keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Alanvaihtotoiveiden taustalla työuupumus?

Uraohjaukseen hakeutumisen syynä on usein asiakkaan toive alanvaihdosta. Uraohjausprosessin alussa psykologi kartoittaa asiakkaan elämäntilannetta kokonaisuudessaan sekä niitä asioita ja motiiveja, jotka ovat asiakkaan alanvaihtoajatusten taustalla. Keskustellessani asiakkaiden kanssa olen huomannut, että alanvaihtotoiveiden taustalla on hyvin monenlaisia elämäntilanteita ja motiiveja. Usein tulee esille pulmallisia tilanteita tai haastavia olosuhteita työpaikalla, jotka asiakas on kokenut niin kuormittavina, että kokee ainoana vaihtoehtona olevan ammatin vaihtamisen. Työn määrä saattaa olla kohtuuttoman suuri tai työpaikan esimiestyössä puutteita. Työnkuva voi olla epäselvä, eikä työntekijä tiedä, mitkä asiat ovat hänen vastuullaan ja mitkä eivät.
Työpaikkakiusaaminen voi viedä työn ilon ja voimavarat. Vähitellen työolosuhteista johtuva stressi ja psyykkinen kuormitus on voinut mennä niin pitkälle, että asiakas on ajautunut työuupumukseen. 

Työuupumuksen oireet ja ilmenemismuodot ovat hyvin yksilöllisiä, mutta tavallisimpia ovat voimakas kokonaisvaltainen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Uupumusasteisen väsymyksen taustalla on pitkään jatkunutta pinnistelyä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei helpotu vapaa-ajalla normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin. Psyykkinen palautuminen ei ehdi tapahtua vapaa-ajalla, joten uupumuksen kierre on vaarassa syvetä. Kyynistyminen tarkoittaa, että epäilee oman työn merkitystä ja kokemus työn mielekkyydestä katoaa. Asenne työtä kohtaan muuttuu: oma työ ei tunnu enää yhtä tärkeältä kuin ennen. Ammatillinen itsetunto koostuu siitä, että kokee pystyvänsä työhönsä. Nämä pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemukset vähenevät työuupumuksen kehittyessä, ja se johtaa usein riittämättömyyden tunteisiin ja jopa häpeään, kun tuntuu ettei ole työtehtäviensä tasalla. Työntekijä alkaa ajatella olevansa huonompi työntekijä kuin muut ja huonompi työntekijä kuin ennen oli. Työuupumus voi ilmetä myös univaikeuksina, ahdistuneisuutena, epäonnistumisen pelkona, tyhjyyden ja ansassa olon tunteena sekä jännittyneisyytenä ja keskittymiskyvyn vähenemisenä. Monelle työuupumus aiheuttaa myös somaattisia oireita, kuten vatsavaivoja, sydämen rytmihäiriöitä tai selkäkipuja. 

Työuupumuksen taustalla on yleensä ristiriita työn vaatimusten ja työntekijän voimavarojen välillä. Tila on kehittynyt työuupumukseksi, koska tilanteeseen ei ole löytynyt ratkaisua työntekijän tai työyhteisön riittämättömien selviytymiskeinojen vuoksi. 

Työuupumus ei mene ohi hoitamatta, vaan voi johtaa syvään masennukseen ja muihin sairauksiin. Tämän vuoksi uraohjauksen psykologi ohjaa asiakkaan lääkärin vastaanotolle, jos keskustelussa asiakkaan kanssa tulee esille työuupumukseen liittyviä oireita. Isoja elämänratkaisuja, kuten irtisanoutumista tai alanvaihtoa, ei kannata tehdä uupuneena, koska silloin ihmisen näköala on väsymyksestä johtuen hyvin kapea ja huomio suuntautuu mahdollisuuksien sijasta uhkiin ja ongelmiin.  Ammatillisen itsetunnon ollessa alentunut on vaikea tunnistaa omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan. Jos uupumusta ei hoida ja hakeutuu vähentynein voimavaroin uuteen työpaikkaan tai uudelle alalle, uupumus voi pahentua ennestään ja johtaa pahimmillaan jopa työkyvyttömyyteen. 

Oma terveys kannattaa pitää urasuunnittelussa aina etusijalla ja hakeutua työterveyslääkärin tai -hoitajan vastaanotolle, jos huomaa, että työhuolet ovat jatkuvasti mielessä vapaa-ajalla eikä työn psyykkisestä kuormituksesta ehdi palautua vapaa-ajalla. Työpaikan työsuojeluhenkilöstön tai luottamusmiehen puoleen voi kääntyä, jos kuormituksen taustalla on työolosuhteisiin tai työn organisointiin liittyviä haasteita. Työuupumuksen ennaltaehkäisyssä auttaa se, että huolehtii omasta palautumisestaan päivittäin. Tauot työpäivän aikana, työajan noudattaminen, riittävä lepo, terveelliset elämäntavat sekä mieluisa ja virkistävä vapaa-ajan tekeminen vastapainona työlle auttavat työelämän haasteiden kohtaamisessa. 


Lisätietoja aiheesta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681 http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/tyouupumus_vaatii_etta_jonkun_on_muututtava  https://www.mehilainen.fi/yrityksille/tyohyvinvointi/tyontekijan-hyvinvointi/tyouupumus

- Milla -

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kliseiset kannustukset

Työn sankari ei luovuta koskaan.” ”Kesälomat ovat luusereita varten.” ”Taukoja ei pidetä.” ”Vuoden työntekijä-mitalit jaetaan teho-osastolla”. Nämä olivat vielä kymmenisen vuotta sitten kliseisiä ja sarkastisia kannustuslauseita, joista jokainen ymmärsi, miten työtä ei kannattaisi tehdä. Miten on nyt?

Työhyvinvointi on kokonaisuus, jonka muodostavat työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi.  Sitä lisäävät hyvä ja motivoiva johtaminen, työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito. Työhyvinvoinnin kasvaessa työn tuottavuus ja työhön sitoutuminen kasvaa ja sairauspoissaolojen määrä laskee. Työhyvinvoinnin edistäminen kuuluu sekä työnantajalle että työntekijöille.

Paras tapa tehdä töitä on tehdä töitä itselle sopivalla tavalla. Nykyään halutaan mallittaa työn teko tehokkuuden mittapuulla. Kaikissa töissä tehokkuutta ei mitata samalla mittarilla. On hyvä tietää, mitkä mittarit ovat – korostetaanko määrää vai laatua vaiko kehittämistä tai jotain muuta?   

Olen ollut työssä jo silloin, kun tietokoneet olivat huoneen kokoisia ja vasta kehittymässä.  Muistan kollegapsykologien sanoneen, että ”ei meille psykologeille koskaan tule tietokoneita työvälineeksi!”.  Vaan tässäpä ollaan!  Jotta pystyy suoriutumaan tehokkaasti nykyajan työstä, pitää omata jonkin verran teknisiä taitoja. Tekniikka pitää itse opetella, tekninen tuki ei kouluta ketään. Siksi on hyvä omata myös sen verran sosiaalisia taitoja, että voi pyytää apua työkavereilta. Työntekoonkin on istutettu vertaistuen malli. Olemme kuin muurahaisia, jotka auttavat toinen toistaan keon rakentamisessa.

Työn teko vaatii nykyään entistä enemmän joustavuutta ja ajan hermolla pysymistä. Arvot ovat avainsana – jokainen työntekijä voi paremmin, jos hän saa toimia arvojensa mukaisessa työssä. Omat arvot on hyvä tunnistaa. Voi kysyä itseltään, onko elämän kiinnekohtana arvojen asemoimiseen esimerkiksi oma ammattitaito vaiko elämäntapa tai ehkä näiden yhdistelmä?

Katselin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä televisiosta Niskavuori-elokuvia. Mielenkiintoista ajan kuvaa, Hella Wuolijoen piirtämää, kunkin elokuvan käsikirjoittajan ja ohjaajan näkemyksien kautta filmattua. Yksi Niskavuori-elokuva korosti raskaan työn raatajan kunniaa, kuinka omin voimin ja omilla käsillä aviopuolisot loivat ahkeruudellaan omaisuutta ja arvonnousua yhteisössä. Toinen Niskavuori-elokuva kertoi Suomen kaupungistumisen alusta, jolloin kunniakkaimpia asemia olivat kansanedustajan ja ministerin paikat. Asema yhteiskunnassa oli se, mitä arvostettiin. Työelämän sankareita olivat uraa luoneet ja verkostojensa kautta edenneet.

Ihminen on eteenpäinpyrkivä laumaeläin. Ihmiselle on tyypillistä asettaa tavoitteita tai ainakin haaveilla niistä. Muistatko, mitä sinä unelmoit tekeväsi isona?  Julkkis on nykypäivän lasten haaveammatti. Kaikista ei kuitenkaan voi tulla Teemuselänteitä tai Saaraaaltoja. Jos ajattelet näitä kahta julkkista, mikä heitä yhdistää? Miten he ovat päässeet huipulle?  Olisiko se määrätietoisuus, harjoittelun kautta saavutettu osaaminen ja unelmaa kohti kulkeminen. He ovat varmasti sinnikkäästi aina uudestaan kirkastaneet haavekuvaansa. He eivät ole lakanneet uskomasta itseensä. Silti, kumpikaan ei todennäköisesti olisi onnistunut ilman tukea, jota voi saada läheisiltään, perheeltään, ystäviltään. Molemmat ovat suhtautuneet kunnioittavasti kannustajiinsa, faneihinsa ja tsemppaajiinsa.

Tänä kuluvana KIKY-sopimusvuotena työelämän tehokkuutta pyritään lisäämään monin tavoin. Kannustetaan siis toisiamme- positiivisuuden voimalla!

Elise

 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

How I made it.. Severi, Portugali

How I made it -tarinasarja sisältää aitoja kertomuksia suomalaisten työllistymisestä ulkomaille, heidän itsensä kertomana. Tarinat on aiemmin julkaistu EURES Suomi Facebook -sivulla.



Severin työharjoittelu Portugalissa toi kokemuksia ja varmuutta.

 

 
Tein vuonna 2012 puolen vuoden työharjoittelun Portugalissa, Porton yliopiston teknillistieteellisen tiedekunnan kansainvälisten asioiden yksikössä. Palkaton työharjoittelujakso palkittiin puolen vuoden työsopimuksella, joten vietin Portossa kokonaisuudessaan vuoden. Koulutukseltani olin työharjoittelun alussa viittä vaille filosofian maisteri pääaineena englannin kieli; paperit otin ulos työharjoittelujakson jälkeen, koska työharjoittelun Erasmus-tuen saamisen edellytyksenä oli harjoittelun sisällyttäminen tutkintoon. Harjoittelupaikasta sain alunperin tiedon yliopistoni työpaikkaportaalista. Rohkaisen kuitenkin vastaavista Erasmus-harjoitteluista kiinnostuneita olemaan aktiivisesti yhteydessä potentiaalisiin työnantajiin, sillä siten omaa kiinnostusta pystyy tuomaan selkeämmin esille, ja paikan ollessa jo haussa saattaa hakemuksia tulla joka tapauksessa sadoittain.
 
Harjoittelupaikan saamista edesauttoi kaksi omaa vaihto-opiskelukokemusta Australiassa ja Japanissa sekä opiskeluaikanani kerryttämä laaja kokemus yliopistohallinnosta ja kv-asioista mm. ylioppilaskunnan hallituksessa ja opiskelijajäsenenä Englannin laitoksella, tiedekuntaneuvostossa ja kansainvälisten asioiden työryhmässä. Aiempaa portugalin kielen taitoa minulla ei ollut lainkaan, mutta pääsin heti harjoittelun alussa tiedekunnan vaihto-opiskelijoille järjestämälle kielikurssille, joka kustannettiin puolestani kokonaan ja jolla käyttämäni aika vähennettiin viikkotyötunneistani. Työ sinänsä ei vaatinut portugalin taitoa, mutta halusin oppia kielen, joten otin aktiivisesti vastaan tehtäviä, joissa sen käyttämiselle altistuin. Pitkäjänteinen työ kielen oppimisen suhteen palkittiin ja vuoden toisella puolikkaalla pystyin jo hoitamaan sähköpostiliikennettä ja opintoneuvontaa melko sujuvastikin portugaliksi. Yleisesti Portugalissa puhutaan paljon paremmin englantia kuin esimerkiksi Espanjassa. Ilman kyseistä täsmä kielitaitoa pärjää siis suhteellisen hyvin, mutta pitkäjänteisesti maan työelämään haluavien on ehdottomasti hyödyllistä osata myös portugalia keskustelutaitoisesti.
 
Kokonaisuudessaan kokemukseni oli erittäin positiivinen: Porton kaupunkiin ihastuin totaalisesti tunnelmallisen maailmanperintöalueeksi luokitellun keskustan, kauniin Douro-joen ja pitkän rantaviivan myötä, portugalilaisten kollegoiden tapa ottaa minut vastaan uutena ulkomaalaisena työntekijänä oli ystävällisyydessään jotain, josta Suomessa on vaikea haaveilla, ja Portugalissa kartuttamani työkokemus auttoi osaltaan saamaan oman alan työpaikan lopulta Suomesta. Miinuspuolina mainittakoon maan surkea taloustilanne ja suomalaisen näkökulmasta korkeahko rikollisuus, jotka lopulta vaikuttivat päätökseeni palata takaisin Suomeen. En kuitenkaan vaihtaisi kokemustani pois, sillä pidemmät ulkomailla vietetyt jaksot ovat äärimmäisen rikastuttava ja elämään roppakaupalla mielenkiintoa tuova voimavara.
 
Drop’pin@Eures (https://ec.europa.eu/eures/droppin/fi)
 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kannattaako keski-iässä enää opiskella?

Jäin miettimään usein kuulemaani otsikon kysymystä. Ensinnäkin, mitä keski-iällä edes tarkoitetaan. Suomisanakirja määrittelee keski-iän ajaksi, jolloin ihminen ei ole nuori eikä vanha, vaan elää keskimääräisen eliniän kolmatta neljännestä, ikävuosia 45–60. Työelämässä keski-ikä yleensä määritellään alkavaksi jo kymmenen vuotta nuorempana. Kela määrittelee 45 vuotta täyttäneet jo ikääntyviksi ja 55 vuotta täyttäneet ikääntyneiksi. Keski-ikä voisi näin ollen tarkoittaa 35–45-vuotiaita, parhaassa työiässä olevia, joilla on vähintään puolet työvuosista vielä edessä päin. Tavallisimmin otsikon kysymyksen kuulee, kun neli-viisikymppiset pohtivat mahdollista opiskelua ja vallankin pitempiä tutkintoon johtavia opintoja.

Keski-iässä tai ikääntyessä, kun lapset ovat jo isompia tai aikuisia, vapautuu aikaa ja voimavaroja itsensä kehittämiseen. Moni opiskelee silloin työn ohessa tai opintovapaalla syventääkseen osaamistaan, edetäkseen kiinnostavampiin tehtäviin tai siirtyäkseen uudelle alalle. Työelämän osaamisvaatimukset ovat kasvaneet ja kehityksessä mukana pysyminen edellyttää lisäopintoja ja -osaamista. Työn puuttuessa osaamisen ylläpitäminen ja parantaminen on vähintään yhtä tärkeää.

Työn saannin kannalta koulutustasolla on merkitystä monella alalla. Työttömyysasteet ovat tilastollisesti sitä alhaisempia, mitä korkeampi koulutustaso on. Näin on siitäkin huolimatta, että korkeakoulutettujen ja jatkotutkinnon suorittaneiden työttömyys on aiempiin vuosiin verrattuna jonkin verran lisääntynyt. Jos ammatilliset kiinnostukset suuntautuvat käytännön töiden sijasta asiantuntija-, esimies-, opetus- tai tutkimustehtäviin, pitkät opinnot tarvitaan.

Työelämä on muuttunut niin, että käytännön ammatit ovat vähentyneet. Kokonaan ilman ammatillista koulutusta on vaikea nykyään enää päästä töihin. Työssä oppiminen on osa opintoja. Palkkatyöhön uutta ammattia oppimaan on vaikea päästä oppisopimuksellakaan aloilla, joille valmistuu runsaasti ammattilaisia oppilaitoksista.

Opinnot edellyttävät usein taloudellisia uhrauksia, mitä elämäntilanne ei aina salli. Joutuu miettimään, mistä voisi tinkiä, että pärjäisi. Kiinnostus, motivaatio ja toive paremmasta tulevaisuudesta kannustavat etsimään ratkaisuja taloudellisiin haasteisiin ja muihin opintojen edellyttämiin käytännön järjestelyihin.

Päätän jutun muutamaan esimerkkiin. Luin viisikymppisestä naisesta, joka haki, pääsi ja lähti opiskelemaan lääkäriksi. Kuulin nelikymppisestä hoitajasta, joka pääsi ja lähti ammattikorkeakouluun opiskelemaan poliisiksi. Mieleeni palasi kirkkoherra, joka eläkkeelle jäätyään jatkoi opintoja ja väitteli teologian tohtoriksi. Tunnen runsaasti 30–60-vuotiaita ammatillisia tai korkeakouluopintoja suorittavia eri alojen ammattilaisia, naisia ja miehiä. He ovat vastanneet otsikon kysymykseen ”kyllä”. Vastaus on yksilöllinen: elämäntilanteesta, uratavoitteista, kiinnostuksista, voimavaroista ja taloudellisista mahdollisuuksista riippuva.

Sari

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

TE-palveluiden esittely: Työkokeilu

Työkokeilu on TE-toimiston toiminnallinen ja kokemuksellinen keino selvittää ammatillisia suunnitelmia yhdessä kanssasi. Käytännössä saatu tuntuma alaan tai ammattiin antaa sinulle varmuutta päätöksentekoon ja työ- tai koulutusvalintoihin. Ammatinvalintaa tai uravaihtoehtoja miettiessäsi voit työkokeilun avulla arvioida alan, ammatin tai yrittäjyyden kiinnostavuutta, mielekkyyttä ja sopivuutta itsellesi. Toisaalta jos olet ollut pitempään pois työmarkkinoilta esim. lastenhoidon tai työttömyyden vuoksi, voidaan työkokeilulla selvittää valmiuksiasi ja osaamisesi ajantasaisuutta ja siten mahdollisuuksia päästä takaisin töihin sekä tarvetta muihin palveluihin. Koska työkokeilussa voit näyttää työnantajalle osaamistasi ja motivaatiotasi, on sen avulla myös mahdollista avautua tilaisuus oppisopimukseen tai työsuhteeseen.

Työkokeilu lähtee kiinnostuksistasi ja tarpeistasi niin, että se palvelee ja hyödyttää ammatillisia suunnitelmiasi. Tarvittaessa voit mennä useampaankin työkokeiluun joko erilaisille työpaikoille tai eri aloille. Työkokemuksen hankkimiseksi työkokeilua et kuitenkaan voi käyttää. Työkokeilumahdollisuudesta voit neuvotella itse sopivilta vaikuttavien työpaikkojen kanssa ja tarvittaessa voit saada TE-toimistosta apua näiden vaihtoehtojen kartoittamiseen. Oma tuntumani on, että työnantajat suhtautuvat kokeilijoihin myönteisesti ja heitä voitkin rohkeasti lähestyä. Jos tämä kuitenkin tuntuu sinusta liian hankalalta, voidaan TE-toimistossa miettiä tähän esim. työhönvalmentajan tukea.

Mahdollisuudesta työkokeiluun keskustelet ja sovit TE-toimistossa joko asiantuntijan tai psykologin kanssa ennen kokeilun aloittamista. Kun olet kokeilupaikan löytynyt, tehdään kirjallinen sopimus, jossa määritellään mm. työkokeilun kesto ja työaika, tavoitteet ja tehtävät. Työkokeilun päätyttyä arvioidaan sitten yhdessä sen sujumista ja tehdään jatkosuunnitelma sekä sinun että työkokeilupaikan järjestäjän palautteen avulla.

Koska ihmisten tarpeet ja elämäntilanteet vaihtelevat, työkokeilun kesto ja työaika sovitaan tapauskohtaisesti. Tyypillinen kesto on 1-3 kuukautta. Työaika voi olla 1-5 päivää viikossa ja 4-8 tuntia päivässä. Mikäli tutustut ja kokeilet tehtäviä, joissa vuoro- tai viikonlopputyö on tyypillistä, voi työaika ajoittua myös näihin aikoihin. Samalla työnantajalla voit olla työkokeilussa enintään kuusi kuukautta; kunnalla tosin kokeilun kesto voi olla pitempikin, mikäli kokeilet erilaisia työtehtäviä. Kaiken kaikkiaan työkokeilua voidaan järjestää enintään 12 kuukaudeksi, joten sinun kannattaa miettiä, millaisesta kokeilusta on itselle ja omille suunnitelmillesi hyötyä.

Työkokeilu voidaan järjestää hyvin erilaisilla työpaikoilla, kuten yrityksessä, kunnan organisaatiossa, yhdistyksessä, valtion organisaatiossa, säätiössä tai työpajalla. Sen sijaan yksityishenkilö tai nykyinen työnantajasi ei voi toimia työkokeilun järjestäjänä. Työpaikalla huolehditaan ohjauksestasi ja valvonnastasi sekä työturvallisuudestasi kokeilun aikana, vakuutusturvasi on puolestaan järjestetty työ- ja elinkeinoministeriön toimesta. Työkokeilussa ollessasi voit saada kokeilupäiviltä kulukorvausta (9 €/päivä) joko työttömyysetuuden maksajalta tai TE-toimistosta.

Sinulla on mahdollisuus työkokeiluun, jos asioit TE-toimiston henkilöasiakaspalvelussa tai ammatinvalinta- ja uraohjauspalvelussa, olet itse halukas kokeiluun ja kokeilu arvioidaan tarpeelliseksi ammatinvalinta- ja urasuunnitelmien tai työmarkkinoille paluun kannalta. Mikäli työkokeilu kiinnostaa sinua, kannattaa se ottaa puheeksi asioidessasi TE-toimiston asiantuntijan kanssa tai varata aika ammatinvalinta- ja uraohjaukseen.

- Jaana -