaan. Jos suoraa tietä ei näytä olevan, niin mutkankin kautta pääsee perille.

Kansalais- ja työväenopistoissa sekä kansanopistoissa on erinomaisia taideopettajia. Tarjolla on myös edullisia lyhytkursseja ja taideleirejä. Taideyhdistyksistä löytyy kollegoja, samanhenkistä seuraa ja mahdollisuus porukalla suunnitella ja järjestää koulutusta. Ellei kotimaasta löydy sopivaa tai ovet aukea taidealan opintoihin, ulkomaillakin voi opiskella. Alalla tarvitaan ammattitaitoa ja tarmoa, tosi tosissaan olemista ja tekemistä.

Haastattelijana Sari

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Vinkkejä ammatillisten aikuiskoulutusten etsimiseen (2017)

Opintopolku.fi -palvelusta on hyvä lähteä liikkeelle

Aikuiskoulutusta järjestetään jokaisella koulutusasteella aina peruskoulusta yliopistoon. Erilaisten aikuiskoulutusten etsimiseen on omat keinonsa ja hakukoneensa, esimerkiksi ammattikorkeakoulujen monimuotototeutuksena järjestetyt aikuiskoulutukset löytyvät Opintopolku.fi -palvelusta. Sen sijaan työvoimakoulutuksia (eli työvoimapoliittisia aikuiskoulutuksia) etsitään Te-palvelut.fi -sivustolta.  Tässä blogitekstissä keskityn kuitenkin ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon johtaviin aikuiskoulutuksiin, jotka ovat järjestetty muuten kuin työvoimakoulutuksena.

Valitettavasti tilanne on se, että tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä ainoaa hakukonetta, jolla löytäisi kaikki aikuiskoulutukset. Tämän hetken työkaluista paras mahdollinen on kuitenkin Opetushallituksen Opintopolku.fi -palvelu. Se ei tarkoita kuitenkaan kyseisen portaalin olevan täydellinen. Opintopolun käyttämisessä on omat jipponsa, jotka pitää vain oppia. Tässä blogitekstissä avaan sinulle hieman aikuiskoulutusten etsimisen maailmaa omasta koulutusneuvojan näkövinkkelistäni käsin. Toivottavasti tästä on apua, olitpa sitten utelias uudelleenkouluttautuja tai ohjausalan ammattilainen.

Yksi suurimmista haasteista koulutusten etsinnässä on oikean hakusanan löytäminen. Väitän, että koulutuksia etsiessä kannattaa käyttää tutkinnon virallista pitkää nimeä. Esimerkiksi, jos etsit lähihoitajakoulutusta, käytä hakusanana mieluummin "sosiaali- ja terveysalan perustutkinto" kuin pelkkä "lähihoitaja". (Huom. lainausmerkkejä ei tarvitse laittaa hakukenttään.) Miksi näin? Hakusanalla tuntuu olevan suuri merkitys Opintopolun hakutulosten määrän suhteen. Hakusana "sosiaali- ja terveysalan perustutkinto" tuottaa nyt kirjoitushetkellä hakutuloksia 348kpl. Sen sijaan hakusana "lähihoitaja" tuottaa hakutuloksia vain 336kpl, eli 12kpl vähemmän. Syytä sille en tiedä.

Hakutuloksista pitää osata itse rajata pois epärelevantit tulokset, koska Opintopolku ei sitä tee puolestasi. Esimerkiksi hakusanalla "sosiaali- ja terveysalan perustutkinto" Opintopolku ehdottaa ensimmäisenä hakutuloksena hiusalan perustutkintoa, eli parturi-kampaajakoulutusta. Se on hieman eri kuin lähihoitajakoulutus, vaikka molemmat ovatkin virallisesti sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksia. Vastaavasti hakusanalla "tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto" Opintopolku ehdottaa ensimmäisenä hakutuloksena välinehuoltoalan perustutkintoa, eli välinehuoltajakoulutusta. Tässä tapauksessa haettu koulutus ja ensimmäinen hakutulos ovat hämmästyttävän kaukana toisistaan. Näistä kummallisuuksista ei kannata kuitenkaan masentua, vaan Opintopolun epätäydellisyyttä pitää oppia ymmärtämään.

Jos haluat löytää pelkästään aikuiskoulutukset, käytä Opintopolun hakusanana koko tutkinnon nimeä ja valitse Opintopolun tarjoamista hakusanaehdotuksista se, joka päättyy sanaan "aikuiskoulutus". Esimerkiksi, jos etsit sähköasentajakoulutusta, valitse hakusanaksi "sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinto, aikuiskoulutus". Älä tyydy yksinkertaisempaan hakusanaan, jos et halua kahlata läpi myös "nuorten" koulutuksia.

Hakutulosten vasemmasta reunasta voit tehdä monenlaisia rajauksia hakutuloksiin. Jos haluat nähdä vain tällä hetkellä haussa olevat koulutukset, valitse hakutulosten vasemmasta reunasta "Haku on käynnissä". Sen lisäksi on usein hyödyllistä rajata hakutuloksia sijainnin mukaan, jolloin paikkakunnaksi voi kirjoittaa esimerkiksi "Uusimaa" tai "Helsinki". Tehdyt rajaukset näkyvät listauksen yläosassa sinisinä laatikkoina, joita voi tarvittaessa poistaa ruksia painamalla. Opintopolussa ei ole sellaista täppää, jonka valitsemalla voisi rajata haun koskemaan pelkästään aikuiskoulutuksia. Sen sijaan rajaus pitää tehdä hakusanalla. Kun löydät listauksesta kiinnostavan koulutuksen, voit avata sen tiedot linkistä. Jos päädyt tietoihin tutustuttuasi hakemaan koulutukseen (ja koulutuksen haku on päällä), tietojen oikeasta reunasta löytyy linkki, jossa lukee "Täytä hakulomake". Sen valitsemalla pääset oppilaitoksen kotisivuille, josta hakeutuminen aikuiskoulutukseen tapahtuu.

Voit myös tutustua kaikkiin tietyllä paikkakunnalla (tai alueella) haussa oleviin aikuiskoulutuksiin laittamalla Opintopolun hakukoneeseen hakusanaksi "aikuiskoulutus". Sen jälkeen valitset "Haku on käynnissä" ja kirjoitat paikkakunnaksi esimerkiksi "Turku". Jos haluat rajata hakutulokset koskemaan pelkästään erikoisammattitutkintoja, valitse "Ammatilliset tutkinnot" ja sen alta "Erikoisammattitutkinto". Toisinaan hakutuloksia on hyödyllistä rajata myös aiheen (esim. Tekniikka) ja opetustavan (esim. Etäopetus) mukaan. Rajausvaihtoehtoja on paljon muitakin ja voit itse kokeilla yhdistellä niitä tarpeidesi mukaan. Lähtökohta tietoa etsiessä on kuitenkin se, että aluksi kannattaa etsiä vähemmällä määrällä rajauksia. Näin saat suuremman määrän hakutuloksia, jota voit vähitellen karsia pienemmäksi lisäämällä rajausten määrää. Kaikkein eniten hakutuloksia saat laittamalla hakusanaksi asteriskin eli tähden (*). Silloin Opintopolku näyttää aivan kaikki sinne syötetyt koulutukset.

Toisinaan voi olla tiedossa ammatti (esim. putkimies) ja pitäisi keksiä jotenkin tutkinnon virallinen nimi, jota voisi käyttää Opintopolussa hakusanana. Siinä tilanteessa voit käyttää apuna Ammattinetti.fi -palvelua. Valitse etusivulta "Ammatit" ja hae ammateista hakusanalla "putkimies". Valitse "LVI-asentaja", jolloin pääset ammatin esittelyyn. Tekstin kohdasta "Koulutus" löydät tiedon talotekniikan perustutkinnosta, jossa voi suuntautua putkiasennukseen. Hakusanalla "talotekniikan perustutkinto, aikuiskoulutus" voit etsiä sitten aikuiskoulutuksia Opintopolusta.

Jos haluat selvittää mitä tutkintovaihtoehtoja vaikkapa tekniikan ja liikenteen alalla on sähköasentajalle, ePerusteet -palvelu auttaa siinä. Valitse "Ammatillinen aikuiskoulutus", koulutusalaksi "Tekniikan ja liikenteen ala" ja opintoalaksi "Sähkö- ja automaatiotekniikka". Näin saat listauksen alan ammatillisista perustutkinnoista, ammattitutkinnoista ja erikoisammattitutkinnoista. Klikkaamalla tutkinnon nimeä (esim. sähköasentajan ammattitutkinto) löydät arvokkaita tietoja muun muassa tehtävistä, joissa tutkinnon suorittanut voi työskennellä.

Opintopolku ei sisällä kaikkia aikuiskoulutuksia, koska oppilaitoksilla ei ole velvollisuutta laittaa niitä Opintopolkuun. Jos et löydä etsimääsi Opintopolusta ja epäilet sellaista koulutusta löytyvän kuitenkin, on järkevintä etsiä tietoa suoraan oppilaitosten kotisivuilta. Nayttotutkintohaku.fi -palvelun avulla voit selvittää helposti kaikki oppilaitokset, joilla on oikeus antaa esimerkiksi sähköasentajan ammattitutkintotodistus. Kirjoitat vain tutkinnon nimeksi sähköasentajan ammattitutkinto ja valitset tutkinnon nimen listasta. Listasta näet suoraan oppilaitoksen kotisivujen osoitteenkin. Harmi, kun listasta ei näe oppilaitoksen paikkakuntaa. Siitä tiedosta olisi monesti apua.

Tiesitkö muuten, että Opintopolku kätkee sisäänsä myös muilla kielillä järjestettäviä koulutuksia kuin suomen kielellä? Kokeile laittaa hakusanaksi asteriski (*) ja klikkaa opetuskielen rajauksista suomi pois, jolloin näet muut kielivaihtoehdot. Valikoimasta löytyy englantia, ruotsia, venäjää, kiinaa jne. Toisinaan Opintopolun hakukoneen käyttäminen ei tuota haluttua tulosta, jolloin on hyvä kokeilla myös muita vaihtoehtoja. Studentum.fi on tutustumisen arvoinen palvelu, jonka hakukoneella voit etsiä aikuiskoulutuksia valitsemalla koulutustyypiksi aikuiskoulutuksen. Viimeinen oljenkorsi on käyttää Googlea laittamalla hakusanoiksi tutkinnon tai ammatin nimi, aikuiskoulutus ja paikkakunta. Google johdattaa sinut yleensä oppilaitoksen kotisivuille. Jos et löydä jotain tietoa oppilaitoksen kotisivuilta, voit varmistaa asian suoraan oppilaitoksesta puhelimitse tai sähköpostitse.

Sitten ei muuta kuin koulutuksia etsimään — ja jos tuskastut etsinnässä, soita meille koulutusneuvonnan puhelinpalveluun tai laita vaikka viestiä Facebookin kautta. Ihmetellään asioita yhdessä! Kuinka sinä etsit aikuiskoulutuksia netistä? Kerro ihmeessä vinkkisi tämän blogitekstin kommenteissa, niin muutkin saavat tietää.

/Panu

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Sopimaton työ

Ei ole lainkaan harvinaista, että oma työ alkaa tuntua sopimattomalta. Työ muuttuu koko ajan, sekä työn tekijät että esimiehet muuttuvat, yhteiskunta ja elämäntilanteet muuttuvat. Jossain kohti kaihertaa kivi kengässä. Muutoksessa on tullut kitkaa, emmekä aina huomaa mitä kaihertaville asioille voisi tehdä.

Epätietoisuuteen on apua tilanteen tarkastelusta. Sitä kannattaa tehdä itsekseen ja toisten kanssa. Vuosittaiset kehityskeskustelut ovat yksi luonteva hetki ottaa puheeksi asioita esimiehen kanssa. Työterveydessä on näkemystä työhön liittyvien terveysasioiden huomioimisessa. Uraohjauspsykologi on myös luotettava ja myös tilanteeseen nähden riittävän ulkopuolinen taho, jonka kanssa voi keskustella omasta tilanteesta ja saada ehdotuksia omaan tilanteeseen liittyen.

Moni yrittäjyystarina on syntynyt sopimattoman työn tilanteesta. On tullut vahva ajatus, että pitää tehdä toisin asioita. On ehkä tullut joku uusi idea tai asiakasryhmä, jolle haluaa tarjota osaamistaan omasta lähtökohdastaan nähden. Ehkä työ on muuttunut ahtaaksi ja hankaavaksi, ja mielessä on syntynyt idea miten haluaisi asiat tehdä. Usein esimerkiksi koulutusten kautta on tullut uusia yhteyksiä ihmisiin, on tutustunut uusiin ajattelutapoihin, ja rohkaistunut kokeilemaan itsekin jotain uutta.

Sopimattoman työn tilanteessa on hyvä ynnätä lähtökohtiaan, eli valmiuksiaan, kiinnostuksiaan ja toiveitaan. Voi miettiä oman alan osaamistaan, ja missä ympäristöissä siitä voisi olla hyötyä. Onko avoimia työpaikkoja, joihin osaamiseni sopisi, tai löytyykö niitä lähipaikkakunnilla sijaitsevista yrityksistä? Kun löytää näin vertailukohtaa mihin verrata, niin oma työ näyttää sekä vahvuutensa että heikkoutensa. Monissa keskusteluissa on ilmennyt myös nykyisten työpaikkojen epävarmuus ja nopea muuttuminen. Vaikka viihtyisin omassa työssäni, kontakteja kannattaa pitää yllä odottamattomien yllätysten varalta. Analyysiä omasta tilanteesta voi tehdä vaikkapa Lauri Järvilehdon Upeaa Työtä -nettisivuilta löytyvillä harjoituksilla https://upeaatyota.fi/tyokaluja/

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

TE-palvelut työnhaun tukena - TE-toimiston asiantuntijan tarjoama apu


Miten asiakkuus alkaa TE-palveluissa?

TE-toimiston asiantuntija on asiakkaan taustatuki työnhaussa. Pääsääntöisesti työnhakijaksi ilmoittaudutaan verkossa ja työnhaun voimassaolo on edellytys työttömyysturvan saamiselle. Jos nettiä ei ole käytettävissä, niin TE-puhelinpalveluihin soittamalla voi pyytää ohjeet asioimiskäyntiin: missä ja milloin kannattaa lähteä käymään paikan päällä virkailijoita tavoittelemassa. Toki asiakkaana voi olla kokopäivätyössä olevakin, silloin kannattaa ilmoittaa suoraan että ei hae työttömyysetuutta.

Työnhaun aloituksen jälkeen pääsee suunnittelemaan työnhakua TE-toimiston asiantuntijan kanssa. Meidän virkamiehemme ovat kokeneita, moniin elämäntilanteisiin tottuneita ja keskustelut sivuavat niin asiakkaan työhistoriaa, elämäntilannetta kuin työmarkkinatilannetta. Näissä asioissa TE-toimiston asiantuntija selvittää yhdessä asiakkaan kanssa jatkopolkuja, jakaa tietoa ja ohjeitakin sekä tarvittaessa ohjaa muiden toimijoiden palveluiden piiriin.

Minkälaisin keinoin edistetään asiakkaiden työhön pääsyä?

TE-palveluissa työn löytyminen on keskiössä ja TE-toimiston perustehtävä on työmarkkinoiden toimivuuden edistäminen saattamalla työntekijöitä ja työnantajia työsuhteeseen. Lisäksi TE-palveluissa yritetään neuvoa, tukea ja auttaa, jos joku haluaa ryhtyä palkansaajasta yrittäjäksi tai päinvastoin. Joillekin tie työelämään käy koulutuksen kautta, joten TE-toimisto voi auttaa myös siinä.

Internetin keskustelupalstoilla puhututtaa toisinaan TE-toimiston asiakkailleen antamat karenssit, työtarjoukset, suosittelut kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. TE-toimiston ensisijainen tai työntekijälle mukavin tehtävä ei ole antaa karensseja. Karenssien sijaan TE-toimiston asiantuntijat toivovat keskustelussa tulevan esiin myös muut seikat kuten palkkatuki. Palkkatuki madaltaa työnantajan kynnystä palkata työnhakija työsuhteeseen, koska TE-toimisto maksaa osan työntekijän palkasta määrätyn ajan. Vaikka palkkatuki on kustannus, se lisää työpaikkoja ja mahdollistaa työllistymisen, toivottavasti pidemmäksi aikaa. Työkokeilua usein arvostellaan, että se ei auta työntekijää työllistymään. On hyvä tietää, että lähtökohtaisesti työkokeilua voidaan miettiä vaihtoehdoksi vain silloin, kun asiakkaalla on tarve selvittää ammatinvalinta- ja uravaihtoehtoja tai kun asiakas on palaamassa työelämään oltuaan poissa sieltä pidemmän ajan. Uusi kuukauden pituinen rekrytointikokeilu on sen sijaan keino päästä näyttämään työnantajalle osaamistaan ja työllistymään. Kuntouttavaa työtoimintaa puolestaan voidaan miettiä silloin, jos asiakas ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi pysty osallistumaan työvoimapalveluihin tai työhön. Huomionarvoista on myös se, että kuntouttava työtoiminta ei ole julkinen työvoimapalvelu vaan kuuluu kuntien järjestämisvastuulle. Tilastonsiivoustyökaluina näitä palveluja ei käytetä, vaikka sekin on toki yksi näkökulma tarkastella asiaa.

Mitä sitten kuntouttava työtoiminta on? Joskus iän ja sairauksien tuomien muutosten keskellä työkyky voi muuttua epäselväksi jos on ollut pidempään työttömänä. Täysi työpäivä vaativissa töissä voi olla liian suuri tavoite, joten turvallisempaa on sopia pienempi, saavutettavissa oleva tavoite, joka voi olla juuri kuntouttava työtoiminta. Toimintaa säätelee laki kuntouttavasta työtoiminnasta.  Sopimus laaditaan yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa tarkoituksena tukea asiakasta työelämään pääsyssä, silloin kun tämä ei ole itse löytänyt siihen sopivaa reittiä ja on jo pitkään ollut poissa työmarkkinoilta.

Lopuksi
Tämän tekstin puitteissa ei ole mahdollista esitellä kaikkia TE-toimiston palveluita tai TE-toimiston asiantuntijan työtä yksityiskohtaisesti. Eikä se ehkä olisi mielekästäkään. Johtuen ainakin osittain poliittisen ohjauksen roolista tehtäväkentässä toimintaa määräävä lainsäädäntö muuttuu vuosittain ja samalla saattaa muuttua käytössä olevan palvelutarjottimen sisältö. Ajantasaisimmat tiedot palveluista löytyvät TE-palvelut.fi –sivuilta. Palvelut käydään läpi myös aina kun TE-toimiston asiantuntija ja asiakas ovat yhteydessä toisiinsa esim. puhelimitse tai kasvokkain. Tämän kirjoituksen pääasiallinen viesti lukijalle on, että TE-toimiston asiantuntijan tärkein tehtävä on pyrkiä auttamaan sinua ja etsimään kanssasi vaihtoehtoisia tapoja päästä työelämään tai koulutukseen.

Heli & Marianna

(kirjoitus pohjautuu TE-toimiston asiantuntijoiden ajatuksiin työnsä sisällöstä)

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Alanvaihtotoiveiden taustalla työuupumus?

Uraohjaukseen hakeutumisen syynä on usein asiakkaan toive alanvaihdosta. Uraohjausprosessin alussa psykologi kartoittaa asiakkaan elämäntilannetta kokonaisuudessaan sekä niitä asioita ja motiiveja, jotka ovat asiakkaan alanvaihtoajatusten taustalla. Keskustellessani asiakkaiden kanssa olen huomannut, että alanvaihtotoiveiden taustalla on hyvin monenlaisia elämäntilanteita ja motiiveja. Usein tulee esille pulmallisia tilanteita tai haastavia olosuhteita työpaikalla, jotka asiakas on kokenut niin kuormittavina, että kokee ainoana vaihtoehtona olevan ammatin vaihtamisen. Työn määrä saattaa olla kohtuuttoman suuri tai työpaikan esimiestyössä puutteita. Työnkuva voi olla epäselvä, eikä työntekijä tiedä, mitkä asiat ovat hänen vastuullaan ja mitkä eivät.
Työpaikkakiusaaminen voi viedä työn ilon ja voimavarat. Vähitellen työolosuhteista johtuva stressi ja psyykkinen kuormitus on voinut mennä niin pitkälle, että asiakas on ajautunut työuupumukseen. 

Työuupumuksen oireet ja ilmenemismuodot ovat hyvin yksilöllisiä, mutta tavallisimpia ovat voimakas kokonaisvaltainen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Uupumusasteisen väsymyksen taustalla on pitkään jatkunutta pinnistelyä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei helpotu vapaa-ajalla normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin. Psyykkinen palautuminen ei ehdi tapahtua vapaa-ajalla, joten uupumuksen kierre on vaarassa syvetä. Kyynistyminen tarkoittaa, että epäilee oman työn merkitystä ja kokemus työn mielekkyydestä katoaa. Asenne työtä kohtaan muuttuu: oma työ ei tunnu enää yhtä tärkeältä kuin ennen. Ammatillinen itsetunto koostuu siitä, että kokee pystyvänsä työhönsä. Nämä pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemukset vähenevät työuupumuksen kehittyessä, ja se johtaa usein riittämättömyyden tunteisiin ja jopa häpeään, kun tuntuu ettei ole työtehtäviensä tasalla. Työntekijä alkaa ajatella olevansa huonompi työntekijä kuin muut ja huonompi työntekijä kuin ennen oli. Työuupumus voi ilmetä myös univaikeuksina, ahdistuneisuutena, epäonnistumisen pelkona, tyhjyyden ja ansassa olon tunteena sekä jännittyneisyytenä ja keskittymiskyvyn vähenemisenä. Monelle työuupumus aiheuttaa myös somaattisia oireita, kuten vatsavaivoja, sydämen rytmihäiriöitä tai selkäkipuja. 

Työuupumuksen taustalla on yleensä ristiriita työn vaatimusten ja työntekijän voimavarojen välillä. Tila on kehittynyt työuupumukseksi, koska tilanteeseen ei ole löytynyt ratkaisua työntekijän tai työyhteisön riittämättömien selviytymiskeinojen vuoksi. 

Työuupumus ei mene ohi hoitamatta, vaan voi johtaa syvään masennukseen ja muihin sairauksiin. Tämän vuoksi uraohjauksen psykologi ohjaa asiakkaan lääkärin vastaanotolle, jos keskustelussa asiakkaan kanssa tulee esille työuupumukseen liittyviä oireita. Isoja elämänratkaisuja, kuten irtisanoutumista tai alanvaihtoa, ei kannata tehdä uupuneena, koska silloin ihmisen näköala on väsymyksestä johtuen hyvin kapea ja huomio suuntautuu mahdollisuuksien sijasta uhkiin ja ongelmiin.  Ammatillisen itsetunnon ollessa alentunut on vaikea tunnistaa omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan. Jos uupumusta ei hoida ja hakeutuu vähentynein voimavaroin uuteen työpaikkaan tai uudelle alalle, uupumus voi pahentua ennestään ja johtaa pahimmillaan jopa työkyvyttömyyteen. 

Oma terveys kannattaa pitää urasuunnittelussa aina etusijalla ja hakeutua työterveyslääkärin tai -hoitajan vastaanotolle, jos huomaa, että työhuolet ovat jatkuvasti mielessä vapaa-ajalla eikä työn psyykkisestä kuormituksesta ehdi palautua vapaa-ajalla. Työpaikan työsuojeluhenkilöstön tai luottamusmiehen puoleen voi kääntyä, jos kuormituksen taustalla on työolosuhteisiin tai työn organisointiin liittyviä haasteita. Työuupumuksen ennaltaehkäisyssä auttaa se, että huolehtii omasta palautumisestaan päivittäin. Tauot työpäivän aikana, työajan noudattaminen, riittävä lepo, terveelliset elämäntavat sekä mieluisa ja virkistävä vapaa-ajan tekeminen vastapainona työlle auttavat työelämän haasteiden kohtaamisessa. 


Lisätietoja aiheesta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681 http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/tyouupumus_vaatii_etta_jonkun_on_muututtava  https://www.mehilainen.fi/yrityksille/tyohyvinvointi/tyontekijan-hyvinvointi/tyouupumus

- Milla -

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kliseiset kannustukset

Työn sankari ei luovuta koskaan.” ”Kesälomat ovat luusereita varten.” ”Taukoja ei pidetä.” ”Vuoden työntekijä-mitalit jaetaan teho-osastolla”. Nämä olivat vielä kymmenisen vuotta sitten kliseisiä ja sarkastisia kannustuslauseita, joista jokainen ymmärsi, miten työtä ei kannattaisi tehdä. Miten on nyt?

Työhyvinvointi on kokonaisuus, jonka muodostavat työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi.  Sitä lisäävät hyvä ja motivoiva johtaminen, työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito. Työhyvinvoinnin kasvaessa työn tuottavuus ja työhön sitoutuminen kasvaa ja sairauspoissaolojen määrä laskee. Työhyvinvoinnin edistäminen kuuluu sekä työnantajalle että työntekijöille.

Paras tapa tehdä töitä on tehdä töitä itselle sopivalla tavalla. Nykyään halutaan mallittaa työn teko tehokkuuden mittapuulla. Kaikissa töissä tehokkuutta ei mitata samalla mittarilla. On hyvä tietää, mitkä mittarit ovat – korostetaanko määrää vai laatua vaiko kehittämistä tai jotain muuta?   

Olen ollut työssä jo silloin, kun tietokoneet olivat huoneen kokoisia ja vasta kehittymässä.  Muistan kollegapsykologien sanoneen, että ”ei meille psykologeille koskaan tule tietokoneita työvälineeksi!”.  Vaan tässäpä ollaan!  Jotta pystyy suoriutumaan tehokkaasti nykyajan työstä, pitää omata jonkin verran teknisiä taitoja. Tekniikka pitää itse opetella, tekninen tuki ei kouluta ketään. Siksi on hyvä omata myös sen verran sosiaalisia taitoja, että voi pyytää apua työkavereilta. Työntekoonkin on istutettu vertaistuen malli. Olemme kuin muurahaisia, jotka auttavat toinen toistaan keon rakentamisessa.

Työn teko vaatii nykyään entistä enemmän joustavuutta ja ajan hermolla pysymistä. Arvot ovat avainsana – jokainen työntekijä voi paremmin, jos hän saa toimia arvojensa mukaisessa työssä. Omat arvot on hyvä tunnistaa. Voi kysyä itseltään, onko elämän kiinnekohtana arvojen asemoimiseen esimerkiksi oma ammattitaito vaiko elämäntapa tai ehkä näiden yhdistelmä?

Katselin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä televisiosta Niskavuori-elokuvia. Mielenkiintoista ajan kuvaa, Hella Wuolijoen piirtämää, kunkin elokuvan käsikirjoittajan ja ohjaajan näkemyksien kautta filmattua. Yksi Niskavuori-elokuva korosti raskaan työn raatajan kunniaa, kuinka omin voimin ja omilla käsillä aviopuolisot loivat ahkeruudellaan omaisuutta ja arvonnousua yhteisössä. Toinen Niskavuori-elokuva kertoi Suomen kaupungistumisen alusta, jolloin kunniakkaimpia asemia olivat kansanedustajan ja ministerin paikat. Asema yhteiskunnassa oli se, mitä arvostettiin. Työelämän sankareita olivat uraa luoneet ja verkostojensa kautta edenneet.

Ihminen on eteenpäinpyrkivä laumaeläin. Ihmiselle on tyypillistä asettaa tavoitteita tai ainakin haaveilla niistä. Muistatko, mitä sinä unelmoit tekeväsi isona?  Julkkis on nykypäivän lasten haaveammatti. Kaikista ei kuitenkaan voi tulla Teemuselänteitä tai Saaraaaltoja. Jos ajattelet näitä kahta julkkista, mikä heitä yhdistää? Miten he ovat päässeet huipulle?  Olisiko se määrätietoisuus, harjoittelun kautta saavutettu osaaminen ja unelmaa kohti kulkeminen. He ovat varmasti sinnikkäästi aina uudestaan kirkastaneet haavekuvaansa. He eivät ole lakanneet uskomasta itseensä. Silti, kumpikaan ei todennäköisesti olisi onnistunut ilman tukea, jota voi saada läheisiltään, perheeltään, ystäviltään. Molemmat ovat suhtautuneet kunnioittavasti kannustajiinsa, faneihinsa ja tsemppaajiinsa.

Tänä kuluvana KIKY-sopimusvuotena työelämän tehokkuutta pyritään lisäämään monin tavoin. Kannustetaan siis toisiamme- positiivisuuden voimalla!

Elise

 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

How I made it.. Severi, Portugali

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES Suomi Facebook -sivulla.



Severin työharjoittelu Portugalissa toi kokemuksia ja varmuutta.

 

 
Tein vuonna 2012 puolen vuoden työharjoittelun Portugalissa, Porton yliopiston teknillistieteellisen tiedekunnan kansainvälisten asioiden yksikössä. Palkaton työharjoittelujakso palkittiin puolen vuoden työsopimuksella, joten vietin Portossa kokonaisuudessaan vuoden. Koulutukseltani olin työharjoittelun alussa viittä vaille filosofian maisteri pääaineena englannin kieli; paperit otin ulos työharjoittelujakson jälkeen, koska työharjoittelun Erasmus-tuen saamisen edellytyksenä oli harjoittelun sisällyttäminen tutkintoon. Harjoittelupaikasta sain alunperin tiedon yliopistoni työpaikkaportaalista. Rohkaisen kuitenkin vastaavista Erasmus-harjoitteluista kiinnostuneita olemaan aktiivisesti yhteydessä potentiaalisiin työnantajiin, sillä siten omaa kiinnostusta pystyy tuomaan selkeämmin esille, ja paikan ollessa jo haussa saattaa hakemuksia tulla joka tapauksessa sadoittain.
 
Harjoittelupaikan saamista edesauttoi kaksi omaa vaihto-opiskelukokemusta Australiassa ja Japanissa sekä opiskeluaikanani kerryttämä laaja kokemus yliopistohallinnosta ja kv-asioista mm. ylioppilaskunnan hallituksessa ja opiskelijajäsenenä Englannin laitoksella, tiedekuntaneuvostossa ja kansainvälisten asioiden työryhmässä. Aiempaa portugalin kielen taitoa minulla ei ollut lainkaan, mutta pääsin heti harjoittelun alussa tiedekunnan vaihto-opiskelijoille järjestämälle kielikurssille, joka kustannettiin puolestani kokonaan ja jolla käyttämäni aika vähennettiin viikkotyötunneistani. Työ sinänsä ei vaatinut portugalin taitoa, mutta halusin oppia kielen, joten otin aktiivisesti vastaan tehtäviä, joissa sen käyttämiselle altistuin. Pitkäjänteinen työ kielen oppimisen suhteen palkittiin ja vuoden toisella puolikkaalla pystyin jo hoitamaan sähköpostiliikennettä ja opintoneuvontaa melko sujuvastikin portugaliksi. Yleisesti Portugalissa puhutaan paljon paremmin englantia kuin esimerkiksi Espanjassa. Ilman kyseistä täsmä kielitaitoa pärjää siis suhteellisen hyvin, mutta pitkäjänteisesti maan työelämään haluavien on ehdottomasti hyödyllistä osata myös portugalia keskustelutaitoisesti.
 
Kokonaisuudessaan kokemukseni oli erittäin positiivinen: Porton kaupunkiin ihastuin totaalisesti tunnelmallisen maailmanperintöalueeksi luokitellun keskustan, kauniin Douro-joen ja pitkän rantaviivan myötä, portugalilaisten kollegoiden tapa ottaa minut vastaan uutena ulkomaalaisena työntekijänä oli ystävällisyydessään jotain, josta Suomessa on vaikea haaveilla, ja Portugalissa kartuttamani työkokemus auttoi osaltaan saamaan oman alan työpaikan lopulta Suomesta. Miinuspuolina mainittakoon maan surkea taloustilanne ja suomalaisen näkökulmasta korkeahko rikollisuus, jotka lopulta vaikuttivat päätökseeni palata takaisin Suomeen. En kuitenkaan vaihtaisi kokemustani pois, sillä pidemmät ulkomailla vietetyt jaksot ovat äärimmäisen rikastuttava ja elämään roppakaupalla mielenkiintoa tuova voimavara.
 
Drop’pin@Eures (https://ec.europa.eu/eures/droppin/fi)
 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kannattaako keski-iässä enää opiskella?

Jäin miettimään usein kuulemaani otsikon kysymystä. Ensinnäkin, mitä keski-iällä edes tarkoitetaan. Suomisanakirja määrittelee keski-iän ajaksi, jolloin ihminen ei ole nuori eikä vanha, vaan elää keskimääräisen eliniän kolmatta neljännestä, ikävuosia 45–60. Työelämässä keski-ikä yleensä määritellään alkavaksi jo kymmenen vuotta nuorempana. Kela määrittelee 45 vuotta täyttäneet jo ikääntyviksi ja 55 vuotta täyttäneet ikääntyneiksi. Keski-ikä voisi näin ollen tarkoittaa 35–45-vuotiaita, parhaassa työiässä olevia, joilla on vähintään puolet työvuosista vielä edessä päin. Tavallisimmin otsikon kysymyksen kuulee, kun neli-viisikymppiset pohtivat mahdollista opiskelua ja vallankin pitempiä tutkintoon johtavia opintoja.

Keski-iässä tai ikääntyessä, kun lapset ovat jo isompia tai aikuisia, vapautuu aikaa ja voimavaroja itsensä kehittämiseen. Moni opiskelee silloin työn ohessa tai opintovapaalla syventääkseen osaamistaan, edetäkseen kiinnostavampiin tehtäviin tai siirtyäkseen uudelle alalle. Työelämän osaamisvaatimukset ovat kasvaneet ja kehityksessä mukana pysyminen edellyttää lisäopintoja ja -osaamista. Työn puuttuessa osaamisen ylläpitäminen ja parantaminen on vähintään yhtä tärkeää.

Työn saannin kannalta koulutustasolla on merkitystä monella alalla. Työttömyysasteet ovat tilastollisesti sitä alhaisempia, mitä korkeampi koulutustaso on. Näin on siitäkin huolimatta, että korkeakoulutettujen ja jatkotutkinnon suorittaneiden työttömyys on aiempiin vuosiin verrattuna jonkin verran lisääntynyt. Jos ammatilliset kiinnostukset suuntautuvat käytännön töiden sijasta asiantuntija-, esimies-, opetus- tai tutkimustehtäviin, pitkät opinnot tarvitaan.

Työelämä on muuttunut niin, että käytännön ammatit ovat vähentyneet. Kokonaan ilman ammatillista koulutusta on vaikea nykyään enää päästä töihin. Työssä oppiminen on osa opintoja. Palkkatyöhön uutta ammattia oppimaan on vaikea päästä oppisopimuksellakaan aloilla, joille valmistuu runsaasti ammattilaisia oppilaitoksista.

Opinnot edellyttävät usein taloudellisia uhrauksia, mitä elämäntilanne ei aina salli. Joutuu miettimään, mistä voisi tinkiä, että pärjäisi. Kiinnostus, motivaatio ja toive paremmasta tulevaisuudesta kannustavat etsimään ratkaisuja taloudellisiin haasteisiin ja muihin opintojen edellyttämiin käytännön järjestelyihin.

Päätän jutun muutamaan esimerkkiin. Luin viisikymppisestä naisesta, joka haki, pääsi ja lähti opiskelemaan lääkäriksi. Kuulin nelikymppisestä hoitajasta, joka pääsi ja lähti ammattikorkeakouluun opiskelemaan poliisiksi. Mieleeni palasi kirkkoherra, joka eläkkeelle jäätyään jatkoi opintoja ja väitteli teologian tohtoriksi. Tunnen runsaasti 30–60-vuotiaita ammatillisia tai korkeakouluopintoja suorittavia eri alojen ammattilaisia, naisia ja miehiä. He ovat vastanneet otsikon kysymykseen ”kyllä”. Vastaus on yksilöllinen: elämäntilanteesta, uratavoitteista, kiinnostuksista, voimavaroista ja taloudellisista mahdollisuuksista riippuva.

Sari

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

TE-palveluiden esittely: Työkokeilu

Työkokeilu on TE-toimiston toiminnallinen ja kokemuksellinen keino selvittää ammatillisia suunnitelmia yhdessä kanssasi. Käytännössä saatu tuntuma alaan tai ammattiin antaa sinulle varmuutta päätöksentekoon ja työ- tai koulutusvalintoihin. Ammatinvalintaa tai uravaihtoehtoja miettiessäsi voit työkokeilun avulla arvioida alan, ammatin tai yrittäjyyden kiinnostavuutta, mielekkyyttä ja sopivuutta itsellesi. Toisaalta jos olet ollut pitempään pois työmarkkinoilta esim. lastenhoidon tai työttömyyden vuoksi, voidaan työkokeilulla selvittää valmiuksiasi ja osaamisesi ajantasaisuutta ja siten mahdollisuuksia päästä takaisin töihin sekä tarvetta muihin palveluihin. Koska työkokeilussa voit näyttää työnantajalle osaamistasi ja motivaatiotasi, on sen avulla myös mahdollista avautua tilaisuus oppisopimukseen tai työsuhteeseen.

Työkokeilu lähtee kiinnostuksistasi ja tarpeistasi niin, että se palvelee ja hyödyttää ammatillisia suunnitelmiasi. Tarvittaessa voit mennä useampaankin työkokeiluun joko erilaisille työpaikoille tai eri aloille. Työkokemuksen hankkimiseksi työkokeilua et kuitenkaan voi käyttää. Työkokeilumahdollisuudesta voit neuvotella itse sopivilta vaikuttavien työpaikkojen kanssa ja tarvittaessa voit saada TE-toimistosta apua näiden vaihtoehtojen kartoittamiseen. Oma tuntumani on, että työnantajat suhtautuvat kokeilijoihin myönteisesti ja heitä voitkin rohkeasti lähestyä. Jos tämä kuitenkin tuntuu sinusta liian hankalalta, voidaan TE-toimistossa miettiä tähän esim. työhönvalmentajan tukea.

Mahdollisuudesta työkokeiluun keskustelet ja sovit TE-toimistossa joko asiantuntijan tai psykologin kanssa ennen kokeilun aloittamista. Kun olet kokeilupaikan löytynyt, tehdään kirjallinen sopimus, jossa määritellään mm. työkokeilun kesto ja työaika, tavoitteet ja tehtävät. Työkokeilun päätyttyä arvioidaan sitten yhdessä sen sujumista ja tehdään jatkosuunnitelma sekä sinun että työkokeilupaikan järjestäjän palautteen avulla.

Koska ihmisten tarpeet ja elämäntilanteet vaihtelevat, työkokeilun kesto ja työaika sovitaan tapauskohtaisesti. Tyypillinen kesto on 1-3 kuukautta. Työaika voi olla 1-5 päivää viikossa ja 4-8 tuntia päivässä. Mikäli tutustut ja kokeilet tehtäviä, joissa vuoro- tai viikonlopputyö on tyypillistä, voi työaika ajoittua myös näihin aikoihin. Samalla työnantajalla voit olla työkokeilussa enintään kuusi kuukautta; kunnalla tosin kokeilun kesto voi olla pitempikin, mikäli kokeilet erilaisia työtehtäviä. Kaiken kaikkiaan työkokeilua voidaan järjestää enintään 12 kuukaudeksi, joten sinun kannattaa miettiä, millaisesta kokeilusta on itselle ja omille suunnitelmillesi hyötyä.

Työkokeilu voidaan järjestää hyvin erilaisilla työpaikoilla, kuten yrityksessä, kunnan organisaatiossa, yhdistyksessä, valtion organisaatiossa, säätiössä tai työpajalla. Sen sijaan yksityishenkilö tai nykyinen työnantajasi ei voi toimia työkokeilun järjestäjänä. Työpaikalla huolehditaan ohjauksestasi ja valvonnastasi sekä työturvallisuudestasi kokeilun aikana, vakuutusturvasi on puolestaan järjestetty työ- ja elinkeinoministeriön toimesta. Työkokeilussa ollessasi voit saada kokeilupäiviltä kulukorvausta (9 €/päivä) joko työttömyysetuuden maksajalta tai TE-toimistosta.

Sinulla on mahdollisuus työkokeiluun, jos asioit TE-toimiston henkilöasiakaspalvelussa tai ammatinvalinta- ja uraohjauspalvelussa, olet itse halukas kokeiluun ja kokeilu arvioidaan tarpeelliseksi ammatinvalinta- ja urasuunnitelmien tai työmarkkinoille paluun kannalta. Mikäli työkokeilu kiinnostaa sinua, kannattaa se ottaa puheeksi asioidessasi TE-toimiston asiantuntijan kanssa tai varata aika ammatinvalinta- ja uraohjaukseen.

- Jaana -

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Työllistymistarina


Luin pokkarina Fredrik Backmanin kirjoittaman romaanin Britt-Marie kävi täällä. Kirjalla on selkeä tunneyhteys sekä työvoimatoimiston virkailijan työhön sekä iäkkään kotirouvan siirtymiseen asumuseroon ja uuteen työmaailmaan. Joitakin ammatinvalintapsykologin työtä ja asiakkaita sivuavia romaaneja olen lukenut aiemminkin, mutta tämä vei sydämeni monitasoisuudellaan. Kirja on huumoriltaan aika brittiläistä ja toisaalta skandinaavista, samoja piirteitä löytyy TV-sarjasta Pokka pitää ja toisaalta siinä on Kaurismäen elokuvista tuttua staattisuutta ja yhteiskuntakritiikkiä.

Kirjassa on aistittavissa suru pienen paikkakunnan palvelujen häviämisestä ympäriltä. Korjaava laastari tähän haavaan on lämmin naapuriapu ja yhteen hiileen puhaltaminen, jota ei voi rahassa mitata. Näihin tunnelmiin on helppo samaistua koska sitä tapahtuu monilla suomalaisillakin paikkakunnilla koko ajan: jäädään valtatien varteen ja suuret autot ajavat ohi. Britt-Marien lähtökohdat työnhakuun ovat surkeat pitkän kotiäitiyden ja jumittavien persoonallisuuden piirteiden vuoksi. Hän ottaa pikkupalkkaisen työn ja selättää vastoinkäymiset yksi kerrallaan uskollisella jääräpäisyydellään ja tekee itsestään arvokkaan osan pienen paikkakunnan elämää. Tällaisia voimaantumiskertomuksia TE-toimistossa pääsemme toisinaan todistamaan. Sekä virkailijan että asiakkaan itsensä ennakkoluulot saattavat osoittautua turhaksi, ja ihmisistä voi löytyä taitoja ja elämäntarinoita joista vain osa tulee viestittyä asiakassuhteessa. Työpaikkoja voi löytyä ja kutsumus niihin voi syntyä kaiken ikäisenä.

Kirja virittää myös arvopohdintaan: mikä on ihmisen arvo yhteisössä, ja mikä arvo työllä ja yhteiskunnalla on elämänkuluissa. Tässä kirjassa kohtaavat mukavasti yhteiskuntaluokat, tästä huokuu myötätuntoa, välittämistä ja tulevaisuuden luomista. Alkulähtökohdat karmivat lukijan selkäpiitä niin kaupunkilaisten egoistisuuden kuin köyhän maaseutupaikkakunnan lähtökohtien puolesta. Ihmiset eivät rohkene puhua todellisista tunteistaan ja toimintatavoistaan, mutta lukevat toisiaan rivien välistä ja löytävät yhteyden toisiinsa. Loppupuolella on myös luvassa jännitystä tiukan päätöksentekotilanteen edessä: mihin kirjan alussa erakoituvalta vaikuttava Britt-Marie päätyy sekä työssään että parisuhteessaan? Mitä valintoja Britt-Marie tekee, miksi? Vaihtoehdot ovat ilmeiset, mutta silti Britt-Marie yllättää ratkaisullaan. Suosittelen tämän kirjan lukemista TE-hallinnon virkamiehille ja työtä etsiville.

Heli

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Onnistuuko alanvaihto aikuisena?


Alanvaihto voi onnistua aikuisena. Välillä aika epätodennäköisetkin asiat voivat toteutua, ajatelkaamme vaikka huippukapellimestarien tai formulakuskien uria. Toisaalta työvoimapula-ammatteihin on hyvinkin todennäköistä työllistyä. Kaikki eivät löydä työpaikkaa oikein miltään alalta. Tässä epävarmuuden maailmassa kannattaa kuitenkin tehdä se minkä voi: ottaa asioista selvää, kysyä, hakea kiinnostavia työ- ja koulutuspaikkoja, huolehtia omasta terveydestään, nauttia tekemisestä kotiympäristössä, opetella viestintään liittyviä asioita, opetella tuntemaan itseään ja keskustelemaan joustavasti.

Alanvaihtotilanteessa voi olla hyvä vertailla eri alojen paikallisia työllistymisnäkymiä esimerkiksi www.foreammatti.fi –sivuilla tai www. ammattibarometri.fi –sivuilla. Näitä TE-toimistossakin seurataan, ja työllistymisnäkymät otetaan huomioon opiskelumahdollisuuksia myönnettäessä (työvoimakoulutus ja omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella). Oppilaitoksestakin saa hyviä tietoja eri alojen opettajilta: miten kyseessä olevan alan koulutus on järjestetty ja millaisia ovat työssäoppimispaikat olleet, mihin on työllistytty koulutuksen jälkeen. Toisaalta kukin ihminen tarvitsee vain sen yhden työpaikan kerrallaan. Esimerkiksi oppisopimuksella on onnistuttu työllistymään harvinaisemmillekin aloille, joihin ei välttämättä kouluopintoja ole tarjolla.

Voi olla myös työtehtäviä mihin ei ole suoraan yhtä ainoaa koulutusta, esimerkiksi teollisuudessa on ammatteja/työtehtäviä, joihin voi oppia työssä. Silloin tärkeimpänä ominaisuutena rekrytoitaessa ehkä pidetään työn vaatimia ominaisuuksia, joskus myös sitä, että on täysi-ikäinen ja jonkin tutkinnon suorittanut. Toisaalta korkeakoulutetut saattavat toimia keskenään saman tyyppisissä työtehtävissä hyvinkin eri koulutustaustoilla, esimerkiksi projektipäällikköinä, viestintätehtävissä, kirjastossa, virastojen asiakaspalvelijoina ja niin edelleen.

Alanvaihtoon menee resursseja vaihteleva määrä: tarvitaan aikaa, rahoitusta mahdollisten opintojen ajalle, ehkä tarvitaan omalta työnantajalta opintovapaata tai TE-toimistolta siunaus sille, että saa opiskella menettämättä työttömyysturvaa. Perheellisillä perhe saattaa joutua joustamaan sinä aikana, kun vanhempi opiskelee. Tarvitaan kiinnostusta ja puhtia opiskeluun. Ja sitten tarvitaan se työpaikka uudelta alalta jotta alanvaihto onnistuu. Tässä prosessissa on hyvä miettiä mitä tekee ja miksi. Kannattaa ynnätä entisen ja tulevan työn etuja/varjopuolia. Yksi vaihtoehto on vaikkapa perinteinen SWOT-analyysi, eli erotella tilanteesta vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat. Entisessä ammatissa on ehkä jotain työntövoimia, eli seikkoja joiden vuoksi ei halua sitä työtä tehdä. Uudessa ammatissa on vetovoimia, mutta myös tässäkin ruusussa on luultavasti omat piikkinsä, kun tarkemmin tarkastelee. Näitä kannattaa puntaroida, jotta sopeutuminen muutokseen etenee.

Joskus käy niin, ettei alanvaihto onnistukaan. En ole kuitenkaan kuullut, että uuden alan opiskelu olisi ollut turhaa. Itselleen tärkeiden asioiden tavoittelu harvoin on. Parhaillaan eri alan koulutukset täydentävät toisiaan. Työssä kuin työssä on yleensä yhtymäkohtia toisiinsa, laajasta elämänkokemuksesta on hyötyä. Opiskellessa rakentaa myös uutta vertaistukiverkostoa – aikuisopinnoissa on usein eri alojen ihmisiä saman elämäntilanteen äärellä. Joskus myös opinnoissa vietetty aika tarkoittaa ajan kulumista, ajan kuluessa kun seuraa työmarkkinoita, voi löytyä joku uusi työmahdollisuus entiseltä, nykyiseltä tai vaikka uudeltakin alalta, joka onkin se sopiva.

Onnistumistarinoita alan vaihtamisesta löytyy seuraavilta sivuilta

www.ammattinetti.fi > Uratarinat> Hae uratarinoita-kohdan alta valitaan aiheryhmäksi ammatinvaihtajat





Ja tässä tietoa arvioita siitä, mitä tyypillisesti kadutaan omalla työuralla

 
- Heli -