Tässä on muutama esimerkki eri aloilta keväältä 2018. Etelä-Suomessa ja Kainuussa lähihoitajista on pulaa, mutta monilla Keski- ja Länsi-Suomen alueilla heistä on ylitarjontaa. Sairaanhoitajista on pulaa lähes koko Suomessa. Lastentarhanopettajia on Etelä- ja Pohjois-Suomessa liian vähän. Talonrakentajista on pulaa Etelä-Suomessa, kun taas Kainuussa heitä on liikaa. Rakennusinsinööreistä ja työnjohtajista on pulaa lähes koko Suomessa. Kiinteistöhuollon työntekijöistä on pulaa Etelä-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, mutta paljon ylitarjontaa Keski-Suomessa. Sihteereistä on koko Suomessa ylitarjontaa, kun taas kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijoista on pulaa monella alueella.
On kiinnostavaa kuulla, kun uusimaalainen korkeakoulutettu nuori kertoo löytäneensä heti valmistuttuaan vakinaisen työpaikan Itä-Suomesta ja toinen eri alalta valmistunut itäsuomalainen pääkaupunkiseudulta. Kolmas pohtii, rohkenisiko lähteä toivetyöhön Lappiin satojen kilometrien päähän sukulaisista ja ystävistä. Moni tekee aluksi määräaikaisia töitä eri paikkakunnilla ja saa vasta kokemuksen kartuttua pitempiaikaista työtä jostakin. Vaihtoehtoja on enemmän tarjolla, jos voi tarkastella tilannetta kotiseutua tai opiskelupaikkakuntaa laajemmalta alueelta, koko maasta ja ehkäpä ulkomailtakin. Samalla seudulla pysytteleminen tai esimerkiksi kotikuntaan takaisin muuttaminen voi edellyttää ammatin vaihtamista, että töitä löytyisi.
Työnhakuun kuuluu epävarmuus. Hyvätkään työllistymisnäkymät eivät takaa työnsaantia eivätkä huonot näkymät estä jokaisen työllistymistä. Kyse on työnantajan ja työnhakijan tarpeiden ja toiveiden kohtaamisesta.
Sari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti